Hääpäivä tulossa ja sormi suussa? Vuosipäivä jo nurkan takana, etkä tiedä mitä tehdä? Jos olet mies, lue tämä. Jos olet nainen, lue tämä ja lähetä linkki sen jälkeen miehellesi (tai naisellesi). Nyt seuraa nimittäin neuvoja naiselta naiselle ja mieheltä miehelle.

Olen romanttinen sielu. Kaipaan romantiikkaa myös parisuhteelta, pieniä eleitä tärkeinä päivinä, merkkejä siitä, että toinenkin muistaa. Enkä usko olevani ainoa, vaikka en koko sukupuoleni puolesta voikaan puhua. Se miten kukin romantiikan määrittelee, on sitten toinen juttu.

Joskus olen saattanut pienessä päässäni uskotella, että jos toinen ei huomioi ensimmäisten treffien vuosipäivää mitenkään tai edes muista koko päivämäärää, en ole hänelle tärkeä, eikä parisuhde merkitse hänelle niin paljon kuin minulle. Tyhmää ja epäjohdonmukaista, tiedän. Saatan muutenkin käsikirjoittaa tulevaisuuttani kaikessa hiljaisuudessa. Suunnittelen päivieni kulkua mielessäni ja sitten petyn, kun kässäristä poiketaan, kun asiat eivät edenneetkään suunnitelmieni mukaan. Oletan liikaa ja odotan. Kiukkuan, vaikka syy on useimmiten itsessäni.

Joitakin vuosia sitten keskustelin siskoni kanssa aiheesta. Heille oli syntynyt esikoinen ja ensimmäinen äitienpäivä lähestyi. Siskoni tiesi kyllä, että miehensä ei välttämättä ole toiminnan mies mitä merkkipäiviin tulee, mutta odotukset olivat silti korkealla. Olihan ensimmäinen äitienpäivä ikinä, joten pakkohan miehen nyt on tajuta ilman, että siitä tarvitsee erikseen sanoa. Juhlapäivänä siskoni sai ”vain” kortin ja pettyi. Mies oli ihmeissään, ei hän ollut osannut lukea ajatuksia. Sittemmin aiheesta on keskusteltu ääneen, nyt odotukset ja toteutus kohtaavat jo paremmin.

Toukokuussa satuin paperikauppaan samaan aikaan tuoreen isämiehen kanssa. Mies kuljeskeli korttihyllyjen välissä selvästi hermostuneena. Viimein hän avasi suunsa ja kysyi myyjältä, millainen kortin pitäisi olla, kun vaimo viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä. Kuuluuko siinä lukea äidille vai jotain muuta? Myyjä opasti ostamaan rakkaudesta kertovan kortin. Mies huokaisi helpotuksesta.

Koska ajatuksenlukutaitoa on suotu aniharvoille, odotuksista puhuminen helpottaa. Jos odotat, että miehesi tai naisesi muistaa vuosipäivän, muistuta häntä siitä etukäteen. Jos hääpäivän juhlistaminen on sinulle tärkeää, sano se ääneen. Kun tärkeä päivä lähestyy, puhu aiheesta. Jos et tiedä, mistä puoliskosi pitää, kysy. Jos epäilet ideasi toimivuutta, etkä halua pilata yllätystä, kilauta kaverille. Varsin yksinkertaista.

Kun meidän ensimmäinen vuosipäivämme lähestyi, kerroin avoimesti, että minusta olisi ihanaa juhlistaa tärkeää etappia jotenkin. Ehdotin, että järjestäisimme vuosipäivän ohjelman vuorotellen. Hän ensimmäisenä vuonna, minä seuraavana. Tekemisen ei tarvitse olla mitään elämää suurempaa luksusta, yhdessä oleminen on tärkeintä. Mies nyökytteli ja sanoi yrittävänsä keksiä jotain.

Mitä me sitten teimme? Joimme aamiaisella lasit proseccoa, fillaroimme keskuspuistossa, haahuilimme käsi kädessä Haagan alppiruusupuistossa, istuimme olusilla ensitreffien Stadin Panimolla ja söimme Ravintola Aitossa, Töölössä. Kotisohvalla, yömyssyjen äärellä pussailimme ja puhuimme tuntikaupalla siitä, miten ihmeessä olemme nyt tässä. Rakastuneina ja onnellisina.

Neuvoni on siis ikiaikainen: puhukaa toisillenne. Keskustelkaa toiveista, haaveista, odotuksista ja romantiikan nälästä. Mitä juuri te kaipaatte? Haluatteko juhlia vuosipäivää, onko hääpäivän vietolla väliä?

Sen jälkeen on helpompi tehdä päivästä molemmille mieleinen. Palata ensimmäisten kertojen tapahtumapaikoille, kuljeskella pitkin kylänraittia, syödä kantapaikassa, pussailla elokuvissa, ihailla auringonlaskua rantakallioilla, nauttia piknikiä talvipuutarhassa, tuijotella silmiin maailmanpyörässä, narrata ahvenia laiturilla, tilata pizzat tai keittää vain vähän paremmat aamukahvit. Your choice.

ps. Tämän tekstin kirjoittamista ehdotti mies, joka arveli, että emme ole ainoita aiheen kanssa painiskelleita. Taisi olla oikeassa.