Kuulumisia kirjoittajan kammiosta – viisi päivää Kansjerfin kulttuuritilalla

Olin aikeissa kertoa teille kaiken Kansjerfin kulttuuritilasta. Kehua keltaisen kartanon maasta taivaaseen ja maalata teidän silmienne eteen maiseman, jonka jokaisen kannattaisi kokea. Muistella maukasta ruokaa, jolla sain täyttää vatsani istuen suuren ruokasalin nurkkapöydässä seuranani vain kaiuttimista kaikuva pianomusiikki sekä kynttilän lempeästi lepattava liekki, joka valaisi marraskuista hämärää. Kuvailla hartiavoimin kummitustalosta kulttuuritilaksi kunnostettua kartanoa, jota ei ole pilattu modernin maailman turhuuksilla. Kertoa pihapiirissä elelevistä eläimistä, joista jokainen on pelastettu parempaan kotiin, ylistää ympäröiväää luontoa ja rauhoittavaa hiljaisuutta, joka auttoi laskemaan sykettä ja sai ymmärtämään, mikä elämässä on tärkeintä.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Sen jälkeen olin ajatellut hehkuttaa, kuinka kirjoitin. Lennokkaita ajatuksia, luovia harjoituksia ja lauseita, joista syntyisi jotain suurempaa. Kuinka asetuin upottavan sohvan uumeniin ja annoin mieleni matkustaa sinne, tänne ja takaisin. Kuinka luonnostelin uusia maailmoja, hahmottelin henkilöitä ja kehittelin juonikuvioita. Kuinka pysähtyminen luotsasi luokseni ihmeellisiä ideoita, joihin tarraisin tunteella ja joista kasvaisi kokoaan suurempia. Ja kuinka viimeinkin tietäisin, mitä tulevaisuuden tarjottimelle on katettu.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Kyllä, Kansjerfin kulttuuritila oli kaikkea, mistä olin kiireen keskellä unelmoinut. Ihanaa vegaanista ruokaa, levollista tunnelmaa, inspiroivia interiöörejä, hermoja hellivää luontoa ja juuri sitä, mitä ihminen elämäänsä tarvitsee. Marraskuun kauneus ylitti odotukseni, ja tiesin, että olin löytänyt etsimäni. Kirjoittamaan en kuitenkaan kyennyt.

Ensin opettelin nukkumaan vieraassa sängyssä. Odottelin sykkeeni tasaantumista. Tutustuin varovasti ympäristöön, jossa viisi päivää vaeltelin. Kurkkasin kymmenien ovien taakse, upotin paljaat varpaani käsin kudotun maton punaiseen pehmeyteen, kuuntelin vanhan talon tarinoita. Sivelin sormillani flyygelin koskettimia, selailin sinne tänne pinottuja puutarhakirjoja ja kun en osannut edelleenkään asettua, tilasin lasin punaviiniä. Ajatukset eivät pysyneet seinien sisäpuolella, vaan kynsivät ovea, kurottivat kiirettä kohti. Kotiinkin oli ikävä.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Neljäntenä päivänä kirjoitin neljäsataaneljäkymmentäneljä sanaa sekä lyhyen listan asioita, joista haaveilen. Siinä se, kirjailijaresidenssini langanlaiha lopputulos. Se ja puolitoista luettua kirjaa, yksi aamujooga sekä kaksikymmentäviisi kerrosta villapaitaa.

Silti tiedän, että ne ovat minussa, sanat, jotka haluan järjestää jonoiksi paperille. Kun kevät koittaa, aion yrittää uudelleen. Kansjerfin kulttuuritila säilyttäköön sydämeni syrjää ja sinne kätkeytyneitä kertomuksia siihen saakka.

kansjerfin kulttuuritila

Matkakertomuksen aika tulkoon joskus myöhemmin.

