Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita

Kevät on tullut Helsinkiin. Katuja harjataan, koirankakkakasat paljastuvat hankien alta, valoa riittää iltayhdeksään ja lämpömittarin lukema kipuaa kymmeneen asteeseen. Pikkulintujen etelänmatka on päättynyt ja lokitkin ovat palanneet liitelemään siniselle taivaalle. On siis aika kaivaa fillari varastosta, pujottaa tennarit jalkaan ja aloittaa lihasvoimaliikenne.

sähköpyörät casa visette

Pääkaupunkiseudulla pyöräillen pääsee käytännössä mihin vaan. Välimatkat saattavat olla pitkiä, mutta usein etenkin poikittaisliikenne niin hidasta, että pyöräillen olisit jo perillä. Pyöräteiden verkosto on lapsenkengissä, mutta ajorataakin pitkin pääsee, jos uskaltaa bussien ja rekkojen sekaan mennä. Minä hyppään seitsenvaihteisen selkään huhtikuun puolessa välissä ja laskeudun sieltä sitten, kun ensimmäiset yöpakkaset alkavat muodostaa mustaa jäätä.

Sähköpyörää en ole koskaan kokeillut. Harrastan hyötyliikuntaa, enkä osaa polkea hiljaa. Hiki pisaroi iholla viimeistään parin kilometrin jälkeen ja toimistolle saapuessa on vaihdettava vaatteet ja virkistäydyttävä vesihanan viileydessä. Siksi odotin innolla pyöräretkeä, jonka Casa Viseten Sari oli luvannut ensimmäisenä matkapäivänä järjestää*. Olihan luvassa lenkki kumpuilevassa maastossa, serpentiininä viininviljelyalueiden lomassa kiemurtavilla teillä. Reitillä, jossa peruspyörän polkimilla hiki virtaa ja reidet hyytyvät hetkessä maitohapoista.

sähköpyörä piemonte

sähköpyörä casa visette

Olen skeptinen ja hieman vastahakoisesti puen päälleni kevytuntuvatakin ja lämpimät hansikkaat. On alle kahdeksan astetta lämmintä ja kylmä tuulenvire. Silti tuntuu epäloogiselta pukeutua lämpimästi pyöräretkelle. Seurueen muilla naisilla on matalavartiset tennarit ja paljaat nilkat. Pelkään, että paistun tummissa farkuissanni ja pitkissä kengänvarsissa, mutta näillä mennään, sillä muutakaan ei ole.

Pyörät odottavat pihalla ja talon isäntä pitää pikaperehdytyksen. Tässä on vaihteet ja tässä sähkömoottorin säätö. Hän kehottaa välttämään turbovaihdetta, jotta akku ei tyhjene ennen aikojaan. Hirvittää vähän, sillä en ole koskaan ollut minkään kaksipyöräisen moottoriajoneuvon ohjaimissa. Säädämme satulat ja polkaisemme matkaan.

sähköpyötä maisemat

sähköpyöräily

Ensimmäiset parisataa metriä nousemme ylös hiekkatietä. Moottori alkaa välittömästi vetää. Testaan moottorin tehoa, mutta en uskalla vielä kokeilla turboa. Sähköpyörä liikkuu kevyesti, jalat polkevat leppoisaa tahtia ja kyyti on tasaista. Kikatan ja kiljahtelen kuin pieni lapsi, sillä kokemus on uusi ja outo.

Viiletämme pyörien selässä pitkin Langhen laaksoa. Reittisuunnitelma on selvä: ensin Monforte d’Albaan, sitten Serralungaan ja lopuksi La Morraan, jossa on tarkoitus lounastaaa. Sari ajaa edellä, me seuraamme perässä. Monforte d’Alban keskusaukiolla meiltä kysytään haluammeko lyhyemmän vai pidemmän reitin. Onnellisen tietämättöminä valitsemme jälkimmäisen, sillä mikäs tässä, moottori vie ja me istumme mukavasti kyydissä. Kilometreistä ei ole mitään puhetta.

sähköpyöräily alueen vanhin talo

sähköpyöräily barolo

Avaan takkia ja riisun hanskat, sillä aurinko alkaa lämmittää. Alamme laskeutua ensimmäistä mäkeä alaspäin. Tuima viima puhaltaa vastaa ja kohmeiset kädet ja paljaat nilkat saavat kylmää kyytiä. Untuvatakki ei ole yhtään liikaa. Vedän vauhdissa takin vetoketjua kiinni. Hansikkaita en uskalla kurotella kassista, sillä piennar on kapea ja autoja suhahtelee ohi tasaisin väliajoin. Hymyilyttää ja laulattaa. Vaikka nopeus nousee alamäessä vain 40 kilometriin tunnissa, alan vähitellen ymmärtää sitä vapauden tunnetta, jolla moni motoristi harrastustaan perustelee.

