Naiset joita ajattelen öisin

*Kuvissa vilahtavat viinit tarjosivat Santa Helena ja Juomavinkki

Ei, tämä teksti ei kerro Mia Kankimäen uusimmasta kirjasta Naiset joita ajattelen öisin, vaikka niin saattaisi otsikon perusteella luulla. Opus odottelee vielä vuoroaan kesän lukupinossa, ja sen aika tulee ennemmin tai myöhemmin. Mistä siis on kyse, jos ei kirjasuosituksista? Minäpä kerron.

Yksin mökillä, unettoman yön pikkutunteina mielessäni eivät liitele edellä mainitun kirjailijan tapaan historiaan jälkensä jättäneet voimanaiset. Heidän sijaansa ajattelen niitä poikkeuksellisia naisia, jotka ovat omilla teoillaan olleet tasoittamassa urapolkuani niin, että nyt 43-vuotiaana, voin kutsua itseäni ylpeänä yrittäjäksi. Niitä ihania ja kannustavia ihmisiä, jotka ovat uskoneet minuun ja puhaltaneet ilmaa siipieni alle silloinkin, kun olen räpistellyt epätoivoisesti eteenpäin. Nostaneet itsetuntoani, kun olen kahlannut pohjamudissa, ja osanneet valita sanansa oikein, kun mopo on meinannut keulia tai kun pensseli on sutinut taivaanrantaan shokkiväreillä kirkuvia kuvioita.

ruokabloggaajien piknik naiset joita ajattelen öisin

ruokabloggaajien piknik naiset joita ajattelen öisin

ruokabloggaajien piknik naiset joita ajattelen öisin

Taustavoimissani on vahvoja naisia, joita ilman tuskin olisin tässä. Tärkein heistä on oma äitini. Rohkea ja päättäväinen, sitkeä ja sinnikäs, työtä pelkäämätön ja idearikas, jolle vastoinkäymiset ovat vain ratkaisua vailla olevia haasteita, ja joka vielä yli 70-vuotiaanakin vielä ylittää itsensä lisäksi Atlantin ja astuu siekailematta epämukavuusalueelle. Isäni on samaa maata, ja kaiken muun lisäksi käsistään kätevä ja erinomainen seuramies.

Geeniperimäni on siis sangen hyvä, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä. Onnekkaana olen saanut kasvaa kodissa, jossa on kannustettu, tuettu tsempattu ja pidetty positiivista ajattelua yllä. Minun ja sisarusteni valintoja ja päätöksiä on kunnioitettu – jopa alttarille astuminen kaiken kansan edessä sai hetken keskustelun jälkeen hyväksynnän. Jos se kerran oli sitä, mitä oikeasti halusin.

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Kun kesäkuun puolen välin tietämillä istahdimme tämän tekstin kuviinkin taltioituneelle grillipiknikille Helsingin kattojen ylle nauttimaan viinistä ja omin käsin grillatusta ruuasta, en voinut olla miettimättä, millaisia kinttupolkuja pitkin olen tuohon bloggaajaporukkaan tieni löytänyt.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen eronnut pitkästä parisuhteesta, suorittanut elämäni kolmannen korkeakoulututkinnon, mennyt naimisiin, päätynyt avioeroon, löytänyt uuden rakkauden, perustanut blogin ja sukeltanut syvemmälle somen syövereihin.

Esinaiseni Aalto-yliopistossa eli vahvasti mukana ja kannusti minua kokeilemaan kaikkea oppimaani myös päivätyössä. Niinpä tein somesuunnitelmia, visioin strategioita ja säädin äänensävyä, jolla työpaikasta puhutaan. Sain tulla ja mennä miten halusin, kunhan hommat hoituivat ja tulokset olivat hyvät. Hän huomasi, että jalkani olivat jo toisien ovien välissä, mutta jousti ja tsemppasi silti. Myös silloin, kun päätin irtisanoutua ja testata siipieni kantavuutta. Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Nelivuotiaan blogilapseni kehityskaari on vasta alussa, ja se opettelee edelleen, miten tässä maailmassa eletään. Perustamallani yhden naisen sisältötoimistolla on vuosia mittarissa vieläkin vähemmän. Molempien projektien edetessä olen huomannut, että sudenkuoppiin on helppo upota ja omien oksien sahaaminen käy sekin joskus huomaamatta. Pinnalla on kuitenkin pysytty.