Ruokakuvausretriitti – ranskalaisia illallisia, viiniä ja valokuvausvinkkejä

Elokuun lopussa pakkasin pakaaseihini muutaman hellemekon, uima-asun ja varvastossut. Vaatteiden lisäksi kassiin löysivät tiensä tietokone, kännykkä, kamera, laturit ja liuta vara-akkuja. Olin lähdössä Ranskan maaseudulle ruokakuvausretriittiin yhdessä yhdeksän muun innokkaan kanssa. Tuoreita raaka-aineita, yhdessä tehtyä ruokaa, paikallista viiniä, auringossa hohtavia värejä ja visuaalista ilotulitusta Happy Hamletin pittoreskissä pihapiirissä kuuden päivän ajan. Kerrankin on aikaa keskittyä valokuvaamiseen kokonaisen viikon ajan – täydellistä!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Hallitsen valokuvauksen periaatteet, ja otan mielestäni kelvollisia kuvia ruuasta, ihmisistä ja kaikesta siltä väliltä. Siksi hämmästyinkin, kuinka paljon ruokakuvausretriitti antoi, ja kuinka nopeasti kehityin kuvaamisessa yhden ainoan viikon aikana. Uskalsin vähentää valoa, jaksoin panostaa sommitteluun, maltoin etsiä erilaisia kuvakulmia ja käsitellä rohkeammin kuvia. Ja koska minäkin pystyin siihen, pystyt sinäkin. Listasin muutaman oppimani asian alle, ehkäpä niiden avulla sinustakin tulee piirun verran parempi ruokakuvaaja!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Suunnittele ja sommittele!

Pysähdy, ajattele ja sommittele. Älä sohi menemään, vaan mieti, mitä olet tekemässä. Etsi hyvä kuvakulma, siirtele kuvassa olevia asioita ja katso asetelmaa kameran kautta, kunnes olet tyytyväinen kompositioon. Jos kuvaat ihmisiä, puhu kuvattaville ennen kuin painat laukaisinta. Puhuminen hidastaa meneillään olevaa liikettä ja saat todennäköisesti paremman ja terävämmän kuvan.

Hyödynnä tyhjää tilaa, muista kultainen leikkaus ja kolmanneksen sääntö. Käytä tyhjää tilaa korostamaan kuvattavia kohteita. Koko kuvausalan ei siis välttämättä tarvitse olla ripoteltu täyteen kaikkea mahdollista, vaikka runsaudellekin on paikkansa. Kokeile erilaisia tyylejä, mieti, mikä miellyttää sinun silmääsi. Joitan perussääntöjä kannattaa kuitenkin yleensä noudattaa. Sommittele kuva niin, että kuvattava kohde on kultaisessa leikkauksessa tai kolmannesten risteyskohdassa. Käytä hyväksesi kameran näytön ja kännykkäkameran ristikkoa kuvatessasi ja huomioi asia myös rajatessasi kuvaa myöhemmin.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Huomaa yksityiskohdat. Katso ympärillesi, tutki tekstuureja ja kiinnitä huomiota yksityiskohtiin, joita on joka puolella. Yksi ruskan värjäämä lehti on usein kiinnostavampi kuin kauempaa kokonaisesta puusta otettu kuva. Käytä suurta aukkoa, tarkenna siihen, mitä haluat korostaa ja anna vähemmän tärkeän taustan rauhassa sumentua.

Leiki väreillä. Kokeile sävyttää kaikki kuvassa olevat astiat, rekvisiitta ja alustat samaan sävyyn. Etenkin vastaväreissä hehkuva ruoka saattaa nousta paremmin esiin, kun taustan värimaailmassa tapahtuu vähemmän. Kokeile valkoista lautasta valkoiselle alustalle ja sinistä siniselle ja vihreää vihreälle.

Kuvausastian koko ratkaisee. Käytä aina pieniä astioita, sillä suuriin on vaikeampaa asetella annosta nätisti. Pienet astiat mahtuvat myös paremmin kuvaan. Astioiden ja raaka-aineiden muodollakin on väliä: pitkulaiset astiat, ohuet ja terävät juustopalat, rullat, pötköt ja kaikki muukin pitkänmallinen kannattaa joko asetella niin, etteivät ne ole kokonaan kuvassa tai sitten murentaa muoto pienemmiksi palasiksi.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Valolla ja sen suunnalla on väliä. Kuvaa ruokaa mieluummin vastavaloon tai niin, että valo tulee sivusta. Näin saat kuvaan muotoja, kontrasteja ja kolmiulotteisuutta. Suora auringonpaiste on vaikea kuvattava, joten käytä himmennintä tai vaikka valoverhoja pehmentämään valoa. Tyylejä on monenlaisia, ja välillä kannattaa koettaa kuvata tunnelmallisemmassa valossa. Dark and moody on keikkunut pitkään ruokavalokuvaustrendien harjalla. Lisäesimerkkejä tummemmasta tyylistä voit vakoilla Vaimomatskuu-blogista ja blogin instatililtä.

