Yhteistyössä: Taste of Helsinki
Istun taksissa matkalla Piritaan. Vasemmalla kimmeltää Suomenlahti, oikealle jää Tallinnan laululava, jossa olen käynyt kerran neljä vuotta sitten, kun setämiesikään ehtinyt Robbie Williams houkutteli konserttivieraita naapurimaista asti. Tuo visiitti on jäänyt ainoaksi Tallinnan keskustan ulkopuolelle. Jo on siis aikakin tutustua kaupunkiin laajemminkin. Tai ainakin matkustaa yhdeksän kilometrin päähän kovin odotuksin, sillä edessä on illallinen ravintola NOAssa, yhdessä etelänaapurin maineikkaimmista keittiöistä.
Piritassa sijaitsee myös kaupungin suurin huvivenesatama. Jos olisin joskus jaksanut lähteä vanhempieni mukaan ylittämään vettä välissämme purjehtien, olisin saattanut törmätä ravintola NOAan aiemminkin. Nyt se oli minulle tuttu lähinnä ravintolaraamattu White Guiden sivuilta ja tämän kesän Taste of Helsingin ravintolalistauksesta.
Astuessani taksista ulos mykistyn. Olen valmis äänestämään NOAn Tallinnan parhaaksi ravintolaksi pelkkien maisemien perusteella. Ravintolarakennus on vain 10 metrin päässä rantaviivasta. Aurinko on laskenut matalalle ja välkkyy veden pinnassa. Vastarannalla piirtyy Tallinnan siluetti ja suolaiset aallot pärskivät rantakivikkoon. Jos näkymät hurmaavat jo iltakahdeksalta, millainen onkaan maisema auringonlaskun aikaan?
Kun Taste of Helsinki -annokset saapuvat pöytään, tekisi mieleni rynnätä keittiöön kertomaan, että nyt eivät taida tietää mihin ovat tulossa. Ensimmäinen, ravintolan nimikkoannokseksi nimetty lautanen, Kilohaili & Chips on todennäköisesti kohtalaisen helposti toteutettavissa myös kenttäolosuhteissa. Kilohailit voi savustaa etukäteen, myös karhunlaukkamajoneesi valmistuu ennakkoon. Todennäköisesti vain vihreään pölyyn verhotut, samettiset ranskalaiset heitetään öljyyn paikan päällä. Sitten seuraa se mutta.
Miten ihmeessä eteemme seuraavaksi kannettu Sillitartar taipuu alkeellisempiin olosuhteisiin? Annoksessa on hurja määrä elementtejä ja yksityiskohtia. Marinoidut, litteät sipulit on täytetty sillitartarilla, sipulin varsia mallaavat villiyrtit, omena, smetana ja ruisleipä on aseteltu lautaselle millintarkasti ja päälle lusikoidaan vielä liemi.
Jälkiruoka sentään on elementeiltään yksinkertainen, vaikka juustokakun esillepanossa näkyykin keittiön mestarillinen kädenjälki. Haastavin osa ulkoilmatarjoilua ajatellen lienee basilikajäätelö, mutta Suomen niin sanotussa kesässä sekään ei taida kovin suuri haaste olla. Taste of Helsinki -osallistumisesta vastaava keittiömestari ei harmiksemme ole paikalla, joten emme pääse kuumottamaan häntä kysymyksillä. Siksi onkin jännittävää nähdä, miltä annokset lopulta Taste of Helsingin tiskillä näyttävät. Tärkeintä on silti maku ja siitä NOAssa ei taatusti tingitä.
Vaikka kulinaristi olenkin, viinit ovat akilleen kantapääni. En luota ainakaan vielä omaan osaamiseeni tarpeeksi, joten asiaan perehtyneemmät saavat hoitaa homman kotiin. Heitän haasteen sommelierille ja annan ammattilaisen täyttää lasini. Strategia toimii tälläkin kertaa. Täydet pisteet NOAn rohkeille valinnoille, erityisesti sisilialainen oranssi viini yhdistettynä sillitartariin sai sukat pyörimään jaloissani. Illan viineistä kannattaa lukea lisää illallisella vastapäätä istuneen Andalusian auringossa -blogin Arielan arviosta.
