Pääsiäinen on minulle juhlapyhä, johon ei suurempia traditioita liity. Se on tervetullut palkallinen vapaa, jolloin ehtii levähtämään ja lukemaan. Viettämään aikaa pienten ja suurten sukulaisten kanssa. Syömään ja nauttimaan pari lasia punaista. Laiskottelemaan luvan kanssa.
Yritin kuitenkin etsiä muistojeni syövereistä pääsiäistarinoita, pisamanaamaisia trulleja, pörröisiä pupuja ja rairuohomättäällä keekoilevia kirkuvankeltaisia tipuja. Ei tullut mieleen monipolvisia kertomuksia pajunkissoista, munien maalaamisesta tai iloisenvärisistä höyhenistä, eikä syvällisiä pohdintoja hengellisistä tilaisuuksista, paastosta tai ylösnousemuksesta. Mutta pieniä yksityiskohtia, niitä on paljon. Lauseenmittaisia minitarinoita ja mikromuistoja, syvälle tajuntaan tallentuneita kuvia. Suu muistaa, silmät näkevät ja korvissa kaikuu heleä nauru.
Huopakynän hidas viiva keitetyn kananmunan kuorella. Silkkipaperin rapina, höyhenien hehkuvat värit ja liimasta tahmeat sormet, jotka silittävät silkinpehmeää pajunoksan kukintoa. Kellastuneen talouspaperin päälle liian myöhään kylvetty rairuoho. Pääsiäismunan helinä, kun sen sisälle oli piilotettu kaulakoru tai rihkamasormus. Kelohirsimökin harmaantunut terassi tunturissa, auringon sohjoksi sulattama lumi, joka rahisee suksien alla.
Äidin leipoma rahkapiirakka, josta rusinat jätettiin syömättä. Mehevä lampaanviulu, joka ei maistunutkaan villasukalta. Mämmijäätelön jättämä ähky. Keltaiset kevätverhot. Virpomislorut, joita ei uskallettu ujouksissamme lausua edes omille vanhemmille. Pasha, joka jäi syömättä. Valkosipuliperunat ja marinoidut porkkanat, joita en ole koskaan onnistunut toisintamaan.
Viime vuosina pääsiäispöytään on vaivihkaa ujuttaunut uusi perinteen poikanen. Jälkiruoka, jossa on jotain keltaista. Ensin tuli sitruunavanukas, sitten passionhedelmäposset. Tänä vuonna keltainen piilotetaan keikauskakkuun, sen täytteeseen ja sitruunaiseen voikreemiin.
Instagramin kuvatulvassa harva otos pysäyttää, mutta Jen & Nellys -blogin keikauskakku teki sen. Siltä seisomalta päätin kakun myös toteuttaa. Kunnon ruokabloggaaja olisi tietysti testannut kakun kolmeen kertaan ja kuvannut sen harkiten aseteltujen patinoitujen rekvisiittalusikoiden ja taustakankaiden kera. Taidan kuitenkin olla genressäni musta lammas, joten leipominen on vielä suunnitteluasteella.
Niinpä kuvakin on lainattu alkuperäisestä blogipostauksesta, krediitit siis siskoksille. Minkäs teet, kun törmäät täydelliseen kakkuun vasta pari päivää ennen pääsiäistä. Uskaltaudun silti jakamaan reseptin jo nyt. Aion käyttää maustamatonta rahkaa ja maustaa sen itse. Samoin sitruuna-aromin yritän korvata sitruunamehulla ja raastetulla kuorella. Ja koska pääsiäispöydässä istuu yksi keliaakikko, tarkoitus on tehdä keikauskakku gluteenittomana. Kunhan pääsiäisherkkua on päästy maistamaan, palaan tänne takaisin tuunaamaan ohjeen vastaamaan omia kokeilujani.
edit 17.4.2017: Alkuperäisen ohjeen ruisjauhot korvasin tattarijauhoilla ja voikreemin sitruuna-aromin reilulla teelusikallisella raastettua sitruunankuorta ja lorauksella sitruunan mehua.
Gluteeniton pääsiäisen keikauskakku
Pohja:
200 g voita
1 3/4 dl fariinisokeria
5 dl tattarijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Täyte:
400 g maustettua rahkaa oman maun mukaan
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa
4 munaa
1 kypsän mangon liha (tai sopivasti säilykemangoa)
Koristelu:
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g tomusokeria
n. 1 tl raastettua sitruunan kuorta ja loraus sitruunan mehua
n. 50 g mantelilastuja
pieniä suklaamunia
Sekoita sulatettu voi ja fariinisokeri. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää siten voi-fariinisokeriseos, sotke tasaiseksi. Voitele ja jauhota vuoka. Painele taikina ohuelti pitkin vuoan reunoja tiiviisti ja anna sen jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa, kun teet täytteen.
Sekoita rahkat ja kermaviili, lisää sokeri ja hunaja. Paloittele mango, lisää se rahkan joukkoon ja tarkista makeus. Vatkaa joukkoon munat. Ota vuoka kylmästä ja valuta täyte laidoille painellun taikinan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa ala-tasolla n. 50–60 minuuttia. Jäähdytä, peitä pinta ja anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos täytettä jää yli (kuten minulla kävi), käytä se vaikka minijuustokakkuihin, joiden pohjan voit taiteilla murustetuista (gluteenittomista) kekseistä ja voista.
Kumoa kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Vatkaa huoneenlämpöinen voi voikreemiä varten vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon tomusokeri ja aromi, sekoita tasaiseksi. Levitä kreemi kakun pintaan ja koristele mantelilastuilla. Kanna kakku pöytään ja vastaanota ihastelevat huokaukset.
Pääruuaksi katetaan tuttuun tapaan lammasta, perunoita ja marinoituja porkkanoita. Mämmiäkin syödään. Itse tehtyä tietenkin. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina se!