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Blogin aloittaminen oli kytenyt takaraivossa useita vuosia. Lopullisen potkun takalistoon antoivat omalla esimerkillään rikoskumppanini Miia ja Viola. En voinut jäädä pirjoa pahemmaksi, vaan julkaisin toukokuussa 2015, kuukausi tiedätte-kyllä-minkä-ohjelman päättymisen jälkeen, haparoivat ensiaskeleeni kaiken kansan ruodittavaksi. Blogi otti tuulta alleen jo ensimmäisenä kesänä, mutta kasvu oli silti tuskastuttavan hidasta.

Vertaistuki oli tarpeen, ja sitä tarjosivat onnekseni blogikollegat. Toukokuussa 2016 lähetin sähköpostia Nuorgamin Emmille ja ujutin hänen avustuksellaan itseni Ping Helsingin vuosittaisiin kokoontumisajoihin peruutuspaikalta. Kahden päivän aikana uskalsin parin viinilasillisen jälkeen jutella uusien tuttavuuksien kanssa, jakaa edellisenä yönä väsäämiäni tuoksuvia käyntikortteja ja istahtaa idoleideni viereen kysymään kuulumisia. Pääni kuhisi kunnianhimoisia ideoita, enää piti vain päättää, mistä ovesta astelisin sisään ensimmäisenä. Yhtäkkiä aloin ymmärtää, mitä kaikkea voinkaan saada aikaan, jos vain uskallan huutaa unelmani ääneen. Vierivä kivenlohkare oli lähetetty liikkeelle, eikä se hevillä pysähtyisi.

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Myöhemmin törmäsin Tiiaan, Janicaan ja Lauraan, joista kukin omalla tavallaan tarjosi käsivartensa, johon nojata, kun teki mieli heittää blogihanskat tiskiin. Tärkeitä kollegiaalisia keskusteluja on käyty myös Jennin, Hannelen, Arnan, Elinan ja viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisempänä Annin kanssa. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Hannalle, joka otti minut siipiensä suojaan, pyysi illallisseuraksi ja kotiinsa piknikille, ehdotti vieraskynäilyä omaan blogiinsa, vinkkasi tapahtumista ja suhtautui kuten keneen tahansa, eikä todellakaan katsonut nenänvartta pitkin. Hän helpotti oloani yksinkertaisesti olemalla maailman sydämellisin tuntemani ihminen. Ulkopuolisuuden tunne alkoi hellittää ja tuntui, että kuuluin vihdoinkin joukkoon.

Pienen Ideapuodin Tanja tarjosi minulle ensimmäisen blogiyhteistyöni koskaan. Jännityksestä jäykkänä istuin Kappelin pöydässä ja kirosin huonoa muistiani, sillä kamerassa oli kiinni potrettilinssi, joka pakotti ottamaan ruokakuvat muutaman askeleen kauempaa. Tiesin jo, mitä kirjoittaisin, sillä ravintola oli toiminut näyttämönä useammassakin elämäni vaiheessa. Sain valtavasti kehuja sekä asiakkaalta että ravintolalta ja olin hämmästyksestä ymmyrkäisenä. Samana keväänä Clarionin baaritiskillä sittemmin Workday Designers -muotoilutoimiston perustanut Aku Varamäki mainitsi sivulauseessa, kuinka piti postaustani ehkä parhaimpana lukemanaan blogiyhteistyönä koskaan. Punastuin ja kakistelin kiitokset. Olin oikealla tiellä.

