puolukka

Juhlaputken jälkiruoka – äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

/ piapas / 10 kommenttia

Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat on viimeinkin ripustettu naulaan. Nyt on aikaa leipoa, ensimmäisenä uuniin työnnetään kookos-puolukkapiiras. Mutta sitä ennen pieni kertaus kuluneesta kuukaudesta.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

alkupalat

macarons

passionmarinoitu lohi

prosecco

tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

sosiaaliset introvertit

vappubrunssi

vappubrunssi

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

synttärijuustokakku

viisikymppiset

viisikymppinen

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

savolaisen osakunnan laulajat

kilta-sali

maa-artisokkakeitto

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

pääruoka

baileys-juustokakku

kallavesj

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku eli kookos-puolukkapiiras. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

kookos-puolukkapiiras

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Kookos-puolukka piirakka on elppo, herkullinen eikä liian makea. Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin!

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

kookos-puolukkapiiras

Ota kookos-puolukkapiiras uunista, anna sen jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski piiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele kookos-puolukkapiiras kokonaisilla puolukoilla.

valmis kookos-puolukkapiiras

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!

Hitaamman elämän marjasmoothie

/ piapas / 9 kommenttia

Vielä en ole sisäistänyt vapauttani. Berliinissä viettämäni kuusi päivää tuntuivat tavalliselta lomalta ja nämä pari vuorokautta kotona normaalilta viikonlopulta. Mieleen juolahtaa välillä työasioita, enkä oikein tiedä miten päin olla.

Olen luonteeltani kärsimätön suorittaja ja aloillaan oleminen on aina ollut minulle vaikeaa. Nyt kun on aikaa ja voin oikeasti valita tekemiseni, sykkii takaraivossa silti syyllisyys ja huono omatunto. Tartu keskeneräiseen ja ole hyödyllinen! Järjestele vaatehuone, pese pyykkiä, vie talvitaatteet varastoon, kierrätä luetut kirjat ja käyttämättömät vaatteet, ompele verhot! Siivoa edes! Tehtävälista on loputon. Aika auttanee ja hiljaa hyvää tulee, mutta mielelläni otan vastaan hyväksi havaittuja keinoja mielen myllerryksen rauhoittamiseen ja laiskaan olemiseen.

WP_20160420_15_01_43_Pro

Kirjoittaminen ja listojen tekeminen ovat minulle välineitä ajatusten jäsentämiseen. Siksi otan esiin paperia ja kynän, listaan omatuntoa kolkuttavat keskeneräisyydet, suljen ne kuoreen ja sujautan sen lipaston laatikkoon. Siellä ne säilyvät, eivätkä karkaa mihinkään. Sitten otan tyhjän muistikirjan ja kirjaan sen puhtaille sivulle asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Juttuja, joiden tekeminen ilahduttaa minua ja muita. Niitä, joista tulee yksiselitteisen hyvä mieli. Näitä sivuja en piilota lukkojen taa, vaan kuljetan kirjaa mukanani minne menenkin.

WP_20160427_14_37_52_Pro

Aion muutenkin kirjoittaa enemmän ja useammin. Mielenkiinnolla odotan millaiseksi blogini rooli muotoutuu tässä yksinkertaisemmassa päivärytmissä. Luulen, että teksteihin hiipii helposti päiväkirjamaisempi ote, sillä haluan kirjata muistiin tuntojani ja tallentaa lyhyitä hetkiä omaksi ja muiden iloksi. Ruoka, reissut ja rakkaus kulkevat edelleen vahvasti mukana – kuvina, sanoina, tarinoina ja valokuviin ikuistettuina muistoina.

Haaveissa on muokata blogista kauniimpi katsoa. Ainakin luettavampi fontti, kevyempi fiilis, toimivammat elementit, parempi käytettävyys ja helpompi kommentointimahdollisuus ovat työlistalla. Nyt käytössä olevassa valmiissa sivupohjassa on rajalliset tuunausmahdollisuudet ja siksi muut vaihtoehdot houkuttelevat. Onneksi kotona asuu kaikkivoipa diplomi-insinööri ja kaveripiiristä löytyy useampi graafinen suunnittelija – uskon ja toivon, että näillä eväillä syntyy vain hyvää ja kaunista.

marjasmoothie

Yhdestä asiasta olen varma: tämä blogi ei koskaan tule hurahtamaan treenaamiseen, intensiiviseen ituhippeilyyn tai kemikaalikohkaamiseen (huolimatta siitä, että näitä kaikkia jossain määrin harrastankin). Mutta koska en osaa tehdä mitään puolella liekillä, ulottuu hitaampi elämä silti syömisiini. Vaikka olen syönyt terveellisesti tähänkin asti, nyt on enemmän aikaa ajatella mitä suuhunsa laittaa. Yksi esimerkki tästä on iltapala. Ennen minulla oli tapana mussuttaa kolmekin viipaletta leipää kaikkine päällysteineen, nyt hiilariöverit ovat korvautuneet kuin itsestään terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Lasissa on marjasmoothie, lautasella ruisleipäpala ja kupissa vihreää teetä. Enää en osaisi olla ilman. Resepti sisältää aina avokadoa, rahkaa ja inkivääriä. Muita aineita lisään sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tässä yksi versio:

Hitaamman elämän marjasmoothie (n. 8 dl):

1 Avokado
1 Banaani
2 dl pakastettuja puolukoita tai karpaloita
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
Tuoretta minttua
Tuoretta sitruunamehua
1 dl rahkaa tai maustamatonta jugurttia
n. 2 dl vettä tai mehua

Kokoa kaikki ainekset blenderiin ja surauta sileäksi. Korkea ja kapea kulho ja sauvasekoitin toimivat ihan yhtä hyvin. Lisää tarvittaessa nestettä. Kaikkea ei tarvitse juoda kerralla, smoothie säilyy jääkaapissa mainiosti parikin päivää.

