Olen palannut kaupunkiin, mutta sydämestä jäi palanen mökkisaareen. Sen paluuta odotellessa kerron teille toisesta kesäparatiisista tässä ihan lähellä, Helsingin edustalla.

Viikko sitten maanantaina nimittäin nousin lauttaan, joka vei minut toiseen maailmaan. Käsittämättömän kaunis Vallisaari peittoaa Suomenlinnan mennen tullen. Maisemat suurimman linnoituksen päältä ovat huikaisevat ja Kustaanmiekan ohittavia laivoja voi seurata paraatipaikalta, katettujen piknikpöytien äärestä.

Saari on osittain luonnontilassa ja rakennettua maisemaa on paljon vähemmän kuin naapurisaaressa. Merkityt reitit ovat silti helppokulkuisia ja vesipisteitä on tasaisin välimatkoin. Perhosten paratiisin sotaisa historia ratisee askeleiden alla ja katse lepää kaukaisessa horisontissa.

Saari on ainoa laatuaan. Menkää nyt, kun lomakausi vasta odottaa alkuaan ja kun saari vasta heräilee vuosikymmenten unestaan, eikä satakielten liverrys vielä peity turistilaumojen vaelluksen alle. Minäkin menen, kainalossani eväskori ja kylmää juomaa.