Yhteistyössä: Taste of Helsinki
Istun taksissa matkalla Piritaan. Vasemmalla kimmeltää Suomenlahti, oikealle jää Tallinnan laululava, jossa olen käynyt kerran neljä vuotta sitten, kun setämiesikään ehtinyt Robbie Williams houkutteli konserttivieraita naapurimaista asti. Tuo visiitti on jäänyt ainoaksi Tallinnan keskustan ulkopuolelle. Jo on siis aikakin tutustua kaupunkiin laajemminkin. Tai ainakin matkustaa yhdeksän kilometrin päähän kovin odotuksin, sillä edessä on illallinen ravintola NOAssa, yhdessä etelänaapurin maineikkaimmista keittiöistä.
Piritassa sijaitsee myös kaupungin suurin huvivenesatama. Jos olisin joskus jaksanut lähteä vanhempieni mukaan ylittämään vettä välissämme purjehtien, olisin saattanut törmätä ravintola NOAan aiemminkin. Nyt se oli minulle tuttu lähinnä ravintolaraamattu White Guiden sivuilta ja tämän kesän Taste of Helsingin ravintolalistauksesta.
Astuessani taksista ulos mykistyn. Olen valmis äänestämään NOAn Tallinnan parhaaksi ravintolaksi pelkkien maisemien perusteella. Ravintolarakennus on vain 10 metrin päässä rantaviivasta. Aurinko on laskenut matalalle ja välkkyy veden pinnassa. Vastarannalla piirtyy Tallinnan siluetti ja suolaiset aallot pärskivät rantakivikkoon. Jos näkymät hurmaavat jo iltakahdeksalta, millainen onkaan maisema auringonlaskun aikaan?
Kun Taste of Helsinki -annokset saapuvat pöytään, tekisi mieleni rynnätä keittiöön kertomaan, että nyt eivät taida tietää mihin ovat tulossa. Ensimmäinen, ravintolan nimikkoannokseksi nimetty lautanen, Kilohaili & Chips on todennäköisesti kohtalaisen helposti toteutettavissa myös kenttäolosuhteissa. Kilohailit voi savustaa etukäteen, myös karhunlaukkamajoneesi valmistuu ennakkoon. Todennäköisesti vain vihreään pölyyn verhotut, samettiset ranskalaiset heitetään öljyyn paikan päällä. Sitten seuraa se mutta.
Miten ihmeessä eteemme seuraavaksi kannettu Sillitartar taipuu alkeellisempiin olosuhteisiin? Annoksessa on hurja määrä elementtejä ja yksityiskohtia. Marinoidut, litteät sipulit on täytetty sillitartarilla, sipulin varsia mallaavat villiyrtit, omena, smetana ja ruisleipä on aseteltu lautaselle millintarkasti ja päälle lusikoidaan vielä liemi.
Jälkiruoka sentään on elementeiltään yksinkertainen, vaikka juustokakun esillepanossa näkyykin keittiön mestarillinen kädenjälki. Haastavin osa ulkoilmatarjoilua ajatellen lienee basilikajäätelö, mutta Suomen niin sanotussa kesässä sekään ei taida kovin suuri haaste olla. Taste of Helsinki -osallistumisesta vastaava keittiömestari ei harmiksemme ole paikalla, joten emme pääse kuumottamaan häntä kysymyksillä. Siksi onkin jännittävää nähdä, miltä annokset lopulta Taste of Helsingin tiskillä näyttävät. Tärkeintä on silti maku ja siitä NOAssa ei taatusti tingitä.
Vaikka kulinaristi olenkin, viinit ovat akilleen kantapääni. En luota ainakaan vielä omaan osaamiseeni tarpeeksi, joten asiaan perehtyneemmät saavat hoitaa homman kotiin. Heitän haasteen sommelierille ja annan ammattilaisen täyttää lasini. Strategia toimii tälläkin kertaa. Täydet pisteet NOAn rohkeille valinnoille, erityisesti sisilialainen oranssi viini yhdistettynä sillitartariin sai sukat pyörimään jaloissani. Illan viineistä kannattaa lukea lisää illallisella vastapäätä istuneen Andalusian auringossa -blogin Arielan arviosta.
Palvelu on ensiluokkaista. Salihenkilökunnan ote on rento ja asennekin huippuunsa viritetty. Hymyt ovat aitoja, läsnäolo välitöntä. En tiedä vaaditaanko työhaastatteluissa ajatuksenlukutaitoa, mutta useamman kerran käy niin, ettemme ehdi avata suutamme, kun ovi jo avautuu, viltti ilmestyy harteille ja viiniä kaadetaan lasiin. Keittiössä vallitsee kuri ja järjestys, koneisto toimii kuin rasvattu ja kokkaaminen tapahtuu asiakkaiden nähden ja kuullen. Illallinen on kaikin tavoin elämys.
NOAssa on kaksi ravintolasalia: NOA Restoran, jossa listalta voi vapaasti valita halutun menukokonaisuuden ja NOA Peakoka Pool, jossa valinta jätetään keittiömestarin vastuulle. Jälkimmäisessä on vain 45 asiakaspaikkaa ja kaksi menuvaihtoehtoa – kahdeksan tai kymmenen ruokalajia. Vasta jälkikäteen, ihaillessani vaaleanpunaista taivasta Viru-hotellin 18. kerroksessa, tajuan istuneeni koko illan jälkimmäisessä.
NOA Peakoka Pool on rankattu Viron parhaimmaksi ja Nordic White Guiden Baltian-listan kakkoseksi. Huhhuh. Keittiömestarin pöytään on päästävä uudelleen, varsinkin, kun peräti 10 ruokalajin menu kustantaa kohtuulliset 79 euroa. Täydellinen paikka vaikka vuosipäiväillalliselle.
Matkakalenteriin Tallinna ei lähiviikkoina mahdu, mutta onneksi voin tehdä paluun yltäkylläisten makujen äärelle ensi torstaina (ja perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina), kun NOAn keittiö karauttaa Kansalaistorille. Kannattaisikohan jo asettua jonoon?
Jos sinäkin mielit makumatkalle pääkaupunkiseudun parhaimpien ravintoloiden piknikvilteille, kerro minulle mikä ikimuistoisin ravintolaelämyksesi? Missä ja milloin sait niin hyvää palvelua, että hyräilit tyytyväisenä vielä seuraavanakin päivänä? Kertomalla kokemuksistasi kommenttilootaan voit voittaa kaksi lippua Taste of Helsingin vapaavalintaiseen kattaukseen. Liput arvotaan tiistaina 13.6. klo 22 kaikkien kommentoijien kesken ja toimitetaan onnelliselle voittajalle sähköpostitse.
ps. Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden ruokalistat löydät kokonaisuudessaan täältä.