Palvelu on ensiluokkaista. Salihenkilökunnan ote on rento ja asennekin huippuunsa viritetty. Hymyt ovat aitoja, läsnäolo välitöntä. En tiedä vaaditaanko työhaastatteluissa ajatuksenlukutaitoa, mutta useamman kerran käy niin, ettemme ehdi avata suutamme, kun ovi jo avautuu, viltti ilmestyy harteille ja viiniä kaadetaan lasiin. Keittiössä vallitsee kuri ja järjestys, koneisto toimii kuin rasvattu ja kokkaaminen tapahtuu asiakkaiden nähden ja kuullen. Illallinen on kaikin tavoin elämys.
NOAssa on kaksi ravintolasalia: NOA Restoran, jossa listalta voi vapaasti valita halutun menukokonaisuuden ja NOA Peakoka Pool, jossa valinta jätetään keittiömestarin vastuulle. Jälkimmäisessä on vain 45 asiakaspaikkaa ja kaksi menuvaihtoehtoa – kahdeksan tai kymmenen ruokalajia. Vasta jälkikäteen, ihaillessani vaaleanpunaista taivasta Viru-hotellin 18. kerroksessa, tajuan istuneeni koko illan jälkimmäisessä.
NOA Peakoka Pool on rankattu Viron parhaimmaksi ja Nordic White Guiden Baltian-listan kakkoseksi. Huhhuh. Keittiömestarin pöytään on päästävä uudelleen, varsinkin, kun peräti 10 ruokalajin menu kustantaa kohtuulliset 79 euroa. Täydellinen paikka vaikka vuosipäiväillalliselle.
Matkakalenteriin Tallinna ei lähiviikkoina mahdu, mutta onneksi voin tehdä paluun yltäkylläisten makujen äärelle ensi torstaina (ja perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina), kun NOAn keittiö karauttaa Kansalaistorille. Kannattaisikohan jo asettua jonoon?
Jos sinäkin mielit makumatkalle pääkaupunkiseudun parhaimpien ravintoloiden piknikvilteille, kerro minulle mikä ikimuistoisin ravintolaelämyksesi? Missä ja milloin sait niin hyvää palvelua, että hyräilit tyytyväisenä vielä seuraavanakin päivänä? Kertomalla kokemuksistasi kommenttilootaan voit voittaa kaksi lippua Taste of Helsingin vapaavalintaiseen kattaukseen. Liput arvotaan tiistaina 13.6. klo 22 kaikkien kommentoijien kesken ja toimitetaan onnelliselle voittajalle sähköpostitse.
ps. Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden ruokalistat löydät kokonaisuudessaan täältä.
Myhäilen vielä seitsemän vuoden jälkeenkin erään Hampurissa syödyn ravintolaillallisen jälkeen. Ravintolan nimeä en valitettavasti muista. Menimme sisään ohikulkumatkalla, kun ravintola näytti kivalta, pieneltä ja lämminhenkiseltä. Tarjoilija ei puhunut englantia ja me emme puhuneet saksaa, mutta pärjäsimme englanninkielisen menun ja elekielen avulla. Ruoka oli aivan täydellistä! Ei mitään fine diningia, mutta erittäin maukasta. Nälkä kasvoi syödessä ja loppujen lopuksi söimme alku-, pää- ja jälkiruuat. Aterioinnin loppua kohden selvisi, että olimmekin astuneet johonkin ilmeisen suosittuun ravintolaan, kun tarjoilija käännytti ihmisiä ovelta pois, kun pöydät olivat täynnä. Harmittaa etten muista paikan nimeä 🙁
Aaa, samaistun niin tuohon harmitukseen! Muutamankin kerran on käynyt samoin, sitten olen yrittänyt suunnistaa paikkaan kartan avulla, mutta koskaan en ole onnistunut löytämään ravintolaa uudelleen. Toisaalta mietin, että ehkä se on onni, sillä silloin ainutlaatuinen kokemus nousee vielä korkeampaan arvoon. Hieno tarina, kiitos!
Chef & sommielierin menu on tullut testattua kolmesti. Elämyksiä jokainen ja palvelu aina ollut loistavaa
Chef & Sommelier on minullakin kokemusten kärkipäässä. Harmillisesti toinen käyntikerta jäi haaveeksi, kun paikka sulkeutuu tämän viikon torstaina. Onneksi Sasu Laukkonen on luvannut avata uuden ravintolan samoissa tiloissa. Sitä odotellessa!