Välillä vastaan tulee ylämäkeä nousevia maantiepyöriä, joiden satuloissa istuvat keski-ikäiset miehet tiukoissa pyöräilytrikoissaan tai mamilit (middle-aged men in lycra), kuten heitä leikkisästi kutsutaan. Moikkauskulttuuri kukoistaa, ollaan samaa jengiä, vaikka meitä moottori vähän avustaakin. Vähän ennen Serralungaa tien laitaa kävelee määrätietoisin askelin mies, joka puhuu kännykkään. Kun olen kohdalla, erotan muutamia suomenkielisiä lauseita. Serralungan Meriamessa viinitilaa isännöivä Jyrki Sukula hoitaa puhelimessa bisneksiään. Maailma on pienen pieni.

nopeusrajoitus

Serralungassa soitamme lounasravintolaan, sillä olemme myöhässä. Rullaamme takaisin laakson pohjalle ja nousemme vähitellen korkealle La Morran kylään. Jalat alkavat väsyä ja otan käyttöön turbovaihteen. Mikä vauhdin huuma, ja ylämäessä vielä!

Kun saavumme ravintolan pihaan, mittarissa on yli 30 kilometriä. Yksi seurueen jäsenistä on istunut pyörän selässä viimeksi 15 vuotta aiemmin. Hän tyrmistyy matkamittarin lukemasta ja puuskahtaa, että jos matkan määrä olisi ollut tiedossa, ei häntä olisi saanut mukaan edes väkisin. Silmät kuitenkin loistavat, eikä matka taida tuntua missään. Istumme Locanda Fontanazzan pöytään ja päätämme syödä pidemmän kaavan kautta. Sen olemme ansainneet.

sähköpyörät parkissa la morra

la morra fontanezza

Olisimme voineet huristella lounaalle myös autolla, aikaakin olisi kulunut korkeintaan vartti. Lomalla haluan kuitenkin liikkua hitaasti. Nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa. Huomata kukkaan puhjenneet kevätesikot, ihailla puiden runkoja pitkin kiipeileviä ikivihreitä muratteja, kuulla lintujen viserryksen ja koirien haukut, haistaa kevään heräämisen ja savun tuoksun, joka leijailee risusavotasta. Seurata viljelijöiden puuhia viiniköynnösten keskellä, antaa tuulen tuivertaa hiuksia ja tuntea keskipäivän auringon lämmön iholla. Siksi mielummin kävelen, pyöräilen tai vaikka hölkkään. Autoiluhommat jätän kiireisemmille.

sähköpyörä kilometrit

Poljemme takaisin pienessä viinihiprakassa. Suorinkin tie on pituudeltaan yli 10 kilometriä, ja perillä matkamittariin on kertynyt kokonaiset 42,8 kilometriä. Akun latauksesta on edelleen yli puolet jäljellä. Riisun pyöräilykamppeet, pujahdan kylpytakkiin ja nappaan jääkaapista lonkeron. Sauna on lämmin. Istun lauteille ja ihailen edessä avautuvaa maisemaa, jota ei suotta ole hehkutettu etukäteen. Ikkunasta näkyy 2 miljoonan arvoinen maapala, josta joku alueen viinitilallisista on juuri tehnyt kaupat. Löylyt ovat lempeät.

casa visette sauna

*Pyöräretken tarjosi Casa Visette. Sähköpyörien vuokraaminen Casa Viseten kautta maksaa 50 euroa/päivä. Pyörät toimittaa pihaan ja noutaa sieltä Bik-E, pyöräliike ja -vuokraamo, joka sijaitsee Albassa.

Lue myös:
Onnistuneen matkan merkkejä
Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella

Hollannin pettämätön pyörätieverkosto – fillarin selässä Utrechtin ympäri

Kun Suomessa sompailen polkupyörällä pitkin Helsingin katuja, joudun jatkuvasti mutkittelemaan jalankulkijoiden välistä, jarruttamaan pyörätielle singahtavan koiran takia, taluttamaan aukikaivetun kadun yli ja kiroilemaan keskelle kaistaa pysäköityä pakettiautoa. Letkeäksi ei menoa millään muotoa voi kuvailla.