Tanjasta on tullut vuosien varrella tärkeä yhteistyökumppani, Aku taas on myöhemminkin auttanut minua työurani muotoilussa ja yrittäjyyden ensi metreillä. Kiitos naiset, olette (todennäköisesti tietämättänne) tärkeitä!

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Tein freelancerin hommia päivätyön ohessa jo ennen kuin perustin varsinaisen toiminimen. Elokuussa 2017 kirjoitin somepäivityksen, jossa huhuilin kalenterini täytteeksi sisällöntuotantoprojekteja. Se poiki useita yksityisviestejä, joista yksi tuli graduohjaajaltani, Terhiltä. Hänen yritykseltään sain toimeksiannon, joka hymyilyttää vieläkin. Myöhemmin minulle tarjottiin samasta pienestä firmasta toimitusjohtajan paikkaa. Olen edelleen häkeltynyt moisesta luottamuksenosoituksesta, vaikka en silloin voinutkaan pestiä ottaa vastaan. Itseluottamuksen se joka tapauksessa buustasi aivan uudelle levelille.

Kollegoiden ja asiakkaiden tuki ja palaute ovat tuiki tärkeitä, mutta työajan ulkopuolella paras olkapää löytyy kotoa. Koska mies ei kuitenkaan mahdu tämän tekstin otsikon alle, sivuutamme hänet nyt itsestään selvänä öisien ajatusten kohteena ja siirrymme kategoriaan ystävät. Lähipiirini on ollut antelias, sillä työntöapua ja hyvää esimerkkiä on ollut aina anteliaasti tarjolla. Kiitos rakkaat siskoni Miia, Tiina ja Niina, todellinen ihmenainen ja idolini Elisa, energinen ja aina niin säihkyvä Suvi sekä Lotta, joka johdatti minut viisi vuotta sitten ruokaihmisten pariin ja yhdessä syömisen saloihin.

Teitä kaikkia minä ajattelen öisin, tirautan ehkä muutaman suolaisen kyyneleen ja ihmettelen, miten juuri minua on kohdannut näin odottamaton onni. Kiitos.

ps. Jos yllä olevien kesäisten grilli- ja piknikherkkujen reseptit alkoivat kiinnostaa, niitä pääset tutkailemaan täällä:
Grillattuja munakoisoja vuohenjuustolla  / Beach House Kitchen
Kurkku-fetasalaatti / Hannan soppa
Munakoiso-kaurapala-teriyakivartaat / Tiskivuoren emäntä & Juomavinkki
Persikka-mustikkasalaatti / The Queen of Delicious
Porkkanahodarit / Hannan soppa & Juomavinkki
Taleggio-grillipizza / Lumo Lifestyle

Ensimmäinen lomapäivä – suorituspaineita ja sielunmaisemia Uunisaaressa

Päätä särkee ja silmiä kirvelee. Olen nukkunut huonosti tämänkin yön. Aamuyöstä havahduin useamman kerran miehen kuorsaukseen, enkä saanut unta sen jälkeen. Ensimmäisen loma-aamun auvo on jonkun muun makuuhuoneessa, täällä makaa vain kiukkuinen ja työputken väsyttämä nainen.

Suunnitelma ensimmäiselle lomapäivälle oli selvä. Heti herättyämme fillarit alle ja hitaalle aamiaiselle Kankurinkadun Levainiin – jumalaisesta hapanjuurileivästään tunnettuun, uuteen kahvila-ravintola-baariin. Sitten piknik-eväät kainaloon ja täksi kesäksi avattuun Isosaareen koko päiväksi. Täydellinen kesäpäivä! Kuten arvata saattaa, väärällä jalalla alkanut aamu ei todellakaan jatkunut suunnitelmien mukaan.

kalliot sielunmaisema

Joku toinen olisi ehkä ottanut selvää käytännön asioista aiemmin, mutta ei, en minä. Tarkistan Isosaaren lautan aikataulut vasta samana aamuna. Äimistyn, sillä saaren maanantaipäivät on varattu golfille, eikä lauttaan pääse ilman 65 euron pelimaksua. Siis varattu golfille? Lajille, joka tinderkuvissa sai minut painamaan punaista rastia välittömästi. Kuka sitä edes enää harrastaa? Ilmeisesti aika moni, vaikka kukaan kaveripiirissäni ei golfariksi tunnustaudukaan.

