Kuplivaa keskikesää!

*Synttäripiknikin alkumaljat tarjosi Juomavinkki

Juhannuslapsi lekottelee lasiverannalla ja hymyilee. Kun sattuu syntymään mittumaarin tietämillä, on juhlittava etupainotteisesti ennakkoon tai jokseenkin jälkijunassa. Tänä vuonna juhannusetkoja vietettiin aatonaatonaattona pienimuotoisella piknikillä, jossa kupli kuohuviinin lisäksi ilo ja jälleennäkeminen. Glittertatuointi kimaltelee kämmenselässä edelleen. Kiitos ystävät, teitte iltapäivästä Kalasataman rantamilla rennon riemullisen ja riehakkaan!

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

Juhannusaattona ilakoitiin pienellä porukalla, mökkimaisemissa majoittui yksi uusi ihminen ja kolme ylintä ystävää. Keskikesän juhlaa vietettiin perinteisen menoin – siniristilipun nosto käsin veistettyyn salkoon, kesäillassa kaikuvia iskelmiä, yöuinteja, lautapelisessioita, punaista kynsilakkaa, juhannuskoivun tuoksua, kylmiä juomia, laiturin asennusta, pitkiä aamiaisia, kutiavia itikanpuremia, navakkaa tuulta ja tymäkkää tuiverrusta auringon pilkistellessä poutapilvien lomasta. Vain kokko jäi puuttumaan, mutta metsäpalovaroitusta on syytä kunnioittaa.

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

On lähes mahdotonta keskittyä kirjoittamiseen, kun laineet lyövät rantaan, kuikka huutaa kaihoisasti, joutsenen siivet hipovat järven pintaa, saunan piipusta leijailee koivuklapien lempeä tuoksu ja kesäkirjapino kohoaa houkuttelevana vain kädenojennuksen päässä riippumatosta. Vessapolun varrella kiiltomato koettaa kiihkeästi houkutella kosijoita paikalle. Yö on täynnä ihmeellistä kesän valoa.

skumppapiknik

skumppapiknik

Siksi tavoistani poiketen jätin juhannusreseptien jaon sikseen, suljin suosiolla tietokoneen ja sammutin puhelimen. Suunnittelematon sometauko teki hyvää, suosittelen parin päivän paastoa muillekin. Nyt jos koskaan on aika istua rantakallioilla, pyörähdellä valssin tahtiin laiturilla, riisua kengät jalasta ja ottaa Suomen kesä haltuun jokaisella aistilla. Nauttikaa ihmeellisestä luonnosta, leppoisasta laiskottelusta ja kesäkuun viimeisistä päivistä, sillä koskaan ei tiedä, milloin lämmin ilmavirtaus väistyy viileämpien aikojen tieltä.

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

*Synttäripiknikin alkumaljat tarjosi Juomavinkki

42-vuotias keski-ikäisyyden kynnyksellä

Vuonna 2016 vastasyntyneiden tyttöjen tilastollinen elinajan ennuste on 84 vuotta. Minun, kuten muidenkin 42 vuotta sitten syntyneiden naisten, on 70-luvulla ennustettu elävän keskimäärin 76-vuotiaiksi. Tilastot ovat tilastoja, ne ottavat huomioon yleiset elintavat, sukupolven sairaudet ja muut mitattavissa olevat seikat. Jos tupakoit askin päivässä tai tissuttelet viikkokaupalla, vaikuttaa se eittämättä terveyteen. Perintötekijöille ei voi mitään, ja joskus kierrepallo kolahtaa kohdalle, vaikka eläisi kaikkien mittareiden mukaan maailman terveellisintä elämää.