Järjestelmäkameraa ei aina tarvita, kännykkäkin riittää

Mieti suuntaa ja kuvakulmaa. Kännykkäkuva toimii erityisesti läheltä ja tarpeeksi kaukaa otettuna. Kuva kannattaa ottaa suoraan sivusta tai lintuperspektiivistä – muutkin kuvakulmat saattavat toimia, mutta nämä toimivat varmasti. Kännykkäkuvaamisessakin kannattaa muistaa kunnollinen kuvausasento ja kahdella kädellä operoiminen, varsinkin jos käytät kännykkäkameraa silloin, kun valoa on vähän. Paina kädet kiinni kylkiin ja muista hengittää.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Seuraavaksi ärsyttävän helppo jippo, jonka ruokakuvausretriitti minulle opetti. Säädä valotus jo kuvattaessa. Kun tarkennat kännykän kameralla kohteeseen, ilmestyy ruutuun tarkennusneliön viereen viiva, jonka keskellä on aurinko. Vetämällä aurinkoa ylöspäin valotus voimistuu, alas vetäminen taas vähentää sitä. Nerokasta! Miksi kukaan ei kertonut tätä minulle aiemmin?

Jos luonnonvaloa on vähän tai kohde on valaistu pelkillä keinovaloilla, mustavalkokuva saattaa toimia paremmin kuin värikuva. Muuten valmiita filttereitä kannattaa välttää ja säätää kuvaa mielummin jälkikäteen.

Lataa puhelimeesi helppokäyttöinen kuvankäsittelysovellus, kuten Snapseed. Korjaa tarvittaessa kirkkautta, kontrastia, kylläisyyttä ja lämpöä. Poista häiritsevät roskat, korosta niitä värejä, valoja ja varjoja, joiden haluat kiinnittävän katsojan huomion. Vinjetillä, eli kuvan laitoja tummentamalla korostat automaattisesti kuvan keskikohdassa olevia asioita. Kokeile, leiki ja ole luova!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Ruokakuvaajan tarpeellisia tavaroita

Kirjoitin kuvauspäivien perusteella itselleni muistilistan asioista, jotka pitäisi hankkia tai muuten vain hoitaa kuntoon. Kirjaan senkin nyt tähän, ehkäpä sinäkin saat listasta ideoita itsellesi.

Ryhdistäydy ja nikkaroi viimeinkin itsellesi uudet kuvausalustat. Käytä maalaamisessa viileitä kalkkivärejä ja mattamaaleja. Muista pinnan rosoisuus, jota voi korostaa esimerkiksi sekoittamalla maaliin hieman hiekkaa. Kunnosta ja maalaa myös vanhat kuvausalustat!

Käytä diffuusoria pehmentämään suoraa luonnonvaloa etenkin juomien kuvauksessa. Vastaavasti, jos valoa on liian vähän, valoa heijastavasta pinnasta voi olla hyötyä. Verkkokauppa.comista kokoontaiteltavan diffuusorin/heijastimen saa alle 50 eurolla.

Tsekkaa erään nimeltämainitsemattoman pikamuotiketjun puuastioiden hinta, laatu ja valmistusmaa. Hanki muutama, jos omatunto ei soimaa liikaa.

Muista myös ruokavalokuvauskilpailut, niihin kannattaa osallistua muidenkin kuin ammattivalokuvaajien. Tsekkaa ainakin Pink Lady Food Photographer -kilpailu!

ruokakuvausretriitti

Bonusvinkki: kun matkustat ulkomaille, kolua paikalliset kirpputorit ja vanhan tavaran liikkeet läpi. Etenkin maaseudun pikkukylistä saatat löytää aarteita ja rouheaa kuvausrekvisiittaa pilkkahintaan. Vai mitä sanotte yllä olevan kuvan astiapinosta, josta Moissacin pikkukaupungin laitamilla sijaitsevan brocanten eli antiikkikirppiksen myyjä pyysi käsiään levitellen kolme euroa?

Ruokakuvausretriitti Happy Hamletissa

Happy Hamletin ruokakuvausretriitti järjestetään myös vuonna 2020. Hintaan kuuluu opetuksen ja valokuvausvinkkien lisäksi majoitus mielettömän kauniissa huoneissa, runsaat ranskalaiset ateriat aamiaisesta illalliseen, viinit, aperitiivit, drinkit ja kaikki ruokajuomat, retkiä viinitiloille ja paikalliselle ruokatorille sekä kirsikkana kakun päällä visiitti yllämainitulle, ruokakuvaajan taivaaksikin kutsutulle antiikkikirppikselle. Retriitin ohjaavat ruokakuvausguru Mari Moilanen ja huippukokki Teresa Välimäki.