Harvemmin kyl Suomessa saanut aivan tolkuttiman hyvää palvelua. Helsingissäkään en. Pariisissa v. 2009 puoliskoni kosi minua La Wepler nimisessä raflassa,kuuluisa merenelävistään. Tuolla ravintolantarjoilijat tiesivät hämmentävän hyvin mistä on kyse, vaikka puoliskoni ei asiasta ollut informoinut etukäteen. Olemme käyneet samassa paikassa vuonna 2012 ja palvelu oli tuolloinkin aivan ensiluokkaista. Ranskassa palvelukulttuuri on synnynnäistä ja siellä tarjoilija osasi kyllä olla tilanteen herra ja ystävällisesti opastaa miten mereneläviä syödäään. Lisäksi kuultuaan minun puhuvan Ranskaa testasi ranskalaisin nähtävyyksin koristelluilla suklailla mun kielitaitoa ?
Oijoi, mitä pariisilaiskokemuksia! Ranskantaidoista on varmasti hyötyä ja uskoisin, että palvelukin saattaa ainakin joissain paikoissa olla parempaa. La Wepler näyttäisi olevan vieläkin olemassa, joten laitanpa vinkin korvan taakse. Merenelävät ja hyvä palvelu kiinnostavat aina! 🙂
Olin Vietnamissa pari vuotta sitten tapaamassa vanhoja opiskelukavereitani aika pienessä kaupungissa nimeltä Vung Tau. Siellä sain kierroksen heidän paikallisesta ravintolakulttuurista johon kuului pienet hot pot paikat, paikalliset seafood ravintolat ja todella kaunis ravintola meren rannalla josta sai myös kaiken suoraan tuoreena ja juuri pyydettynä.
Muttaa minulle jäi mieleen kaikki pienet hot pot paikat joissa näkyi vain paikallisia, ja joihin en varmasti olisi uskaltautunut omin päin 😀 Se oli niin hieno elämys paikallisesta ruokakulttuurista ja tavasta nauttia hyvästä ruoasta ja ystäviensä seurasta. Seafoodin ystävänä myös paikallisissa pikkukuppiloissa sain maistella ihan uusia ruokalajeja jotka olivat uskomattoman herkullisia. On kyllä hirveä ikävä sitä ystävällisyyttä ja ihanaa ruokaa 🙂 pakko päästä takaisin kun joskus vielä ehtii.
Kuulostaa ihanalta! Paikallisoppaan kanssa ruokapaikoistakin saa irti varmasti enemmän, etenkin eksoottisemmissa maissa. Vietnam on minulle täysin vieras maailmankolkka, mutta onneksi sieltä suunnalta vaikutteita saanutta ruokaa saa Helsingissäkin. Vaikka se ei taatusti vedäkään vertoja autenttisille makumaailmoille. Kiitos, kun jaoit tarinasi!
Barcelonassa yli satavuotiaassa ravintolassa palvelu oli niin ensiluokkaista ja iloista, että tekisi mieli vain sen takia lähteä takaisin. Illallisen päätteeksi saimme vielä Ilmaiset kuohuviinit. Laskussa luki lopuksi 42 euroa. Ravintolan nimi taisi olla Can recasens.
Kiitos mahtavasta ravintolavinkistä, Can Recasens on pakko testata, kun matka seuraavan kerran käy Barcelonaan!
Yksi parhaita ravintolakokemuksia on ollut ehdottomasti niin ruoan kun palvelun suhteen Tampereella Ravinteli Berthassa. Ruoka oli taivaallista, simppeleistä raaka-aineista tehtyä mutta kekseliästä ja palvelu oli erinomaista. Tarjoilija oli miellyttävä ja läsnä, mutta ei pääroolissa, kuten usein nykyään on tapana.
Joo, Bertha on mutkaton, mutta samalla todella laadukas ravintola. Illallista en ole koskaan siellä päässyt nauttimaan, mutta kerran istahdimme pitkälle lounaalle, joka syöpyi kyllä mieleen, hyvällä tavalla. Hyvä huomio myös tuo tarjoilijan rooli, en itsekään välttämättä tykkää, jos henkilökunta vetää showta, mutta läsnäolo on erittäin tärkeää. Kiitos kommentistasi!