Okei, ei siis Isosaareen. Pihlajasaaren väentungos ei houkuttele ja Suomenlinnakin tuntuu valjulta varasuunnitelmalta. Arvomme eri saarten välillä niin kauan, että nälkä kasvaa sietämättömäksi. Päätämme jättää Levainin väliin ja syödä aamupalaa kotona. Se siitä luksusaamiaisesta sitten.

Verensokerin kivuttua normaalilukemiin alkavat aivotkin raksuttaa. Hyppäämme pyörien selkään ja hurautamme sittenkin Levainin ovelle. Ostamme retkieväiksi täytetyt leivät ja pari pasteis de nata -leivosta. Enää puuttuvat mansikat ja kylmä piknikjuoma. Vuorimiehenkadun Alkon kylmäkaapeissa on jopa kolmee eri roseeta, kerrankin on mistä valita!

retkieväät

Mansikat suunnittelen ostavani Caruselin edustalla olevasta irtomyynnistä. Paitsi että kun kurvaamme fillareilla paikalle, myyntipiste loistaa poissaolollaan. Koska määränpääksi on valikoitunut Uunisaari, päätän käydä hakemassa mansikat entisestä lähikaupastani Pietarinkadulta. Mies jää odottamaan Kompassiaukiolle, josta lautta Uunisaareen lähtee.

Jo kaukaa näen, että kaupan ovessa on iso lappu. Manailen mielessäni, mutta ei auta, putiikki on remontissa ja kiinni koko kesän. Suustani pääsee pari kirosanaa. Ei siis mansikoita ensimmäisenä lomapäivänä. Olkoon sitten niin.

lomapäivä uunisaari

Laiva kuljettaa meidät Uunisaareen. Mielessäni olen kuvitellut piknikviltin viereisen HSS:n saaren laakeille kallioille, mutta silta onkin suljettu. Tai ainakin sen molemmissa päissä on esteet, joiden yli pääsee kyllä kävelemään, kuten myöhemmin näen rohkeampien tekevän. Emme uskalla uhmata kieltoja, mutta onneksi löydämme lopulta vesirajasta riittävän suuren kolon, johon ei juurikaan tuule.

Tumma kivi on ihanan lämmin paljaiden säärien alla. Aallot lyövät rantakiville kohisten ja välillä muutama pisara lennähtää varpaille. Purjeveneet lipuvat ääneti selällä ja lokit pitävät konserttia yläilmoissa. Aurinko on korkealla ja niin kirkas, että silmiin sattuu. Mutta sielu lepää, viimeinkin.

ulappa sielunmaisema

Tämä on minun sielunmaisemani, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Aamupäivän ensimmäisen maailman ongelmat pyyhkiytyvät vaahtopäiden mukana kauas merelle ja hymy pyrkii suupieliin. Unohdan kameran olemassaolon ja sen, että tarkoitus oli ottaa kuvituskuvia blogiin. Jään tähän, vaikka loppuelämäksi. Kuuden viikon kesäloma saa alkaa.

Brunssipiknikille, satoi tai paistoi!

Voi Helsingin kesä, missä viivyt? Helle ei helli, eikä aurinko lämmitä. Kateellisena selaan somea ja ihailen oululaisten biitsikuvia, Provinssin hikisiä festaritunnelmia ja Rovaniemen yöttömän yön taikaa. Muistelen Espanjan lämpöä ja Göteborgin sinistä taivasta ja haaveilen olevani jossain muualla kuin koleassa kivikaupungissa.