42 vuotta elämän tarkoitus

Netti on pullollaan elinikään liittyviä testejä. Google valitsi minulle muutaman, joista ensimmäiseen päätin huvikseni vastata. Jos rehellisiä ollaan, lähestyvällä syntymäpäivällä saattoi olla osuutta asiaan. Iän, sukupuolen, painon ja pituuden jälkeen kerroin kyselylle, etten ole koskaan edes maistanut tupakkaa tai huumeita, että juon alkoholia kohtuudella, että verenpaineeni on normaali ja että vanhempani ovat yli 70 ja edelleen terveitä. Olen fyysisesti jossain määrin aktiivinen, perintötekijäni ovat tietääkseni puhtaat ja liikennekäyttäytymisenikin moitteetonta, eikä stressikään vaivaa, ainakaan joka päivä.

Tulos ilahdutti, sillä elintapojeni perusteella saatan elää jopa 95-vuotiaaksi. Huimaa ajatella, että en välttämättä olekaan vielä puolimatkassa! Olin otsikoinut tämän tekstin luonnoksen “42-vuotias – virallisesti keski-ikäinen”, mutta testin tekemisen jälkeen päätin muuttaa suunnitelmia. Minähän olekin vasta keski-iän kynnyksellä!

Viimeksi viikko sitten puhuimme ystävien kanssa siitä, kuinka emme haluaisi vanheta. Kuinka ulkokuori rapistuu, vaikka sisällä asuu se sama lapsi, joka sinne aikanaan asettui. Se haluaa edelleen leikkiä, tanssia, laulaa, pelleillä, kokeilla rajojaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harmaa, paikalleen pysähtynyt arki ei ole sitä varten. Silti se käyttäytyy ikänsä mukaisesti ja tanssii ympäröivän yhteiskunnan pillin mukaan. Käy töissä yhdeksästä viiteen, rakentaa talon, maksaa velkaa ja veroja, hankkii farmarin ja kaksi lasta. Puurtaa läpi elämän vain harmitellakseen kiikkustuolissa, miksi unelmat jäivät unelmiksi.

Olen aina taistellut tuulimyllyjä vastaan. Alkuun vain pääni sisällä, nykyään näkyvämmin. Ei minua enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Yhteiskunnan normeille nauran ja Sipilän synnytystalkoilla heitän sotkapariskuntaa, joka kuhertee ruovikossa. Mitä sitten, jos jonkun mielestä pukeudun ikääni sopimattomasti, mitä sitten jos tukkani on sekaisin ja punainen kynsilakka halkeilee rumasti. Mitä sitten, vaikka joku rypistää kulmiaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelleni ja toinen haukkuu, kuinka edesvastuutonta on olla tuottamatta uusia veronmaksajia, sillä kenen oikein luulen eläkkeeni tulevaisuudessa maksavan. Tiedoksi vaan tällekin solvauksia viljelleelle herralle, että älä hikeenny, sinä et ainakaan niitä maksa (eikä todennäköisesti kukaan muukaan). Eläkejärjestelmä romuttuu taatusti ennen kuin minun ikäluokkani edes lähentelee eläkeikää. Aion elättää itseni ja kustantaa unelmani myös silloin.

42 vuotta elämän tarkoitus

Kynttilät eivät enää mitenkään mahdu kakun päälle, ja tiimalasin hiekanjyväset valuvat väistämättä hiljalleen alaspäin. Rajallisten päivien sijaan ajattelen mielummin, että lähestyvä keski-ikä on kuin keskipäivä. Aurinko paistaa suoraan etelästä ja edessä on liuta ennustamattomia seikkailuja. Ja rakkautta, käsittämättömän paljon rakkautta. Sillä se on elämän tarkoitus, jos minulta kysytään.

Ihanaa juhannusta ihmiset! Pysykää pinnalla ja ruuhkassa rauhallisina. Ja jos jossain välissä ehditte, skoolatkaa elämälle!

