Göteborgin paras jäätelö ja muita kaupunkiloman löytöjä

Vaikka Ruotsi on toisella puolella lahtea ja siellä asuu myös sukua, suhde naapurimaahan on jäänyt harmittavan etäiseksi. Tukholma on tuttu ja kuusi vuotta sitten piipahdin myös Visbyssä, mutta muuten vierailut ovat rajoittuneet laskettelukeskus Åreen sekä Linköpingiin ja Uppsalaan suuntautuneisiin kuoron ja orkesterin keikkareissuihin. Oli siis jo aikakin jatkaa tutustumista kansankodin ihmeisiin.

hostellissa

En tiennyt Göteborgista etukäteen juuri mitään, vain muutama tiedonmurunen oli kantautunut korviini. Kaupungissa järjestetään syksyisin pohjoismaiden suurimmat kirjamessut. Jostain olin kuullut, että tukholmalaiset suhtautuvat göteborgilaisiin kuin helsinkiläiset tamperelaisiin. Andalusian auringossa -blogin perusteella tällä Ruotsin toiseksi suurimmalla kaupungilla on paikka myös ruokamatkaajan sydämessä. Meri on lähellä ja siksi tuoreita mereneläviä tarjoavien ravintoloiden määrä huimaa päätä.

Alkuperäinen suunnitelma oli lennähtää kaupunkiin maanantaina, riehua Coldplayn keikalla, nukkua yksi yö halvassa hostellissa ja palata heti seuraavana aamuna kotiin. Finnairin hinnoittelu kannusti kuitenkin pidempään paikallaoloon. Niinpä vietin lopulta Göteborgissa kolme kokonaista päivää seuranani pikkusisko sekä Pipo silmillä -blogin Milja.

sitruunalimonadi en deli göteborg

Kaupunkilomalla ehdottomasti parasta on päämäärätön kuljeskelu ja satunnaisille sivukujille eksyminen. Tällä taktiikalla törmäsimme En Delin edulliselle vegelounaalle Hagan pittoreskille kävelykadulle, keskelle maksutonta da Matteon kahvi-tastingia ja minigolf-radalle, joka osoittautuikin keskelle puistoa pystytetyksi baariksi ja bistroksi. Puttailun lomassa oli mahdollisuus nautiskella pienpanimoiden tuotteita ja vatsan kurniessa katuruoka pelasti nälkäkiukulta. Nerokas konsepti, joka toimisi mainiosti vaikka Kaivarissa, Mustikkamaalla tai Tervasaaressa, vink, vink!

kahvinmaistelu da matteo

da Matteo Göteborg

tasting da matteo Göteborg

Ruokabloggaaja oli tälläkin kerralla laiskuuttaan varannut pöydän vain yhdestä ravintolasta. Perinteistä Husmanskostia tarjoavan Smakan wallenberg suli suuhun, mutta muuten paikka ei oikein vakuuttanut kriittisiä siskoksia.

Wallenberg smaka göteborg

jälkiruoka smaka göteborg

Onneksi sattumanvarainen vaeltelu palkittiin seuraavan päivän lounaalla, kun satuimme Tacos & Tequila -raflaan. Syömäni kampasimpukka-ceviche maistui täydelliseltä helteisenä kesäpäivänä auringon paahtaessa sisäpihan terassille. Seuralaisen valitsema härkätaco oli sekin tasapainoisen herkullinen.

kampasimpukka ceviche taco tequila

taco tequila

Erityispeukun myönnämme ravintolan drinksuille. Viereisessä pöydässä siemailtiin mango-margaritoja bataattiranskalaisten kyytipoikana. Harmittaa vieläkin, etten kehdannut kysyä lupaa kuvata keltaisena hehkuvia laseja ja superrapeasti rouskuvia ranuja. Ehdottoman suositeltava paikka sekä nopeaan verensokerin tasapainotukseen että pidempiin illanistujaisiin. Tacos & Tequila toimii first come, first serve -periaattella eli pöytävarauksia ei oteta vastaan. Viiden aikaan tilaa oli hyvin, mutta voin kuvitella, että lämpiminä kesäiltoina kuppilaan on tungosta.