Kumoa marjasmoothie kurkusta alas ja lähde ulos aurinkoon!

Karkkipäivän suolainen kinuskikastike

/ piapas / 4 kommenttia

En muista koskaan olleeni karkkilakossa. Popsin hyvällä omallatunnolla silloin tällöin suklaapatukan tai pari palaa tummaa suklaata. Rakastan salmiakkia, lakritsaa ja kirpeitä hedelmänameja. Turkinpippureista en tykkää, enkä muistakaan imeskeltävistä karamelleista, ne rikkovat kitalaen. Täytelakuja en ymmärrä. Viinikumit on nekin aika ällöttäviä. Suolainen kinuskikastike, siitä en sen sijaan voi saada tarpeekseni!

Kuopion mummolan naapurissa oli maailman isoin leikkipuisto ja sen vieressä kioski. Se oli sitä aikaa, kun irtarit olivat lasin väärällä puolella ja piti sormella osoitella, että 20 pennillä tuota ja markalla tuota toista. Silloin tutit maistuivat paljon paremmalle ja merkkaritkin olivat tuplasti isompia ja sitkeämpiä. Vasta vuosien jälkeen merirosvorahojen halkaisijaa pienennettiin, koska joku meinasi tukehtua niihin. Serkkujen kanssa tungettiin paketillinen Hubbabubbaa kokonaan suuhun ja jauhettiin sitä loppupäivä, kunnes nukkumaan mennessä asetettiin ne kirjahyllylle odottamaan aamua (yyh). Sallan mummolassa keittiön kulmakaapissa oli aina jemmassa suffelipatukoita ja Kuukkaselta ostettiin joka kerta rasiallinen suklaarusinoita. Joskus mummi osti Fazerin parhaita, mutta lapsen suussa niiden maut olivat outoja. Tykkäsin vain ruskeassa käärepaperissa olleesta Toscasta ja niistä jääkarhukarkeista.

suolainen kinuskikastike

Kotona meidän siskokatraan karkkipäivää vietettiin lauantaisin. Ison tavaratalon alakerrassa oli kassan yhteydessä ihmeellinen irtokarkkipiste, josta sai kauhoa itse pussiin jos jonkinlaista toffeekuutiota ja vaahtokarkkia. Jos karkkipussit ostettiin ruokakaupasta, niiden sisältö jaettiin tarkasti tasan keittiön pöydän ääressä. Jokaiselle ihan yhtä monta ja jos jäi yli, pistettiin ne puoliksi tai neljään osaan. Minä säästin omiani ja kun pienemmät olivat ahmineet kaiken, saatoin syödä omani siinä nenien edessä. Julmana isosiskona piilottelin myös suklaapatukoita patjani alla, ja sieltä sitten niitä nakersin muiden nuoleskellessa huuliaan.

Isona en ole karkkipäiviä harrastanut. Syön suklaata ja salmiakkia, jos siltä tuntuu, mutta muuta karkkia en kovin usein kotiin edes osta. Leffaan toki varustaudun isohkolla irtaripussilla, mutta yleensä en ehdi syödä edes neljäsosaa, kun tulee paha olo. Makeanhimon (harvoin) yllättäessä kokkaankin mieluummin jotain oikeasta sokerista kuin napostelen jättipussillisen keinotekoisilla makeutus- ja väriaineilla pumpattuja karamelleja. Tällä viikolla se jotain oli suolainen kinuskikastike ja jäiset puolukat, maustettuna Ensitreffit alttarilla -kauden ensimmäisellä jaksolla. Pala taivasta maan päällä.


Suolainen kinuskikastike

1 dl ruokosokeria
0,5 dl muscovadosokeria
2 dl kuohukermaa
50 g voita
sormisuolaa

Sulata kuumalla pannulla sokerit, paahda vähän, jos haluat tummemman maun ja sekoittele joukkoon kerma. Normisokerikin käy, itse tykkään käyttää valkaisemattomia sokereita, niissä on enemmän makua. Älä säikähdä, jos sokeri kiteytyy uudestaan kylmän kerman vaikutuksesta, se sulaa kyllä kun vähän kapustalla heiluttelet. Keittele hetkinen, kunnes kinuski on ihanan kullanruskeaa, eikä enää niin litkua. Lisää voi. Ripottele lopuksi päälle vielä sormisuolaa. Ota puolukat (tai karpalot) pakkasesta ja kaada päälle kinuskia. Jos jotain jää (as if), kaavi suolainen kinuskikastike purnukkaan ja nosta jääkaappiin. Käy seuraavina päivinä lusikoimassa salaa suoraan suuhun. Ommmmmm.

Jokaisessa lusikallisessa maistuu elämä, sen suola ja kirpeät hetket.