Utrecht vuokrapyörä

vuokrapyörä

Hollannissa jalkakäytävä on jalkakäytävä ja pyörätie on pyörätie. Vertaisvalvonta pelaa ja pyöräilijä, joka erehtyy kävelijöille merkitylle tielle tai polulle, saa kuulla siitä nopeasti. Autot väistävät tai eivät ainakaan parkkeeraa keskelle pyöräkaistaa.

Pyörällä liikkuvat kaikki. Yliopiston luentojen loputtua sadat pyörät kiitävät kaupungin läpi sulassa sovussa. Vastaan polkee pukumiehiä ja vanhempia rouvia, tavarapyöriä näkee joka puolella. Lapset istuvat tarakalla tai ohjaustangon takana pienessä turvavyöttömässä istuimessa. Ruosteen kukittamat rungot, kitisevät ketjut ja rämisevät renkaat vilisevät silmissä ja katua ylittäessä saa olla tarkkana, ettei jää jalkoihin.

pyöräily Utrecht

hedelmätarha Utrechtissa

Kypärää käyttävät vain kilpapyöräilijät, eikä fillarissa yleensä ole vaihteita eikä jalkajarruja. Valot sentään ovat pakolliset ja niiden käyttämättä jättämisestä rapsahtaa helposti sakot. Lukot ovat järeämpiä kuin Suomessa ja niitä todella kannattaa käyttää. Kaupungilla on valvottuja parkkeja, mutta suurin osa lukitsee pyöränsä kanavien varren kaiteisiin tai runkotelineisiin.

Vuokrapyörätkin ovat usein ruosteessa, sillä vuokraamot kunnostavat hylättyjä pyöriä ja antavat näin niille uuden elämän. Minullekin tarjotaan ensin fillaria, jonka etuhaarukka on käytännössä irti. Lopulta saan ehjän pyörän, jonka etutarakalle on kiinnitetty nippusiteillä vaaleanpunainen tavaralaatikko. On kuin kaljakorin kanssa ajelisi.

De Veldkeuken Utrecht

pyöräily Utrechtissa

Hollantilainen neuvottelutaktiikka on oma lukunsa. On perjantai ja haluaisimme vuokrata pyörät kahdeksi vuorokaudeksi. Pyörävuokraamon vanhempi herra pudistelee päätään. Vuokrauspulju sulkee lauantaina ovensa viideltä ja on sunnuntaisin kiinni. Voimme tietysti palauttaa pyörät vasta maanantaina, mutta sitten maksamme kolmesta vuorokaudesta. Vaihtoehtoisesti voisimme polkea fillarit lauantai-iltana kymmenen kilometrin päähän vuokraamon omistajan kotiin. Vetäydymme hetkeksi punomaan sotasuunnitelmaa. Herra palaa haalareissaan takatilan korjausurakan pariin ja pyytää kertomaan sitten, kun olemme päättäneet, mitä tehdä.

pyöräily Utrechtissa

pyöräily Utrechtissa

Valmistaudumme kertomaan, että vuokraamme sittenkin pyörät muualta, kun herra öljyisine sormineen ilmoittaakin, että voimme palauttaa pyörät myös sunnuntaina, jos vaan osaamme kertoa tarkan ajan. Hän voi tämän kerran tulla vuokraamolle vain meitä varten, vaikka vaimo ei siitä kuulemma tule tykkäämään. Pääsemme kuitenkin sopimukseen ja jätämme ajokortin pantiksi pyörävuokraa vastaan. Kahden vuorokauden vuokra kustantaa 17,50 euroa ja se maksetaan vasta pyöriä palautettaessa. Myöhemmin ystäväni kertoo, että tilanne on Hollannissa hyvin tyypillinen. Ensin sanotaan tiukka ei, mutta kunhan aiheesta jaksaa vääntää, ei muuttuukin lopulta myöntäväksi vastaukseksi.

pyöräily Utrechtissa

pyöräily Utrechtissa

Pyöräileminen Utrechtissa (ja varmasti koko Hollannissa) on ihanan helppoa. Pyörätiet ja -kaistat ovat hyvässä kunnossa ja pyörät kulkevat kaupungin keskustassakin loogisesti muun liikenteen lomassa. Autot ajavat hiljaa ja pyöräilijöillä on usein etuajo-oikeus. Eikä siinä vielä kaikki: Hollantiin on nimittäin rakennettu koko maan kattava, erittäin hyvin viitoitettu pyörätieverkosto.

knooppunt systeemi

Systeemin nimi on Knooppuntenroute eli solmukohtien toisiinsa yhdistämä pyöräilyreitistö. Wikipedia kertoo, että systeemin isä on belgialainen kaivosinsinööri Hugo Bollen, joka hiilikaivosten sulkemisen jälkeen ehdotti Limburgin maakunnalle toisenlaista rakennusprojektia. Kymmenien kilometrien pyörä- ja kävelytieverkoston rakentaminen rahoitettiin valtion budjetista, hiilikaivostoiminnasta ylijääneillä rahoilla.

