Aloittelevalta bloggaajalta puuttuu ympäriltä yhteisö. Varsinkin silloin, kun blogi on itsenäinen, eikä kuulu minkään blogimedian piiriin, on vertaistukea vaikea löytää. Blogimedioiden suojiin taas pääsee vasta vakiintuneilla kävijämäärillä, laadukkailla kuvilla ja säännöllisellä sisällöntuottamisella. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monen kynnyksen ylittämistä ja ongelman selättämistä – useimmiten yksin.

Google on ystävämme, mutta se ei korvaa porukkaa, jonka kanssa voi pohtia ja yrittää ymmärtää bloggaamisen monimutkaista maailmaa. Jengiä, joka tajuaa, miten hidasta lukijamäärien kasvattaminen voi olla ja kuinka monta tuntia tekstien sorvaaminen viikosta vie. Vertaistukiryhmää, jossa voi pallotella ideoita ja keksiä uusia näkökulmia puhki kulutettuihin aiheisiin. Yhteisöä, jossa suunnitellaan tulevaa, ristiinlinkataan, kannustetaan, suositellaan, kommentoidaan, sparrataan ja kysytään tyhmiä kysymyksiä.

Tunti jos toinenkin on valunut hiekkaan, kun olen raapinut päätäni perusasioiden äärellä. Ovatko blogini teemat riittävän selkeitä? Kelpaavatko käsittelemättömät kuvat blogien kiiltokuvamaailmaan? Kannattaako henkilökohtaisista asioista kirjoittaa? Mikä on sopiva postaustahti? Mitä tunnuslukuja minun pitäisi tarkkailla ja analysoida? Kuinka hakukoneoptimointi toimii?

Juuri nyt painin teknisten yksityiskohtien parissa, sillä olen näinä päivinä siirtämässä blogiani ilmaisen wordpressin alta omalle palvelimelle. Myöhemmin tänä vuonna myös ulkoasuun tulee muutoksia. Hirvittää ja pelottaakin. Siirron ei pitäisi näkyä lukijoille millään tavalla, mutta mitä jos kaikki haihtuukin taivaan tuuliin, kun painan väärää nappia? Vaikuttaako muutos hakukoneen indeksointiin? Entä jos uusi ulkoasu ei miellytäkään muita kuin minua?

Pitäisi myös tietää millaista yhteistyötä kannattaa tehdä, kenen kanssa ja kuinka suurella korvauksella. Velvoittaako tuotelahja kirjoittamaan? Voiko sisältöyhteistyötä ehdottaa itse? Kuinka tietoisia yritykset ylipäätään ovat vaikuttajamarkkinoinnista? Kuinka pitkään on jaksettava vääntää rautalankaa, ennen kuin yhteistyökumppanit ymmärtävät, että 50 euron lahjakortilla ei leipää pöytään osteta?

Jos painiskelet samojen asioiden kanssa, ensiapu on lähellä! Valeäidin ansiokas selvitys sisältömarkkinoinnin lainalaisuuksista on ehkä selkokielisin teksti, jonka olen aiheesta koskaan lukenut. Yhteisöä kaipaavalle PING Helsingin Facebook-ryhmä saattaa olla oikea osoite, jossa pöhistään sisällöntuotannosta, vaikuttajamarkkinoinnin trendeistä ja alan ilmiöistä.

Mutta, mutta. Se lauma, johon aidosti tuntisin kuuluvani, uupuu edelleen. Se kotoisampi areena, jossa uskaltaisi kysyä mitä vaan tuntematta oloaan typeräksi tai noloksi. Se verkosto, jossa voisi jakaa tietoa avoimesti ja puhua siekailematta asioista niiden oikeilla nimillä – myös siitä suurimmasta tabusta: rahasta. Ja juoda siinä sivussa ehkä pari lasia pulloa viiniä ja parantaa maailma.

Hieman kateellisena seuraan sivusta toisten ruokabloggareiden illallisia, ravintolakerhoja ja kokoontumisia. Olisi varsin mukavaa istua yhteisen pöydän ääreen, tutustua uusiin kollegoihin ja muodostaa pieni blogiperhe. Jakaa kokemuksia ja taklata haasteita yhteisössä, jossa voi jauhaa bloggaamisesta aamun pikkutunneille. Jossa ketään ei haittaa, että ruoka jäähtyy ruokakuvia sommitellessa. Jossa pöytävaraus tehdään aina ikkunan viereen ja jonka kattauksiin jätetään aina tilaa kameralle.

Osallistuin eilen historian ensimmäiseen #pingstudioon. Kuuntelin korvat höröllä minua kokeneempien ja viisaampien konkarivaikuttajien kokemuksia sisältömarkkinoinnin vaikuttavuudesta, blogiyhteistyön mitattavuudesta ja tubettamisen tuloksista. Kuulun uunituoreeseen PING Helsinki Ambassadors -verkostoon, iskujoukkoon, jonka tavoitteena on kaventaa kuilua sisällöntuottajien, vaikuttajamarkkinoinnin ja viestinnän ammattilaisten välillä. Olen ylpeä saadessani olla osa tätä mieletöntä joukkoa, mutta jokapäiväiselle blogivuoristoradalle kaipaisin kuitenkin kaltaistani seuraa, virtuaalisesti tai livenä.

Kuuleeko blogosfääri, löytyykö kohtalotovereita?