Chef & Sommelier, pian sen avattua ovensa. Meillä oli iso seurue ja varasimme lähes puolet ravintolasta. Kaikki olimme innostuneita ruuasta ja Sasu huomasi sen. Vietti melkein koko illan pyörien pöytämme ympärillä, kertoen villivihanneksista, tarinoita keräämisestä ja maistattaen niitä suoraan keräysrasioista. Ikinä en sen jälkeen ole kokenut samanlaista hurmiota ravintolasta. Edelleen palaan usein tuohon iltaan. Se oli todella ikimuistoinen ja sai aikaan palavan innon villiruokaan. <3
Mieletöntä, että ravintola voi palvelullaan ja ruuallaan tehdä noin suuren vaikutuksen! Toivottavasti myös Sasun uusi ravintola jatkaa samaa linjaa ja villiruoka säilyy valikoimissa. Kiitos kun jaoit kokemuksesi, se palautti minutkin vuosien taakse, C&S:n pöytään. 🙂
Hääillallinen Tornissa meni todella nappiin, sain itse keskittyä illasta nauttimiseen kun seurueestamme pidettiin niin hyvää huolta ja ruokakin oli toki erinomaista 🙂
Ja maisematkin varmasti hivelivät silmää! 🙂
Viime aikaisista ravintolakokemuksista paras oli Tampereella ravintola Roastissa. Vietimme miehen ja vauvamme kanssa ikimuistoisen lounaan. 9kk ikäinen vauvamme jaksoi istua syöttötuolissa hiljaa leikkien, ja ihmetellen. Me nautimme suussa sulavaa karitsaa.
Ikimuistoinen ravintolakokemus on joskus pienestä kiinni. Suussa sulava lammas ja perheen yhteinen hetki, muuta ei tarvita. Kiitos myös ravintolavinkistä, lisään sen Tampereen todo-listaan!
Ikimuistoisimmat ravintolahetket olen kokenut koto Helsingissä Murussa. Ruoka ja palvelu ovat joka kerta täydellisiä. Olen jopa tilannut Murun cateringpalvelut juhliini ja silloinkin kaikki oli aivan loistavaa. Ihana paikka!
Jes, Muru on jo klassikko, jonka pöydässä ei kyllä koskaan pety!
Intian matkalla oli kerran pieni muutaman pöydän ravintola puiden katveessa. Keittiössä jossa ei hienoja laitteita ollut mutta ruokaa valmistettiin rakkaudella ja juuri meille.
Oi, mikä kokemus! Minulle on jäänyt mieleen nuoruudesta kreikkalainen pikkusaari, jonka edustalla yövyimme purjeveneessä. Saaren keskellä oli pieni perheravintola, johon käveltiin tähtitaivaan valossa. Olimme ainoat asiakkaat ja tuntui kun olisimme olleet illallisella perheen keittiössä. Ei hyvä ruoka hienoja laitteita tarvitse, rakkautta vain.
Olin juuri muuttanut pk-seudulle opiskelun perässä ja synttäri-illalliselle mentiin ravintola Paksuun. En tiedä tekikö kokemuksesta ajankohtakin ikimuistoisen, mutta paksun pihvi on edelleen paras pihvi jonka olen syönyt. Harmi että ravintola meni kiinni melko pian tämäm jälkeen enkä ehtinyt sinne uudestaan.
Jonkinlainen hämärä mielikuva piilottelee aivojen sopukoissa, vaikka en koskaan kyseisessä ravintolassa ehtinytkään käydä. Vaikka aika olisikin kullannut muistot, ei se haittaa, tarina ja muisto illasta ovat ne tärkeimmät!
Äkkiseltään tulee mieleen ihan Helsingistä ainakin Chef & Sommelier sekä Ask. Erinomaista ruokaa osaa arvostaa vielä enemmän kun palvelu on hyvää ja annokset ja viinit esitellään ammattitaidolla.
Hear hear, komppaan joka sanaa!
Japanissa tiiviissä pikkuravintolassa teppanyaki-tyylillä oli ihan mieletön kokemus. 🙂
Nyt puhutaan termeillä, joita en ymmärrä, mutta kuulostaa ikimuistoiselta joka tapauksessa! 🙂
Budapestissä kesällä 2013 <3 aivan ihana, pikukujan fine dining -ravintola, jossa palvelu ja ruoka olivat molemmat 6/5!
Ooh! Satutko muistamaan paikan nimen?
Suomessa Passion 5 ruokalajia. Ulkomailla Rooman Trasteveressä nautitut pastat ja artisokan sydämet..
