raparperi

Perunamaahaaveita ja raparperimehua

/ piapas / 15 kommenttia

Juuri nyt en osaa kuvitella muuttavani tästä kaupungista mihinkään. Rakastan Helsinkiä ja sen ihmisiä. Ehdoton en silti ole, jos riittävä syy (lue: mies) kävelee vastaan, voin kaikista ennakkoluuloistani huolimatta perustaa kodin vaikka Mäntsälään. Sinkkuna elellessä kaiken pitää kuitenkin olla lähellä, sillä autottomana höperöityisin hetkessä kaukana kaupungin humusta.

Punaista tupaa tai rivarinpäätyä en siis kaipaa, mutta se perunamaa! Sen korvikkeeksi olen perustanut parvekepuutarhan ja kaupunkiviljelmän. Joka kevät selailen Hyötykasviyhdistyksen luetteloita ja pähkäilen, mitä tänä vuonna kylvän ja istutan, vaikka maata onkin käytössä hädin tuskin kaksi neliötä. Kynnen aluset mullassa juttelen yrttien taimille ja chilivauvoille. Miten siistiä onkaan katsella vihreiden silmujen puskevan multapeiton läpi, seurata kasvamista, korjata viimein satoa, silputa pastakastikkeeseen itse kasvatettua basilikaa ja repiä mojitoon mintunlehtiä. Tai hakea takapihan Teurastamon säkkiviljelmiltä kesän ensimmäiset raparperinvarret. Leipoa piirakka tai keittää pari litraa mehua.

WP_20150531_20_47_20_Pro

Inkiväärinen raparperimehu (reilu litra)

Puolisen kiloa raparperia
vettä
(tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
vaniljatanko
(lime)basilikaa
sitruunan mehua

Leikkaa raparperin varret palasiksi ja heitä kattilaan. Älä kuori, muuten tuloksena on vihreää mehua. Inkivääriä voi laittaa sen verran kun tykkää, minä laitoin reilusti, koska tykkään. Sujauta sekaan vaniljatanko. Tähän loppui lehdestä spotatun ohjeen noudattaminen ja alkoi säätäminen. Parvekepuutarhan limebasilikat piti latvoa, joten päätin heittää nekin mukaan. Sitruunaa lisään ihan joka paikkaan, miksei siis tähänkin. Keittele, kunnes raparperipalat hajoavat, sitten siivilöi mehu. Perinteisesti sokeria lisätään puolet mehun painosta, mutta happamana tyyppinä vähensin määrää roimasti, reilu desi riitti makuuni mainiosti. Kaada puhtaisiin pulloihin ja jäähdytä. On parasta kuumilla keleillä jäiden kanssa nautittuna, mutta jos hellettä jää odottelemaan, saattaa mehu kasvaa jo heinää. Ei nimittäin kovin kesältä näytä. Vielä.

WP_20150604_09_00_21_Pro

Nam!

Hirsiseinä vihreä ja punainen – Rappiotädin raparperipiirakka

/ piapas / 6 kommenttia

Olen aina pitänyt kirpeistä ja happamista mauista. Rakastan sitruunaa ja sillä maustettuja ruokia, irtokarkkihyllyillä himoitsen kielen kipristäviä pääkalloja ja dragstereita, leivostiskillä valitsen rahkapullan ja baarissa geeteen. Mitä happamempaa, sen parempi.

Siksi raparperipiirakka ja raparperi, tuo äidin kasvimaan kuningatar, on vihannesten (se tosiaan on vihannes!) topkymppilistan palkintopallilla. Punavihreää herkkua syötiin lapsena paljon. Oli kiisseliä ja raparperisoppaa. Piirakkaa, mehua, hilloa ja ties mitä paistosta. Tai sitten sitä rouskutettiin raakana, mikä varmaan oli vastoin kaikkia suosituksia, eikä taatusti ollut hyväksi hampaille. Siitä huolimatta saatan edelleen katkaista ihanan punaisen varren ja rouskutella sitä sellaisenaan tai sokeriin dipattuna.

Parasta raparperi kuitenkin on piirakassa. Lämpimänä ja vaniljajäätelön kanssa. Seuraava ohje on bongattu  Pastanjauhantaa-blogista, yhdestä ruokahulluuteni inspiraatiopisteistä. Alkuperäisen ohjeen margariinin olen korvannut voilla, se vaan on niin paljon parempaa ja oivallinen makupari raparperin kanssa.

raparperipiirakka

Rappiotädin raparperipiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua voita
1 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, hieman jäähtynyt voi ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina paperoidulle pellille ja ripottele päälle pienehköjä raparperinpaloja niin paljon, että taikina peittyy (n. 5–7 vartta). Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Tee paiston aikana toskakuorrutus:
100 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa

100 g mantelilastuja

Anna ainesten kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska piirakan päälle ja paista vielä 10–12 minuuttia.

Tätä piirakkaa leivon usein, taitaa sitä olla nytkin pakkasessa. Samaa ikisuosikkia leivoin myös vuosi sitten, kun jo tiesin meneväni naimisiin tuntemattoman kanssa. Yritin ujuttaa palan piirakkaa (heh, heh) tuotannon tyyppien mukana myös mysteerimiehelle, mutta pelkäsivät varmaan, että olen piilottanut taikinaan jonkun piiloviestin, kun eivät suostuneet pyyntööni. Kun sitten hääjuhlassa kerroin tuoreelle aviomiehelleni tuosta suunnitelmasta, ei hän ollut uskoa korviaan ja kysyi, olenko tosissani. Heidänkin perheessään raparperipiirakka oli kesän merkki, ilman äidin leipomaa herkkua ei kesä kuulemma tullut. Hymyilyttää vieläkin. 🙂

Ps. Raparperi on sesongissa juuri nyt! Jos oma kasvimaa on vielä unelmien asteella eikä äidinkään takapihalla tätä herkkua kasva, käy jututtamassa torimummoja. Tunnelma on taattu ja tiskissä puhtaimmat ja tuoreimmat raaka-aineet. Suosittelen syvästi!

Kokeile myös:
Maailman paras rapea raparperipaistos