Suomen säälittävä kesäsää on vaikutusvaltani ulkopuolella, mutta suhtautumistavan voin valita ihan itse. Asenne ratkaisee. Niinpä pakkaan piknik-koriin ruuan lisäksi villasukat, lämpimän viltin ja termospullollisen kuumaa juotavaa. Otan mukaan myös untuvatakin ja lapaset. Sateisena päivänä brunssipiknik katetaan olohuoneen lattialle, mökin verannalle tai lasitetulle parvekkeelle. Viis helteistä, kesä on mielentila.

kuskus piknik

Brunssipiknikin menua ei välttämättä tarvitse suunnitella viikkotolkulla, myös spontaani mitä-pakkasesta-ja-jääkaapista-löytyy-versio maistuu mainiolta ulkoilmassa. Tähteistä ja vihanneslaatikon näivettyneistä aineksista voi pyöräyttää vaikka munakkaan, piirakan tai kylmän keiton ja viime vuoden pakastemarjoista surauttaa hetkessä smoothien. Myös alla olevan brunssiehdotelman ruuat ovat helposti ja nopeasti toteutettavia, vain lohipiirakka sekä marinoidut paprikat ja sienet vaativat etukäteisvalmisteluja, mutta nekin voi tehdä vaikka jo pari päivää aiemmin.

marinoidut sienet ja paprikat brunssipiknik

Juhannuspäivänä piknikviltti levitettiin Lapinlahden entisen mielisairaalan pihanurmikolle. Lämpimin vaattein varustautunut brunssikansa kääri lahkeitaan ja hihojaan, sillä kuuma aurinko ja tuulensuojainen nurkkaus yllättivät pessimistien piknikseurueen. Onneksi suojakertoimet sentään oli ymmärretty pakata reppuun mukaan. Tällä kertaa mukana oli myös kannettava hiiligrilli, mutta ilmankin pärjää!

Kolean kesän brunssipiknik

aprikoosikuskus ja avokadojugurttikastike
wasabilohi-avokadopiirakka
perunasalaatti
vihreä salaatti
huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet
mansikat ja mascarponevaahto
grillatut maissit ja perinteinen makkara

Reseptit ovat seilanneet reseptikansiossani jo vuosia, enkä välttämättä enää muista, mistä ne ovat peräisin (paitsi huvipuistopaprikat ja marinoidut sienet, jotka olen poiminut talteen aikanaan Pastanjauhantapajasta). Joka tapauksessa jokaista niistä on tuunattu, kuten tapoihini kuuluu. Kaikki ohjeet ovat neljälle.

Aprikoosikuskus

1 pieni sipuli
kourallinen kuivattuja aprikooseja
muutama kuivattu luumu
muutama kuivattu viikuna
1/2 dl pinjansiemeniä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl muskottia
2 isoa tomaattia
tuoretta persiljaa
oliiviöljyä
2 rkl voita
kuskusryynejä ja vettä kuskuspaketin ohjeen mukaan

Silppua sipuli ja kuullota se kasarissa öljyssä yhdessä kurkuman, muskotin ja juustokuminan kanssa. Pilko aprikoosit, luumut ja viikunat pieniksi kuutioiksi ja heitä ne pannulle yhdessä pinjansiementen kera. Kääntele, kunnes kuivahedelmät pehmenevät. Kaada aineksien päälle kuskuspakkauksen ohjeen mukainen määrä vettä ja anna kiehahtaa.

kuskus piknik

Ota kasari pois liedeltä ja kaada sekaan kuskusryynit. Kiepauta pari kertaa haarukalla ja anna turvota kannen alla pari minuuttia. Kuutioi sillä aikaa tomaatit ja silppua persilja. Lisää sitten voi ja sekoita kuskusia haarukalla parin minuutin ajan. Lisää vielä tomaattikuutiot ja persilja ja mausta suolalla. Tarjoile avokadojugurtin kera.