Osallistumispaikkoja on rajallinen määrä, joten jos innostuit, klikkaile kipin kapin lukemaan lisää retriitistä – ja ilmoittaudu pian. Sanomattakin on selvää, että suosittelen lämpimästi!

Happy Hamlet – pieni pala taivasta keskellä Ranskan maaseutua

Sinä päivänä, jona irtisanoin itseni vakituisesta palkkatyöstä, ostin itselleni joululahjan. Hintalappu sai minut hikoilemaan, mutta halusin palkita itseni rohkeasta ratkaisusta, jota olin haudutellut jo kauan, ja jonka viimeinkin uskalsin toteuttaa. Suuret saappaat heiluivat jaloissa, en kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan räpiköin syvään päähän ja päätin pysyä pinnalla vaikka väkisin.

happy hamlet

happy hamlet

Reilut kahdeksan kuukautta myöhemmin istuin taksissa matkalla lentokentälle. Matka kohti Etelä-Ranskaa oli alkanut. Olin aikeissa osallistua ruokavalokuvaukseen keskittyvään workshopiin tai oikeammin retriittiin, joka kestäisi kuusi päivää. Paikkana olisi Happy Hamlet, majatalo keskellä periranskalaista maaseutua. Sen verran tiesin, mutta muusta minulla ei ollut aavistustakaan. En osannut odottaa, että astelisin pian paratiisiin ja rakastuisin päätä pahkaa.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ihastuisin sen ihmisiin, jotka omin käsin ovat kunnostaneet vanhasta vuohitilasta elinvoimaisen ja ainutlaatuisen kauniin majatalon. Hullaantuisin vihreän sävyin sisustettuun huoneeseen, jonka pitsiverhojen välistä aamun valo siivilöityy seinälle käsittämättömän kauniina. Lumoutuisin lämmöstä, joka laskeutuu iholle lempeänä vielä silloinkin, kun aurinko on painunut horisontin taa, ja altaasta, joka virkistävään luonnonveteen pulahdan, kun päivä on polttavimmillaan.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Rakastaisin sen ruokaa – aamiaista, joka aamu erilaista, kananmunia, jotka on valmistettu vieraiden toiveiden mukaan, lounasta, joka nautitaan viilentävien laakeripuiden varjossa ja illallista, joka hellii makuhermoja joka ikinen ilta. Kiintyisin pihalla puuhasteleviin ja tuttavuutta tekeviin karvakavereihin, kissaan ja kahteen koiraan – minä, joka en todellakaan ole koiraihminen.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Pakahtuisin onnesta maatessani tumman tähtitaivaan alla laskemassa lentäviä tähtiä linnunradan loistaessa kirkkaampana kuin koskaan. Ihmettelisin silmät selälläni bambumetsää, villiparsan piikkejä, meheviä tomaatteja, takapihan päärynäpuita ja saksanpähkinäpensaita, viinirypäleköynnöksiä ja tuoreita viikunoita, jotka ovat jatkuvasti käden ulottuvilla. Menisin sekaisin vanhan talon rappioromantiikasta, hiljaa havisevasta historiasta, kiviseinistä ja pihapiiristä, jonka jokainen yksityiskohta pyytää päästä kuvattavaksi. Rakastuisin niin, että tahtoisin jäädä, tai ainakin palata pian takaisin.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Jos olisin osannut aavistaa kaiken tämän, en tiedä olisinko uskaltanut ilmoittaa itseäni retriittiin. Sillä niinhän siinä kävi, että pieni pala sydäntäni asettui Happy Hamletin huoneisiin, eikä suostutunut palaamaan kotiin, vaikka kuinka anelin. Siksi matkustan marraskuussa takaisin. Pakenen pimeyttä ja saavun suostuttelemaan sydäntäni. Valloitan vihreään huoneen, annan ajatuksieni vaeltaa ja sanojen seurata toisiaan paperilla. Happy Hamlet ja Creatives-in-Residence, täältä tullaan!

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ps. Lue myös kämppikseni Hannan tunnelmat valokuvausretriitistä: Postikortteja Happy Hamletista . Hannalle kiitos myös kuvasta, jossa istun huoneemme ikkunassa viinilasi kädessä.