Ekasta luokasta lähtien sunnuntait ovat olleet tylsiä päiviä. Vaikka kuinka tiukasti päätän, että tänään laiskottelen, olen tekemättä mitään, enkä ainakaan ajattele huomista koulu- tai työpäivää, ei mieli pysy aisoissa. Aikuisena yritän haudata arkiajatukset ruuanlaittoon, kirjojen sivuille, puikkojen kilinään ja kaikkeen muuhun hyvän mielen tekemiseen, mutta aina sekään auta. Olipa mieli jo maanantaissa tai ei, sunnuntaina on joka tapauksessa aikaa haudutella lihapataa, leipoa leipää, sämpylöitä tai karjalanpiirakoita, käydä pitkällä kävelylenkillä, lukea kesken jäänyttä kirjaa tai vaikka vaan loikoilla peiton alla niin pitkään kuin huvittaa.
Sunnuntaisin Helsinki pursuaa luomubrunsseja ja runsaita aamiaispöytiä, mutta paras ja edullisin tarjoilu on silti omassa keittössä, parvekkeella tai mökin terassilla. Kun syö aamiaisen kotioloissa tai mökkimaisemissa, ei tarvitse lähteä mihinkään, ja voi tassutella pöytään suoraan sängystä kiertämättä suihkun ja meikkipussin kautta. Jalkaan voi vetää kulahtaneet verkkarit, eikä tukkaakaan tarvitse harjata. Eikä haittaa, vaikka kasvoilla näkyvät yhä tyynyliinan painaumat. Aikaakin on, lukea ehtii vaikka jokaikisen Hesarin artikkelin ja kainalojutun.
Minun sunnuntaini alkaa usein letunpaistolla, niin myös tänään. Tavallisten lettujen sijaan aamiaiskattaukseen kuuluvat rahkaletut eli syrnikit. Jälkimmäinen ruotsin kielestä kummunnut nimitys lienee peräisin herkun happamuudesta, eftersom rahkaletut är ganska syra. Lettulautasen viereen katan kupin vihreää teetä ja lasillisen tuoremehua. Kun taikinan tekee rahkaan ja sulattaa rahkaräiskäleiden päälle pakastemarjoja, se on käytännössä terveysruokaa. Ripaus sokeria tekee vain hyvää sielulle ja ruumiille, jos minulta kysytään.
Rahkalettujen resepti on otettu talteen Hesarin sivuilta. Lehdestä repäisty paperinpala alkoi jo olla siinä kunnossa, että sitä ei pian pysty enää lukemaan, joten ohje on kirjattava kiireen vilkkaa muistiin mustaa valkoiselle. Ohjeesta tulee n. 20 pientä lettusta, joten jos syöjiä on enemmän, tuplaa taikina.
Rahkaletut eli syrnikit
3 munaa
1 prk (250 g) rahkaa
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
(sitruunamehua)
voita paistamiseen
Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi ja anna turvota vartin verran. Paista voissa ja syö jäätelön, jugurtin, marjojen, hedelmien, sokerin, hunajan taikka tuoreen mintun kanssa. Mun suosikkikombo on vaniljajätski, mustikat ja mintunlehdet. Päällimmäiseksi ripautan vielä ruskeaa sokeria tai valutan tilkkasen hunajaa – ja nautin sunnuntaiaamun luksuksesta. Suosittelen sinullekin!
Täällä oli tänään myös lettupannu kuumana, gluteenittomana versiona luonnollisesti! Hesarin sijaan seurana oli eräs hurmaava Aatos vanhempineen! Eräälle se oli aamupala ja toisille lounaan jälkiruoka.. 😀
Hehee, oot rahkalettukäännynnäinen 😉 Tosiaan, reseptin vehnäjauhot voi korvata gluteenittomilla jauhoilla ja lopputulos on aivan yhtä hyvä, jollei parempi!
Sulla on kyllä lahjoja kirjoittamiseen, Pia! Olen ajatellut niin monta kertaa, mutta vasta nyt kommentoin. Mulle sunnuntait on viime vuosina olleet oikeastaan parhaita päiviä! Kirkossa käyminen on tullut tärkeäksi? Ja muutenkin kaikkea mukavaa tapahtuu silloin. Ja ah, se lepo!
Kiitos, kun kommentoit Tupu, sillä on minulle suuri merkitys! Sunnuntai on tehnyt täydellisen takinkääntötempun minunkin elämässäni ja se on aika kiva juttu. 🙂
Kiitos lettureseptistä, kokeiluun menee 🙂
Mukava blogi! Meillä tehdään usein syrnikejä koska mieheni on venäläiset juuret omaava. Syrnik-sana ei ole tullut Ruotsista vaan idästä. Syr, sir on slaavilaaisilla kielillä juusto, siis tässä tapauksessa rahka. Nämä ovat kyllä herkkua.
Yleensä teemme syrnikit kuten letut, mutta oikeastaan ne tehdään kiinteämmästä taikinasta pyörittelemällä käsissä palloja tai ottamalla pyöryköitä taikinasta jäätelölusikalla vai mikä sen vehkeen nimi nyt on. Sitten niitä vähän litistetään ennen paistamista.
Toinen tapa on tehdä taikinasta pötkylä ja siitä leikataan viipaleita. Lettutyyliin on nopeinta tehdä ja niin tekee miehenikin vaikka tietää että ne eivät ole ”aitoja syrnikejä”. Maku on aivan yhtä hyvä.
Kiitos infopläjäyksestä! Tuota kiinteämpää taikinaa olisikin kiinnostava päästä kokeilemaan!