Avokadojugurtti

1,5 dl turkkilaista jugurttia
1 kypsä avokado
sitruunamehua
(tuoretta korianteria)
suolaa ja pippuria

Soseuta kypsä avokado ja sekoita se turkkilaisen jugurtin joukkoon. Purista sekaan ruokalusikallinen sitruunamehua ja silputtua korianteria oman maun mukaan. Jos tykkäät valkosipulista, voit lisätä myös sitä tuoreena tai kuivattuna. Mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Wasabilohi-avokadopiirakka

Pohja:
150 g kylmää voita
4 dl vehnäjauhoja (myös gluteeniton jauho käy)
1/2 dl seesaminsiemeniä
1 tl leivinjauhetta
vajaa tl suolaa
1 dl maustamatonta jugurttia

Täyte:
400 g lohifileetä
2 kypsää avokadoa
1 lime
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl aiolia tai tavallista majoneesia
2 kananmunaa
1 dl seesaminsiemeniä
2 rkl wasabitahnaa
1,5 tl suolaa
(merilevää)

Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää kuutiot samaan kulhoon jauhojen, seesaminsiementen, leivinjauheen ja suolan kanssa ja nypi sormin murumaiseksi massaksi. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa. Kääri kelmuun ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti, meillä taikina lepäili yön yli.

lohipiirakka piknik

Kun alat piirakanpaistohommiin, ota taikina lämpenemään 20 minuutiksi. Nypi sillä aikaa ruodot lohifileestä, poista nahka ja leikkaa lohi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi myös avokadot. Kun taikina on hieman pehmennyt, kauli se kahden tuorekelmun välissä ohueksi levyksi ja painele sormin piirakkavuokaan.

lohipiirakka piknik

Asettele pohjan päälle lohipalat ja avokadoviipaleet limittäin tai päällekkäin. Purista päälle limen mehu. Sekoita vielä tuorejuusto ja aioli (tai majoneesi) keskenään ja lisää joukkoon munat, seesaminsiemenet, wasabitahna ja suola. Kaada seos piirakan päälle ja paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Jos haluat, voit ripotella jäähtyneen piirakan päälle merilevää.

Paahdetut huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet

Paahdetut paprikat:
6 paprikaa, kaksi kutakin väriä
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

Halkaise paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Levitä paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda uunissa 220 asteessa, kunnes kuoret alkavat mustua. Ota paprikat uunista ja sujauta ne kuumina pakastepussiin, mutta älä polta käsiäsi! Kuori hieman jäähtyneet paprikat käsin, kuoren pitäisi irrota helposti yhdellä vedolla. Leikkaa kuoritut paprikat pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon yhdessä suolan kanssa. Pilko sekaan valkosipulinkynsi ja lisää etikka ja öljy. Ravistele kulhoa ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Marinoidut herkkusienet:
300 g herkkusieniä
kourallinen tuoretta persiljaa tai basilikaa
useampi ruohosipulinvarsi
1 rkl hunajaa
3/4 dl oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Silppua yrtit ja valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja lisää sienten joukkoon. Ravistele astiaa muutaman kerran ja jätä tekeytymään jääkaappiin yön yli.

Mansikat ja mascarponevaahto

1 l mansikoita
4 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
250 g mascarponejuustoa
1 dl vispikermaa
kardemummaa oman maun mukaan
2 rkl sokeria

Halkaise mansikat ja valuta päälle sokerilla makeutettu sitruunamehu. Anna maustua kerman vatkaamisen ajan. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita mascarpone kermavaahtoon. Mausta kardemummalla ja sokerilla. Herkuttele!

mansikat

Jos grilli kulkee kätevästi mukana, pakkaa piknik-koriin myös paketti makkaraa tai vaikka soijanakkeja, sinappia sekä muutama esikeitetty maissintähkä. Juhannusbrunssilla ritilälle pääsivät myös pienet vihreät paprikat sekä Wotkinsin villisikamakkara. Kehoitan kokeilemaan, jos olet lihansyöjä!