taco tequila göteborg

taco & tequila göteborg

Eikä tässä vielä kaikki! Kaupungin ehdoton helmi tuli sekin vastaan pyytämättä ja yllättäen. Hagan idyllisen vegelounaan ja sitruunalimonadin siemailemisen jälkeen himoitsimme jälkiruokaa. Nyrpistelin nenääni kävelykadun jäätelötarjonnalle, koska kaipasin jotain muuta kuin perusmövenpickiä. Olimme jo lähes luovuttaneet, kun kirjaimellisesti kompastuimme kadulla seisovaan pienen artesaanijäätelöpuodin puiseen kylttiin.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Råda Gelaton jäätelöt tehdään käsin paikan päällä luomumaidosta, -sokerista ja aidoista raaka-aineista, ilman lisäaineita ja keinotekoisia aromeja. Paikallista ja tuoretta, kuten yrityksen iskulauseessakin luvataan. Tiesin välittömästi mitä haluan, sillä liitutaululle listattujen jäätelömakujen joukossa komeili brynt smör eli ruskitettu voi. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen olin taivaassa. Väitän, että pahvikipossani oli Göteborgin paras jäätelö, sillä muihin gelaterioihin ei enää ollut mitään tarvetta etsiytyä.

råda gelato göteborgin paras jäätelö

råda gelato göteborgin paras jäätelö

Jäätelö oli niin kertakaikkisen hyvää, että palasimme paikkaan seuraavanakin päivänä. Olimme viimeiset asiakkaat ja ehdimme sisään juuri kun ovia oltiin sulkemassa poikkeuksellisesti keskellä päivää. Jäätelömestari kertoi, että uusi tuotantolaitteisto odottaa takahuoneessa asennustaan ja siksi edessä oli parin päivän huoltotauko. Laarit kumisivat tämän vuoksi harmillisesti tyhjyyttään, vain kolmea makua oli jäljellä. Ostimme kaiken, mitä irti saimme.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Illan päätteeksi istahdimme airbnb-asuntomme naapurikortteliin, jossa varsin sopivasti sijaitsi paikallinen Brewdog. Pienellä parklet-terassilla oli samat säännöt kuin Suomessakin. Tuoppia ei saanut kantaa itse jalkakäytävän yli, vaan juomanlaskija juoksutti oluen perässämme pöytään. Kommentoidessamme byrokratiaa parrakkaalle baarimikolle, hän tokaisi, että sentään teillä lahden toisella puolen on alkoholiliike, jolla on toimintaa kuvaava nimi. Systembolaget on järjettömin nimi, jonka tiedän, tiskin takaa tuhahdettiin. Hihittelimme yllättävälle avautumiselle tovin jos toisenkin.

brewdog göteborg

brewdog göteborg

Voisin palata Göteborgiin pelkästään Råda Gelaton artesaanijäätelön vuoksi. Toinen vahva syy ovat kalaravintolat, jotka jäivät tällä kertaa väliin minimaalisen matkabudjetin ja seuralaisten ruokavalion vuoksi. Pieni kutina sydänalassa kertoo, että ensimmäinen kerta ei todellakaan jää viimeiseksi.

Elämyksellinen Ravintola NOA + Taste of Helsinki -lippuarvonta!

Yhteistyössä: Taste of Helsinki

Istun taksissa matkalla Piritaan. Vasemmalla kimmeltää Suomenlahti, oikealle jää Tallinnan laululava, jossa olen käynyt kerran neljä vuotta sitten, kun setämiesikään ehtinyt Robbie Williams houkutteli konserttivieraita naapurimaista asti. Tuo visiitti on jäänyt ainoaksi Tallinnan keskustan ulkopuolelle. Jo on siis aikakin tutustua kaupunkiin laajemminkin. Tai ainakin matkustaa yhdeksän kilometrin päähän kovin odotuksin, sillä edessä on illallinen ravintola NOAssa, yhdessä etelänaapurin maineikkaimmista keittiöistä.

