Tein joulukuulle tarkan julkaisukalenterin. Halusin vinkata helpoista ruokalahjoista ja ehdottaa erilaista jouluateriaa. Halusin viedä teidät tuoreeltaan nojatuolimatkalle Kanarialle ja kertoa kuinka Atlantti ylittyi alle kolmessa viikossa. Halusin myös manata mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa.
Kaksi ensimmäistä viikkoa sujui hyvin. Sitten kävi, kuten joulun alla usein käy. Maailma oli saatava valmiiksi muutamassa päivässä ennen lomaa. Kaikki kohkaavat stressipalloina pitkin seiniä, hyppivät holtittomasti, heiluttavat käsiään ja yrittävät viimeiseen asti kaikkensa – kunnes antavat hanskojen pudota. Maailma ei valmistunut tänäkään vuonna, ja se on ihan okei.
Kaikkein eniten halusin jakaa teille stressittömän joulun aakkoset, kunnes tajusin, etten itsekään osaa niitä. Tai no, saatan osatakin, mutta en ole sisäistänyt yhtäkään. Ainakaan niin hyvin, että olisin oikeutettu jakamaan neuvoja eteenpäin. Ainoa asia, jossa olen hyvä, on siivoamisen unohtaminen. Sitä suosittelen lämpimästi kaikille. Kukaan ei vietä (toivottavasti) jouluaan keittiön kulmakaapissa tai sängyn alla, joten miksi turhaan puunata ja puleerata. Vähennä sen sijaan valoja ja sytytyä muutama kynttilä. Väitän, että kukaan ei huomaa mitään. Jouluna tai minä tahansa muunakaan juhlapyhänä.
Palataan niihin stressinvälttelyvinkkeihin joskus toiste, ja pysähdytään sen sijaan hetkeksi tunnelmoimaan kauan odotetun tunturijoulun äärelle.
Tämä joulu oli toden totta erilainen. Koskaan aiemmin en ole viettänyt vuoden suurinta juhlaa erossa vanhemmistani. Juuri nyt he ovat Karibialla siemailemassa kaiverrettuun ananakseen annosteltuja drinkkejään auringon paahtamalla rannalla. Se heille suotakoon, sillä kahden vuoden urakka on vihdoinkin takana. Atlantti on ylitetty kunnialla.
Me kahlaamme sisarusteni kanssa polvenkorkuisessa hangessa Suomen eteläisimmän tunturin juurella. Joulu Iso-Syötteellä on vaatinut valmisteluja. Pelkkä matka metron, junan, bussin ja autokyydin yhdistelmällä kesti yhteensä 16 tuntia. Kahteen autoon pakattiin 11 hengen kamppeet laskukamoista ja lahjakasseista lähtien. Oulussa mukaan ujutettiin vielä kaksitoista kassillista ruokaa sekä muutama alkoholiliikkeestä hankittu juoma. Kuuden kilon luomukinkku, kasa purkitettuja joulukaloja, useampi kilo rusakkoa sekä valurautapata matkustivat tunturiin etelästä saakka. Toim. huom.: auton katolla kulkevat suksipussit ovat erinomainen keino kuljettaa pakasteita.
Kaikki vaiva kannatti. Ympärillä on satumaisen kaunista. Mittari oli aattona miinuksella 20 astetta, aamuyöstä lukema laski alle 25 asteen. Mökin uunissa muhi aattoyönä lanttulaatikko. Kinkku paistui naapurissa, hirsiseinän takana, jossa majailevat siskot perheineen. Aattona yhdistämme voimamme ja kannamme kalusteet saman katon alle, jotta mahdumme kaikki saman pöydän ääreen. Ennen joulusaunaa nousen hissillä tunturiin ja lasken kissanjälkiä pitkin takaisin alas. Mökillä odottaa kuuma glögi ja vastapaistetut piparit. Nurkassa rätisee takkatuli, ja karjalanpiirakat ovat vielä niin lämpimiä, että voi sulaa ja valuu sormia pitkin, ennen kuin kansallisherkku ehtii suuhun asti.
Lahjojen jakamisen jälkeen mökkiin laskeutuu vähitellen hiljaisuus ja rauha. Makuuhuoneista kuuluu tasaista tuhinaa. Kiskon kolme kerrosta vaatteita päälleni ja astun öiseen pakkaseen. Poskia alkaa pian nipistellä, mutta varpaita suojaavat punaiset huopatossut. Katson tummalle taivaalle ja hengitän kylmää ilmaa. Täällä minä olen, omieni joukossa, keskellä valkeaa unelmaa.
ps. Aurinko painui mailleen ennen kuin ehdimme aattona rinteeseen. Sisko oli nopeampi, ja onnistui tallentamaan kameraansa komean valoilmiön. Viimeisen kuvan krediitit kuuluvat siis hänelle.