40-vuotiaan ämpärilista

Täytän tänään 40. Sen kunniaksi järjestin viime lauantaina olohuonepiknikin ystävilleni. Sain kortteja, joihin oli piirretty pyöreä luku kissankokoisin kirjaimin. Joka kerta kirjekuoren avatessani numerot muljauttivat vatsan ympäri. Tähänkö on tultu, nytkö olen keski-ikäinen? Mitä olen saavuttanut vai olenko mitään?

synttärikortit

Ensipaniikin hellittäessä Googletin ja sain selville, että eliniän ennusteeni on 88,5 vuotta. Elämästä onkin jäljellä vielä 54,81 prosenttia! Jotenkin lohdullista. Olin siinä uskossa, että ollaan jo puolivälissä.

suklaakakku

Sitten muistin eräässä väitöstilaisuudessa kuulemani lauseen. Vastaväittäjä mainitsi, että nykykäsityksen mukaan 40-vuotias on vielä nuori aikuinen. Haa, minulla on vielä vuosi oikeaan aikuisuuteen! Eliniän ennusteen perusteella keski-ikäkin voidaan määritellä kohdallani alkavaksi vasta 44-vuotiaana, eikö voidakin?

skumppapullot

Puolitoista vuotta sitten hahmottelin itselleni bucket listiä. Siis sellaista ranskalaisten viivojen joukkoa asioista, joita haluaisin tehdä. Tarkoitus oli listata neljäkymmentä asiaa, jotka aion toteuttaa ennen kuin täytän neljäkymmentä. En koskaan saanut listaa valmiiksi, sillä en osannut karsia pienien unelmieni joukosta niitä tärkeimpiä. Sitten koko projekti unohtui.

40 things to do before 40

Aamulla löysin paperin ranskalaisine viivoineen lipaston ylimmästä laatikosta. Kaikkia toiveitani en tohdi julkisesti esitellä, mutta tässä pieni otanta. Yhdeksän niistä on toteutunut kuin itsestään. Ihmeellistä, miten elämä vie.

Minä haluan:
– tehdä itse sushia
– nähdä Norjan vuonot
– rakastua
– toteuttaa Suomi-roadtripin
– poistattaa hankaavan luomen
– etsiä uuden kuoron
– maksaa velat
– hankkia uudet silmälasit
– syödä karhua
– osallistua crossfitin on ramp -kurssille
– ostaa Mary Janet
– opetella kalankäsittelyn
– matkustaa Kanarialle
– pitää virkavapaata
– uida yrjönkadun uimahallissa
– festaroida ilosaarirokissa
– katsoa leffoja Sodiksessa
– syödä Savoyssa
– liittyä Marttoihin
– harrastaa seksiä ulkona
– laskea telemarkia
– ommella mekon
– aloittaa blogin tai vlogin (!!!)
– kirjoittaa kirjeen
– maalata taulun
– sitoa kirjan
– tyhjentää kaapit turhasta romusta
– luistella ja hiihtää meren jäällä
– tanssia
– kasvattaa pitkät hiukset
– maalata graffitin
– olla lumisotaa
– rakentaa lumilinnan
– nähdä Jäämeren
– vaeltaa Karhunkierroksen
– tehdä telttaretken
– uskaltaa melontaretkelle
– opetella kellumaan
– ostaa punaiset saappaat
– muuttaa vanhaan kerrostaloasuntoon
– hypätä tandemhypyn
– lentää kuumailmapallolla
– harjoitella kitaransoittoa

Kaikki tämä on helposti toteutettavissa. Ei ehkä juuri tänään tai huomenna, mutta niiden 48,5 vuoden aikana, jotka minulle vielä tilastojen mukaan elettävänä on. Listan hännille lisään vielä yhden asian, kesämökin.

kukkakimppu

Ehkä neljäkymmentä on vain ikä siinä missä kolmekymmentäkin. Ja mitä sitten, vaikka minulla ei olekaan kolmea lasta, kuten nuorempana haaveilin. Ei nousujohteista uraa, eikä kattohuoneistoa Ullanlinnassa. Rahatilannekin on mikä on. Mies minulla on ja ihana koti. Ympärillä ystäviä, perhe ja roppakaupalla rakkautta. Se riittää.