Ravintola NOA

Piritassa sijaitsee myös kaupungin suurin huvivenesatama. Jos olisin joskus jaksanut lähteä vanhempieni mukaan ylittämään vettä välissämme purjehtien, olisin saattanut törmätä ravintola NOAan aiemminkin. Nyt se oli minulle tuttu lähinnä ravintolaraamattu White Guiden sivuilta ja tämän kesän Taste of Helsingin ravintolalistauksesta.

ravintola NOA Tallinnan siluetti

Astuessani taksista ulos mykistyn. Olen valmis äänestämään NOAn Tallinnan parhaaksi ravintolaksi pelkkien maisemien perusteella. Ravintolarakennus on vain 10 metrin päässä rantaviivasta. Aurinko on laskenut matalalle ja välkkyy veden pinnassa. Vastarannalla piirtyy Tallinnan siluetti ja suolaiset aallot pärskivät rantakivikkoon. Jos näkymät hurmaavat jo iltakahdeksalta, millainen onkaan maisema auringonlaskun aikaan?

ravintola NOA KILOHAILI CHIPS

Kun Taste of Helsinki -annokset saapuvat pöytään, tekisi mieleni rynnätä keittiöön kertomaan, että nyt eivät taida tietää mihin ovat tulossa. Ensimmäinen, ravintolan nimikkoannokseksi nimetty lautanen, Kilohaili & Chips on todennäköisesti kohtalaisen helposti toteutettavissa myös kenttäolosuhteissa. Kilohailit voi savustaa etukäteen, myös karhunlaukkamajoneesi valmistuu ennakkoon. Todennäköisesti vain vihreään pölyyn verhotut, samettiset ranskalaiset heitetään öljyyn paikan päällä. Sitten seuraa se mutta.

Ravintola NOA sillitartar

Miten ihmeessä eteemme seuraavaksi kannettu Sillitartar taipuu alkeellisempiin olosuhteisiin? Annoksessa on hurja määrä elementtejä ja yksityiskohtia. Marinoidut, litteät sipulit on täytetty sillitartarilla, sipulin varsia mallaavat villiyrtit, omena, smetana ja ruisleipä on aseteltu lautaselle millintarkasti ja päälle lusikoidaan vielä liemi.

ravintola noa juustokakku

Jälkiruoka sentään on elementeiltään yksinkertainen, vaikka juustokakun esillepanossa näkyykin keittiön mestarillinen kädenjälki. Haastavin osa ulkoilmatarjoilua ajatellen lienee basilikajäätelö, mutta Suomen niin sanotussa kesässä sekään ei taida kovin suuri haaste olla. Taste of Helsinki -osallistumisesta vastaava keittiömestari ei harmiksemme ole paikalla, joten emme pääse kuumottamaan häntä kysymyksillä. Siksi onkin jännittävää nähdä, miltä annokset lopulta Taste of Helsingin tiskillä näyttävät. Tärkeintä on silti maku ja siitä NOAssa ei taatusti tingitä.

ravintola NOA

Vaikka kulinaristi olenkin, viinit ovat akilleen kantapääni. En luota ainakaan vielä omaan osaamiseeni tarpeeksi, joten asiaan perehtyneemmät saavat hoitaa homman kotiin. Heitän haasteen sommelierille ja annan ammattilaisen täyttää lasini. Strategia toimii tälläkin kertaa. Täydet pisteet NOAn rohkeille valinnoille, erityisesti sisilialainen oranssi viini yhdistettynä sillitartariin sai sukat pyörimään jaloissani. Illan viineistä kannattaa lukea lisää illallisella vastapäätä istuneen Andalusian auringossa -blogin Arielan arviosta.

ravintola NOA leipä

Palvelu on ensiluokkaista. Salihenkilökunnan ote on rento ja asennekin huippuunsa viritetty. Hymyt ovat aitoja, läsnäolo välitöntä. En tiedä vaaditaanko työhaastatteluissa ajatuksenlukutaitoa, mutta useamman kerran käy niin, ettemme ehdi avata suutamme, kun ovi jo avautuu, viltti ilmestyy harteille ja viiniä kaadetaan lasiin. Keittiössä vallitsee kuri ja järjestys, koneisto toimii kuin rasvattu ja kokkaaminen tapahtuu asiakkaiden nähden ja kuullen. Illallinen on kaikin tavoin elämys.

ravintola NOA Petit Fours

ravintola NOA maisema

NOAssa on kaksi ravintolasalia: NOA Restoran, jossa listalta voi vapaasti valita halutun menukokonaisuuden ja NOA Peakoka Pool, jossa valinta jätetään keittiömestarin vastuulle. Jälkimmäisessä on vain 45 asiakaspaikkaa ja kaksi menuvaihtoehtoa – kahdeksan tai kymmenen ruokalajia. Vasta jälkikäteen, ihaillessani vaaleanpunaista taivasta Viru-hotellin 18. kerroksessa, tajuan istuneeni koko illan jälkimmäisessä.

