pakkanen

Kestosuosikki: Lempeän tulinen linssikeitto

/ piapas / 4 kommenttia

Lumi lentää vaakatasossa ja tuuli tuivertaa luihin ja ytimiin. Pakkasta on luvassa koko ensi viikoksi. Pohjoisen tyttö on tyytyväinen, kun talvi tekee paluun Helsinkiin. Maisema muuttuu valkoiseksi, äänimaisema pehmenee ja pimeys hellittää hetkeksi.

talvinen pelto

Punaiset huopatossut odottelevat jo eteisessä. Ne ovat numeroa liian suuret. Siksi vedän jalkaan kolmet sukat ja kääriydyn untuvaan. Lumi narskuu kenkien alla, pakkanen kiristyy. Suvilahden asfalttiaukiolla heittäydyn hankeen, talven ensimmäinen lumienkeli, se laskeutuu tähän.

lumienkeli

Tasan vuosi sitten kaupunki oli uuden, puhtaan lumen peitossa. Katri Valan puistossa on pimeää. Nietosten keskellä hyppii innoissaan koira, omistaja ei ole aivan yhtä riehakas. Kipuamme mäen päälle pulkat ja liukurit kainalossa. Kävelytie on paksun hangen peitossa, se on täydellinen pulkkamäen pohja. Jokaisella laskulla pulkka liukuu pidemmälle, kunnes lasku-ura jatkuu alas asti. Pakkaslumi pöllyää ja liukuri kiitää mäkeä alas.

pulkassa

lumisuihkun jälkeen

Reisiä polttelee ja pakaroita kivistää. Selkä on kosteana hiestä. Seuraavana päivänä tämä nelikymppinen varmasti tuntee pulkkailleensa. Posket punaisina hehkuen ja vaatteet yltä päältä lumessa pulkkailija tarpoo takaisin kotiin. Hellalla odottaa hitaasti hautunut, lempeän tulinen linssikeitto. Parasta pakkasruokaa ikinä. Ohjeesta riittää kuudelle.

Lempeän tulinen linssikeitto

3 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 tl kuminansiemeniä
2 tl korianterin siemeniä
1 tl chililastuja tai sopiva määrä tuoretta chiliä
400 g tomaattimurskaa
400 g punaisia linssejä, huuhdeltuna
2 keskikokoista porkkanaa, karkeana raasteena
2 l kana- tai kasvislientä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
koristeluun: tuoretta korianteria & luonnonjogurttia

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota silputtua sipulia, kunnes se pehmenee. Lisää hienonnettu valkosipuli sekä morttelissa kevyesti murskatut kuminan- ja korianterinsiemenet sekä chililastut tai tuore chili. Tulisuutta voit säädellä chilin määrällä. Sekoita ja paista hetken aikaa. Huuhtele linssit ja raasta porkkanat. Lisää tomaattimurska, linssit, porkkanaraaste ja kuuma kana- tai kasvisliemi (tai vettä ja liemikuutiot/fondi). Kiehauta, pienennä lämpoä ja anna hautua puoliksi peitettynä noin tunnin ajan tai kun linssit alkavat hajoilla. Hämmennä sekaan vielä sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit laimentaa sitä keitetyllä, kuumalla vedellä. Taita tulisuutta lusikallisella luonnonjugurttia ja lisää silputtua korianteria, jos siitä pidät.

talventörröttäjä

Reseptistä kiitos Pastanjauhantaa-blogille. Tulinen linssikeitto toimii aina. Se pelastaa pakkaspäivän, sopii kahdenkymmenen hengen mökkiviikonlopun lounaaksi ja ravintolapäivän pääruoaksi. Vegaanihaasteeseenkin se soveltuu, kun käyttää kasvislientä. Korianterikammoisille tiedoksi, että korianterinsiemenet eivät maistu tuoreelle korianterille (eli saippualle). Kannattaa siis kokeilla!