Passio ilmeistyi ravintolakartalleni ihan puun takaa. Olin ällikällä lyöty, kun kuulin sen pyörineen jo neljä vuotta. Eivät kuulemma paljon itseään mainostele, asiakkaita riittää muutenkin, enkä kyllä yhtään ihmettele, kun Taste of Helsingissä heidän annoksiaan maistoin. Passioon täytyy varata pöytä ensi tilassa! Ja Trastevere, siellä on roomalainen keittiö parhaimmillaan. <3
Viikonloppuna oli ulkolainen vieras, vein hänet ravintola Saareen, joka oli sijainniltaan sopiva ja tuttu. Oikein hyvät sapuskat oli. Henkilökunta erittäin nuorta, mutta kohteliasta ja kielitaitoista. Upea, kaunis päiväkin. Hieno kokemus!
Saari(kin) on kokematta, mutta ansaitsisi kyllä visiitin ihan vaan sijaintinsakin vuoksi. Kiitos suosituksesta!
Paras ravintolakokemukseni sattui Herttoniemeläisessä työmaaruokalassa. Tilasin wieninleikkeen joka pöytään tuotaessa valui lautasen yli, ihmetykseni huomatessaan tarjoilija alkoi nauraa ja sanoi:”Meillä lähtee sudennälkä”! Koon ollessa kohdallaan onneksi myös makukin oli sitä!
Vau, todellista arjen luksusta!
Kyllä olisi mahtavaa päästä maistelemaan NOA:n ja monien muiden ravintoloiden mestaritöitä. Ehkä taste of Helsingin myötä saisi kipinän mennä myös kyseisiin ravintoloihin nauttimaan elämyksestä!
Vaikka arvonnassa onni ei ollutkaan myötä, toivottavasti piipahdit kuitenkin tapahtumassa!
Kerran Moskovassa uutena vuotena oli niin hyvä tarjoilu ja mukava nuori mies, joka piti poikaystävästä ja minusta todella hyvää huolta. Kun lähdimme, etsin katseellani tarjoilijaa, vaistosin, että hän halusi hyvästellä meitä. Olimme jo ovella, kun hän ryntäsi peräämme, pääsin siis jättämään hyvästit. Hih!
Onnea Tiina! Randomlukugeneraattori arpoi sinut Taste of Helsinki -lippujen voittajaksi. Lähetän sinulle sähköpostia pikapikaa! 🙂
Täydellistä kokemusta ei ole vielä osunut kohdalle mutta Turun Kaskis ja Kustavin Kipinä ovat ehdottoman parhaat kokemukset tähän mennessä.
Voih, kumpaankaan en ole vielä tähän ikään mennessä ehtinyt! Ovat ehdottomasti bucket listillä.
Viime aikaisista kokemuksista tuli mieleen eräs japanilainen ravintola Amsterdamissa. Paikka oli tupaten täynnä ja jouduimme odottamaan pöytää, mutta sekin saatiin tuntumaan mukavalta. Ruoka oli superhyvää (ja edullista) ja tarjoilijamme rento, huumorintajuinen tyyppi. Paikassa oli kaiken kaikkiaan vaan hyvä fiilis.
Heitähän Norppis vielä ravintolan nimi ilmoille, että seuraavalla Damin reissulla osaan suunnistaa oikeaan osoitteeseen! Nimim. kuola valuu jo.
Jo edesmenneen GW Sundman:ssa kohtasivat menneen ajan glamour, loistava harkittu menu viinilistoineen. Oivallinen palvelu. Tunsin aina itseni kuninkaaliseksi käydessäni Sundsmannilla nauttimassa.
Voi itku, nyt harmittaa vieläkin enemmän, etten koskaan raaskinut astua ravintolan ovesta sisään..
Yksi parhaimmista ravintolakokemuksistani oli entisen kotikaupunkini Forssan Köökki -ravintola. Pienessä ja intiimissä ravintolassa oli ihana viettää iltaa ystävien seurassa. Köökin siika-annos oli yksi parhaista nauttimistani. Tarjoilijan suosittelemat viinit sopivat ruoan kanssa mainiosti yhteen. Köökissä oli helppo rentoutua, kun kaikki sujui kuin itsestään!
Oliko niin, että Köökin omistajat perustivat uuden ravintolan, joka sekin on Forssassa? Vanhemmat asuvat lähimaastossa, joten täytynee joskus malttaa poiketa vorssalaistenkin keittiössä!
Farang on ollut parhaita kokemuksia
Farangille ääni myös täältä suunnasta!