NOA Peakoka Pool on rankattu Viron parhaimmaksi ja Nordic White Guiden Baltian-listan kakkoseksi. Huhhuh. Keittiömestarin pöytään on päästävä uudelleen, varsinkin, kun peräti 10 ruokalajin menu kustantaa kohtuulliset 79 euroa. Täydellinen paikka vaikka vuosipäiväillalliselle.

ravintola NOA terassi

ravintola NOA auringonlasku

Matkakalenteriin Tallinna ei lähiviikkoina mahdu, mutta onneksi voin tehdä paluun yltäkylläisten makujen äärelle ensi torstaina (ja perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina), kun NOAn keittiö karauttaa Kansalaistorille. Kannattaisikohan jo asettua jonoon?

Jos sinäkin mielit makumatkalle pääkaupunkiseudun parhaimpien ravintoloiden piknikvilteille, kerro minulle mikä ikimuistoisin ravintolaelämyksesi? Missä ja milloin sait niin hyvää palvelua, että hyräilit tyytyväisenä vielä seuraavanakin päivänä? Kertomalla kokemuksistasi kommenttilootaan voit voittaa kaksi lippua Taste of Helsingin vapaavalintaiseen kattaukseen. Liput arvotaan tiistaina 13.6. klo 22 kaikkien kommentoijien kesken ja toimitetaan onnelliselle voittajalle sähköpostitse.

näkymä hotellihuoneesta

ps. Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden ruokalistat löydät kokonaisuudessaan täältä.

Keskeneräinen Kalasatama – kivijalkakauppoja ja kortteliravintoloita

Keväällä 2013, kun muutin Kalasatamaan, täällä ei ollut mitään. Ja kun sanon ei mitään, tarkoitan, ettei yhtään mitään. Vain nostureita, rakennustyömaita, työmaaliikennettä ja kaiken keskellä kolme kerrostaloa, joista kahdessa asuttiin. Vieressä se kolmas, joka valmistui vapuksi. Myyntipuheet asuntoa ostaessa olivat melkoiset. Toimivat liikenneyhteydet, kivijalkaliikkeitä, kattoterasseja, merinäköala, viheralueita ja vieressä Mustikkamaa, jonne vievän sillan rakennus alkaa aivan näillä näppäimillä!

isoisän silta taivasta vasten

Kuten arvata saattaa, totuus oli toisenlainen. Merinäköala katosi viikon asumisen jälkeen vastapäisen kerrostalon noustessa harjakorkeuteensa, ikkunat mustuivat rakennuspölystä vielä vuodenkin kuluttua ja ensimmäistä kivijalkakauppaa odoteltiin melkein vuosi. Toimiva joukkoliikenne oli yhtä kuin metro, jonne muuttaessani oli kävelymatkaa noin 600 metriä. Seuraavana vuonna kevyt liikenne ja jalankulku ohjattiin kiertotielle ja matka piteni kilometriin. Itäväylän bussilinjojen pysäkeistä jouduttiin vääntämään kättä HSL:n kanssa pitkään ja ensimmäinen Kalasataman asukkaita palveleva linja avattiin tammikuussa 2015. Ratikkakiskot rakennetaan joskus 2020-luvulla.

isoisän silta mustikkamaalta käsin

Viheralueita ei ole vieläkään, mutta Isoisänsilta aukesi vihdoin tänä kesänä, vain kaksi vuotta aikataulustaan jäljessä! Metsä, meri, kalliot ja lenkkipolut ovat vain kivenheiton päässä. Aamulenkillä vastaan tulee lähinnä lintuja ja muutama koira ulkoiluttajineen. Kesällä saarella kiekuu kukko ja kotkottavat kanat. On mieletöntä asua keskellä kivikaupunkia ja samalla niin lähellä luontoa.

isoisän silta auringonlaskussa

Toki tiesin tänne muuttaessani eläväni keskeneräisyyden kupeessa vielä useita vuosia. Ympärillä rakennetaan edelleen, vaikka viereiset talot ovatkin valmistuneet jo aikaa sitten. Minua keskeneräisyys tai raksan äänet eivät häiritse, päinvastoin – rakentuvan kaupunginosan jatkuvaa muutosta on todella kiehtovaa katsella!

