Hynttyyt yhteen

Milloin me oikein päästään tenttaamaan sitä sun miestä?”, kysyi siskoni joskus syyskuussa. Osapuolet olivat toki tavanneet toisensa, mutta perusteellisempi tutustuminen odotti vielä sopivaa tilaisuutta. Lokakuun puolivälin viikonloppu oli kaikkien kalenterissa vapaana, joten tuumasta toimeen. Pöytä katettiin neljälle siskolle ja piinapenkki pöydän päässä varattiin hiillostettavalle lankoehdokkaalle. Jännitti. Pikkusiskojen mielipiteillä on suuri merkitys.

image

Alkudrinksujen jälkeen me tytöt hipsimme taloyhtiön kattosaunalle tulkitsemaan tilannetta naisten kesken. Löylyttelyn aikana lankokandidaatti huhki hellan ääressä, ja saunanraikkaat siskokset pääsivät valmiiseen pöytään. Kaali-granaattiomenasalaatti, voissa pyöräytetyt ja ilmakuivattuun kinkkuun käärityt kaneliset persimonit, liekitetty broilerinmaksa ja omena-mascarpone-pekaanisyllabub katosivat nopeasti parempiin suihin, keittotaidosta mies sai kympin. Lusikoiden kilistessä jälkiruokamaljoissa grillin hiilet hehkuivat edelleen kuumina. Tykkäätkö joulusta? Millaisia sun sisarukset on? Lasketteletko? Ootko koskaan purjehtinut? Milloin sun edellinen parisuhde päättyi?

image

Piinattava pärjäsi hienosti. Kun aterian jälkeen viinihiprakassa kikattaen kuvasimme pähkähullua onnitteluvideota 70-vuotta täyttävälle äidille, päällämme äidin vanhat 1960–70-lukujen retrovaatteet, mieskin nauroi katketakseen. Viimeistään silloin olin varma.

image

Niinpä viikko sitten mies tyhjensi poikamieskämppänsä ja kantoi loputkin kenkänsä mun eteiseen. Olutlaseille raivattiin kaappitilaa ja mopovermeille etsittiin paikka varastosta. Keittiön varustus täydentyi salaattilingolla, painekattilalla ja digitaalisella vaa’alla sekä lukemattomilla öljy- ja etikkapulloilla. Keittokirjatkin lisääntyivät.

WP_20151130_19_17_24_Pro

Kinastelu vessanpöntön renkaasta voi alkaa. 🙂

WP_20151130_19_21_23_Pro

6 kommenttia artikkeliin ”Hynttyyt yhteen

  1. Voi miten ihanaa! Onnea 🙂 Kiva postaus muutenkin. Saas nähdä päästäänkö täällä koskaan tuohon pisteeseen…huoh. Mies ei suostu muuttamaan mun luo (vaikka työmatka hällä lyhenisi monta kymmentä kilsaa) ja mun pitäisi muuttaa 60 km vielä kauemmas kun nyt jo asun ”kaukana” kaikesta. Ei houkuttele. Siinä jäisi varmaan ystävät ja mökkiintyisin totaalisesti. Sitä paitsi kun miekkonen on aika lämpenevää sorttia, hermostuu mun juttuihin tuon tuostakin, niin tuskin kestäisi asua mun kanssa saman katon alla :/ Mutta näillä mennnään. Onnellisia päiviä tuoreelle avoparille 🙂

    • Kiitos Susanna! Nopea yhteenmuutto oli meille hyvä ratkaisu, mutta se ei tarkoita, että se olisi ainoa vaihtoehto. Katselkaa rauhassa, minkämoinen yhteiselo teille sopii ja edetkää sen mukaan. Niin se taitaa olla, että mitä vanhemmaksi tässä elää, sitä enemmän kangistuu omiin tapoihinsa asua ja olla. Kaikkea hyvää teille ja ihanaa joulua!

  2. Voi kuinka ihana uutinen. Toivon vilpittömästi Teille onnea ja ihanaa rinnakkaiseloa. Päätös on iso, mutta mitä sitä jarruttelemaan, kun on ilmeisen iso se tunnekin. <3 Kaikkea hyvää! toivoo, Leena

  3. Tästä tuli tosi hyvä mieli! Ihana postaus! Oikein paljon onnea yhteiseen elämään ja arkeen, joka sekin on parhaimman ihmisen kanssa juhlaa <3 .

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.