Lonnassa uskomattoman hyvää ruokaa ja palvelua! <3
Onpa hyvä kuulla. Minä nimittäin sain Lonnassa viime kesänä erittäin huonoa palvelua, ehkäpä siis ovat petranneet. Vannoin jo, etten astuisi jalallani ravintolaan, mutta ehkä heille pitää antaa toinen mahdollisuus..
Demo oli huikea! Niin ihanaa palvelua, rentoa ja ei pönötystä! Jaksan aina suositella tätä kavereille!
Demo on kyllä suositusten arvoinen!
Passion. Emme olleet varanneet pöytää mutta vastaanotto oli hyvää ja ruoka aivan erinomaista. kiireetöntä ja hyvää palvelua ja erinomainen ruoka. Siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.
Taas yksi syy lisää varata pöytä Passioon!
Ilta oli i h a n a <3 Kiitos seurasta!
Ilo oli minun puolellani! 🙂
Farang ainakin oli varsin hyvä kokemus. Erinomaista ruokaa, erinomaista palvelua ja seurakin sattui olemaan mitä parhainta. 🙂
Seuralla on yllättävän suuri merkitys kokemuksen kannalta, mutta Farangissa nauttii kyllä olostaan yksinkin!
Tämä paikka kuulostaa todella kiinnostavalta. Jouiduin valitettavasti juuri perumaan suunnitellun Tallinnan matkan, mutta tämän laitan muistiin uutta yritystä varten.
Yksi hauska kokemus ravintolasta liittyy erääseen kolmen tähden Michelin-paikkaan, jonka nettisivuilla pyydetään ottamaan yhteyttä etukäteen mikäli aikoo saapua illalliselle lemmikin kanssa – kovin montaa isokokoista koiraa kun ei kuulemma mahdu saliin yhtä aikaa 🙂
Toivottavasti pääset pian testaamaan NOAn tarjonnan, se on kyllä yksinään Tallinan matkan väärti. Todella erikoinen michelinpaikka, enpä koskaan olisi arvannut, että koirilla olisi vapaa pääsy kolmen tähden ravintolaan. Hauskaa!
Kerran Egytissä, kun pääsimme vihdoin syömään jotain kunnollista ruokaa, löysimme jostain italialaisen ravintolan, siitä lähtien olen tykännyt tomaattikeitosta! Aiemmin kyllä jossain hotellissa vain meitä varten oli tehty aamiainen klo 4 aamulla, kun lähdimme retkelle niin aikaisin, mutta en oikein pystynyt hotellin aamiaista syömään. Ei ollut vaan hyvää.
Tomaattikeitto on jännä juttu. Vielä kolmekymppisenäkin vähän vierastin koko ruokalajia, mutta saatuani kerran hyvin valmistettua soppaa minusta tuli fani! 😀
Viimeisin mieleenpainuva kokemus oli toissa viikolla Mustion Linnan Linnankrouvissa, jossa nautimme kuuden ruokalajin maistelumenuun viineineen. Palvelu oli mutkatonta, ystävällistä ja asiantuntevaa. Ruoka ja juoma olivat herkullisia ja jäi hyvä mieli.
Mustion linna on upea paikka! Olen kauan sitten päässyt syömään siellä isänpäivälounaan ja ruoka todella oli hyvää. Hienoa, että keittiö on edelleen osaavissa käsissä!
Söin talvella Juuressa lounaan alkuruokana porkkanakeittoa. Se oli ihanaa, en tajuu mitä ne oli tehneet sille. Jos ei paras makumuisto niin ainakin paras porkkanakeittomuisto.
Ihana porkkanakeittomuisto! Oliskohan ollut kyse karamellisoiduista porkkanoista..? Me nimittäin tehtiin kuukausi sitten sellaista jonkun ranskalaisen ruokagurun ohjeen mukaan ja se oli ihmeellisintä porkkanakeittoa, mitä koskaan olen syönyt, sillä se maistui vahvasti toffeelle ja oli väriltäänkin ennemmin rusehtavaa kuin kirkkaan oranssia. 😀
Kiitos mahtavista, herkullisista tarinoista, joita oli ilo lukea reissun päällä Espanjassa! Nyt loikoilen jo kotisohvalla, mutta kommentteihin vastaaminen jää huomiseen. Arvonnassa onni suosi Tiinaa, joka voitti 2 lippua ylihuomenna alkaville Taste of Helsinki -festareille. Toivottavasti törmäämme siellä teidän kaikkien kanssa, aurinkoa on luvatto koko loppuviikolle!