Ensimmäistä ravintolaa saimme odottaa reilun vuoden verran. Nyt ravintoloita on kilometrin säteellä viisi ja baareja kolme.  Meidän talon kivijalassa sijaitsee Siwa ja viereiseen kortteliin avataan joulukuussa Alepa. Alkokin saapui Tukkutorille vuosi sitten. Kehitys siis kehittyy ja sitä on kiinnostava seurata lähietäisyydeltä.

Preston pizza

Ja ne ravintolat, niihin kannattaa tulla kauempaakin! Presto Trattoria on aito italilainen: meheviä pizzoja, pikanttia pastaa ja koostumukseltaan oikeanlaisia risottoja. Ei fine diningia vaan runsasta ja rehtiä ravintolaruokaa. Paikka on myös poliisipartioiden suosiossa, ruoka on tuoretta ja hyvää ja se tulee pöytään kohtuullisessa ajassa. Janoisempia palvelee naapurissa Vaahto, kodikas kuppila, jonka ikkunoista voi ihailla Isoisänsiltaa iltavalaistuksessa.

Stadin Panimon terassilla

Stadin panimobaari eli kavereiden kesken Stapa, on sekin naapurissa. Stapan terassilla on nautittu olut jos toinenkin. Valikoima on käsittämättömän laaja, pelkästään itsekäymismenetelmällä valmistettuja belgialaisia lambic-oluita on listalla parikymmentä. Stapan hämyisässä nurkkauksessa, lambic-lasin äärellä on solmittu ainakin yksi avoliitto. Ensitreffeistä tulee kohta kuluneeksi puolitoista vuotta.

Aan Tafel with Maannos

Aan Tafel with Maannos kattaus

Viimeiseksi pro-vinkki! Vanhaan tiilirakennukseen Kalasataman ytimeen on kätketty todellinen helmi: Aan Tafel with Maannos. Pop up -ravintola tarjoilee 14+ ruokalajin menua torstaista sunnuntaihin 27.11. saakka. Sen jälkeen rakennus moukaroidaan maan tasalle. Sali on suuri, mutta siellä on vain 30 asiakaspaikkaa. Jokainen pöytä on vähintään viiden metrin päässä seuraavasta, ikkunoiden äärellä, joista avautuu panoraama Katajanokalle ja eteläiseen Helsinkiin.

Aan Tafel with Maannos pöydät

Aan Tafel with Maannos baar kuusimetsässä

Kuulin huhun, että kaikki kattaukset on jo loppuunvarattu, mutta aina kannattaa kysyä peruutuspaikkoja! Tai istahtaa baarin puolelle kuusimetsän siimekseen. Pääsen testaamaan hehkutetun ruokalistan vasta parin viikon päästä lauantaina, mutta baaria ja etenkin talon cocktailia voin suositella jo nyt erittäin lämpimästi.

Aan Tafel with Maannos house cocktail

Kalasatama ei ole asuinpaikkana yhtään hassumpi. Joidenkin näkökulmasta tämä on pussinperä, johon joukkoliikennekään ei kunnolla yllä ja josta palvelut vielä puuttuvat. Meillä kuitenkin on oma ruokapiiri, lähibussi, fillariliike, kotikäyntejä tekevä suutari, kirjastoauto, talkoilla järjestettäviä tanssitunteja ja pallopelejä Kalasataman uudenkarhealla koululla ja parin vuoden päästä myös Redi, Helsingin suurin kauppakeskus. Naapureina Suvilahti, Flow ja Teurastamon ravintolakeskittymä. Eiköhän me näillä pärjätä.

ps. Kokeile myös Ravintola Lämmön brunssia ja Pikku-Nepalia, joka on piiloutunut Kalasataman itäiselle rannalle!

Isoisänsilta pimeässä