Limburgin turistiorganisaation tuella pyöräilyreittejä laajennettiin ja vuonna 2007 merkittyjä reittejä oli valmiina jo lähes 2000 kilometriä. Myöhemmin reitit levisivät myös naapurimaakuntiin ja lopulta koko Hollantiin.

solmukohtien kartta

Pyöräilyreitin suunnittelu on vaivatonta, sillä pyörätiet ja solmukohdat on sisällytetty joukkoliikenteen reittioppaisiin. Jokainen solmukohta on numeroitu ja hakutuloksena saa listan solmuista, joiden kautta haluttuun kohteeseen pääsee. Jokaisella juna-asemalla on solmupiste, joten pyörän voi tarvittaessa laittaa parkkiin ja hypätä veturin kyytiin.

kanavan rannalla

pyöräily Utrechtissa

Solmupisteessä on aina kartta ja viitat vaihtoehtoisille solmuille. Viittoja on ripoteltu myös reitin varrelle. Kaikki viitat ovat silmien tasolla, ne toistuvat jokaisen risteyksen jälkeen ja varmistavat, että oikealla tiellä ollaan edelleen.

Valmiita reittiehdotuksia erilaisilla teemoilla on netti pullollaan, mutta omankin reitin rakentaminen on yksinkertaista. Reittisysteemille on oma appi, tosin hyvin pärjää myös pelkillä muistiin merkityillä numeroilla, jos vain muistaa pitää silmät auki viittojen varalta, eikä höpöttää kaverin kanssa, kuten me teimme.

umpikuja

pyöräily Utrechtissa

Yhtäkkiä huomasimme nimittäin olevamme matkalla aivan väärään suuntaan. Hetken nettiä tutkailtuamme tajusimme kääntyä takaisin oikealle reitille. Kerran kävi myös niin, että viitan osoittama reitti oli tukittu ja jouduimme sompailemaan omin päin seuraavalle solmupisteelle. Kiertotiestä tuli onneksi lyhyt ja pian jo poljimme letkeästi kohti seuraavaa määränpäätä.

leipähylly

juustotikut

Utrechtissa asuvat ystäväni olivat suunnitelleet meille valmiiksi pari erilaista reittiä, joista valitsimme lyhyemmän, sillä sadetutka lupaili illemmalle yhtäjaksoista sadetta. Reitin ensimmäinen etappi oli läheisellä ulkoilualueella, jonne poljimme lounaalle. Ostimme De Veldkeuken -ravintolasta reppuun myös tuoreen leivän, pari palaa focacciaa ja juustotikkuja.

De Veldkeuken Utrecht

lounas utrecht

Tiet ovat tasaisia ja maisema matalaa kuin Pohjanmaalla. Ympärillä näkyy maalaistaloja, tiukassa rivissä seisovia hedelmäpuita ja kanavissa uiskentelevia vesilintuja. Välillä poljemme isomman joen rantaa, missä tuulivoimalat pyörivät korkealla päidemme yläpuolella ja rahtilaivat halkovat viereistä vettä. Pyörä kulkee kevyesti, aurinko kurkistaa pilvien takaa ja pakottaa riisumaan päällimmäisen takin. Hymyilyttää väkisinkin.

Tuulivoimala

rahtilaiva

Esikaupunkialueella on hulppeita kartanoita ja siististi hoidettuja puistoja. Kun matkaa on poljettu reilut kaksikymmentä kilometriä, kurvaamme takaisin kohti kaupunkia ja istumme vanhan linnoituksen raunioille rakennettujen retkipöytien ääreen. Taivas alkaa ripotella niskaamme pieniä pisaroita, mutta me kaivamme repusta eväät esiin ja herkuttelemme hyvällä ruokahalulla.

eväät focaccia

focaccia De Veldkeuken Utrecht

Maisemien ja maaseudun sijaan pyöräreitin voi suunnitella kiertämään paikallisia pienpanimoita, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ps. Kameraan ei ollut tallentunut yhtään kuvaa kartasta tai reittiviitoituksesta, siksi kuvat viitoista ja kartasta on lainattu Wikimediasta, jossa ne on julkaistu vapaasti käytettäviksi Creative Commons CC0 -lisenssillä.