Viime kesänä kävi köpelösti. Kaupunki tuli ja siivosi Teurastamolla majaa pitäneet viljelysäkit roskalavalle, ilmoittamatta ja yllättäen. Onnistuin pelastamaan säkkivuoren uumenista vuosia sitten Jyväskylästä saadun perinneraparperin poikasen, jonka istutin ämpäriin parvekepuutarhani paraatipaikalle. Raparperin juurakko ei ollut muutosta moksiskaan. Se kukoisti ja tyrkkäsi vartta kuin vanha tekijä. Kesä 2017 oli pelastettu.

Talvi tuli ja sitten viimein kevätkin. Eräänä kauniina iltana mies innostui siivoamaan parveketta. Vanhat mullat roskiin, kuolleet kasvit biojätteisiin ja uutta tilalle. Minä istuin sohvalla ja näpytin tietokonetta, sillä luvattu blogijuttu oli taas myöhässä. En kiinnittänyt juurikaan huomiota parvekkeella kolisteluun, ehkä mumisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun jotain kysyttiin. Sen jälkeen raparperipuska katosi.

Mies väittää kivenkovaan, ettei ole koskenutkaan ämpäriin, enkä minäkään myönnä mitään. Miksi ihmeessä olisin heittänyt menemään vaivalla parvekkeelle istutetun punavartisen aarteen? Vaikka en kyllä mene vannomaan, muistissani on viime viikoilta aukkoja, joten mistä sitä tietää. Ajatuksissaan voi toimittaa tyhmiäkin tekoja.

Tilanne on joka tapauksessa se, että raparperiämpäriä ei enää ole. Uutta juurakkoa odotellessa on turvauduttava lähikaupan vihanneshyllyn antimiin, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Kesä ei tule ilman raparperipiirakkaa. Niinpä marssin tänä aamuna Alepaan ja ensimmäistä kertaa koskaan kerään koriini nipun vihreitä ja punaisia varsia. Nippu maksaa noin kaksi euroa.

Raparperipiirakan sijaan teki mieli leivoksia, sillä olihan eilen tärkeä merkkipäivä (ja huomenna kuninkaalliset häät!). Kolme vuotta sitten aloitin kirjoittamaan ruuasta. Samana kesänä rakastuin, ja kuinka ollakaan, ruokablogissa ryhdyttiin hempeilemään. Pian repertuaari laajeni reissuihin ja tässä sitä nyt ollaan. Määrittelemättömässä genressä ja tilassa, sydän edelleen ruoka-, reissu- ja parisuhderakkautta täynnä. Vähemmästäkin on syytä juhlaan. Tässä tulevat maailman makeimmat raparperileivokset!

Raparperileivokset (12 kpl)

Pohja:
125 g jääkaappikylmää voita
2 rkl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
ripaus muskottipippuria
1 dl kermaa
2 munaa
3 vartta raparperia

Kuorrute:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen raastettu kuori
1,5 dl vispikermaa

Jos omistat silikonisen muffinssivuoan, pääset helpommalla, mutta jos sinulla on vain tavallinen muffinssipelti (kuten minulla) voitele kupit ja aseta niiden pohjalle vielä pohjan kokoinen leivinpaperin pala, että saat valmiit leivokset helpommin irti pellistä. Tee sitten pohjataikina. Sekoita sokeri ja jauhot keskenään ja nypi joukkoon kuutioitu voi. Puristele tasaiseksi taikinaksi, jaa 12 osaan ja painele levyksi kuppien pohjalle leivinpaperikiekkojen päälle. Esipaista 180-asteisessa uunissa 8 minuuttia.

Tee sillä aikaa täyte. Sekoita sokeri, jauhot ja muskottipippuri, lisää sitten kerma ja munat. Pilko raparperi pieniksi kuutioiksi ja ripottele kuutiot muffinssipellin kuppeihin esipaistetun taikinan päälle. Valuta päälle täyteseos. Ei haittaa, vaikka raparperit eivät peity seoksen alle. Paista 190-asteisessa uunissa 35 minuuttia ja jäähdytä. Jos raparperileivokset ovat tarttuneet laidoistaan vuokaan, irrota ne varovasti lastaa tai veistä apuna käyttäen.

Sekoita kuorrute maustamattomasta tuorejuustosta, sokereista ja limenkuoriraasteesta. Vatkaa kerma ja nostele se varovasti kuorrutteen joukkoon. Levitä kuorrute jäähtyneiden leivosten päälle ja koristele raparperileivokset mielesi mukaan raparperisuikaleilla, nonparelleilla, marjoilla tai vaikka raastetulla limenkuorella.

Raparperin ostaminen kaupasta tuntuu hölmöltä. Kauppareissusta puuttuvat kaikki ne olennaiset elementit, jotka kuuluvat kesään. Saappaiden sujauttamainen jalkaan, yökasteisen pihan poikki käveleminen, sopivien varsien valitseminen ja irrottaminen juurakosta varovasti, niin, ettei koko nippu lähde kerralla mukaan. Varsien katkaiseminen lehden alapuolelta, tuoreen varren tuoksu, sen puraiseminen tuoreeltaan ja se kirpeä happamuus, joka leviää ikeniin. Mökkikesä ilman raparperia kuulostaa köyhältä. Niinpä pyysin äitiäni jakamaan rehottavasta raparperipenkistään yhden juurakon. Jospa se suostuisi asettumaan punaisen mökin seinustalle ja tuottamaan runsaan sadon jo ensimmäisenä vuonna. Toivoa on.

Kokeile myös:
Maailman paras rapea raparperipaistos