Pyhätunturissa – paukkupakkasten pukukoodi

/ piapas / 7 kommenttia

Pienellä ala-asteella Rovaniemen maalaiskunnassa oli pakkasraja. Kun mittari laski alle 27 miinusasteen, koulupäivä oli peruttu. Näitä päiviä oli vuodessa muutama. En muista olenko aikuisena moisia paukkupakkasia kokenut, jos olen, on siitä aikaa ainakin vuosikymmen.

huippuaurinko

Joulun jälkeen seurasin Pyhätunturin sääennustetta päivittäin. Näytti siltä, että kireimmät kelit osuvat juuri niille kolmelle päivälle, jotka olin suunnitellut rinteessä yhdessä siskoni kanssa viettäväni. Hirvitti hieman. Lennänkö pohjoiseen vain istuakseni takkatulen lämmössä paksujen kelohirsiseinien sisäpuolella?

hanki punaisessa valossa

Tunturissa vallitsee mikroilmasto. Lapin pakkaset ovat muutenkin eri laatua kuin etelän hyytävän kylmät kelit. Helsingissä meri tekee ilmasta kostean ja pohjoistuuli piiskaa kasvoja terävämmin kuin tuntureilla. Tunturin huipulla saattaa olla 15 astetta lauhempaa kuin sen juurella. Alas laskiessa kylmempi ilma lyö kasvoille sata metriä ennen hissin ala-asemaa.

hississä

saari lumimeressä

Eilen opimme, että 30 asteen pakkasella sormet ja varpaat kohmettuvat reilussa tunnissa, pohjoisrinteiden hidas ankkurihissi on murhaa ja vesipulloa on turha kantaa mukana, se nimittäin jäätyy. Jos haluaa kuvata, kannattaa se tehdä heti, eikä seuraavan hissinousun jälkeen, sillä valo muuttuu joka minuutti. Aurinko nousee horisontin yläpuolelle pariksi tunniksi, mutta järjestelmäkameran akku hyytyy jo vartin kuvaussession jälkeen. Kännykän akku tyhjenee hujauksessa. Laskiessa on kyykättävä syvään, että veri saavuttaa edes hetkellisesti sormenpäät ja varpaankärjet. Alhaalla hengästyttää ja paleltaa samaan aikaan.

kuvaushommia

kamera kädessä

tsokan ikkunasta

Viihdyimme silti rinteessä melkein reilut neljä tuntia. Varpaat sulatettiin hörppimällä Tsokan kuumaa kaarnikkamehua tai Callen jallutilkalla maustettua kaakaota. Punaposkisina palasimme mökille, napsautimme saunan päälle, sytytimme takkaan tulen ja panimme bologneset tulille. Raskas pakkaspäivä vaatii raskaan illallisen. Pastavuori oli korkea ja kastikkeen proteiinipitoisuus riittävä.

isokurun kodalla

isokurun kodalla

isokurun kodalla

Tänään pakkanen kiristyi entisestään ja hissitkin olivat kiinni. Mainio mahdollisuus retkeillä ympäröivässä kansallispuistossa! Vaatetta niskaan ja kävellen Isokurun kodalle, parahiksi auringonlaskun aikaan. Pakkasen huurruttamana, luonnon muovaamat meikit kasvoilla.

lunta silmäripsissä

Pakkanen on loppujen lopuksi pukeutumiskysymys, ihan niin kuin superhelle tai räntäsadekin. Avainsana on merinovilla. Jalkoihin vedetään kahdet paksut sukat, merinovillaiset pitkät kalsongit, siskon lainaamat tuulenpitävät merinoshortsit, välifleecet ja vedenpitävät kuorihousut. Yläkroppa verhotaan merinovillaisella poololla ja hupparilla, ohuella untuvakerroksella ja kuoritakilla. Päähän vedetään merinohuppu, suun eteen buffi ja päähän kypärä. Kädet vuorataan kaksilla päällekäisillä rukkasilla. Jo tarkenee.

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää?

/ piapas / 4 kommenttia

Taivas on paksussa harmaassa pilvessä, loska ja lätäköt loiskuvat, kadut ja jalkakäytävät ovat kaljamalla. Vettä tihuuttaa ja jalka luistaa joka askeleella. Oi pakkaspäivät, tulkaa takasin!

WP_20141226_12_55_04_Pro

Tunnen monia, joille talviaika on yhtä kärsimystä, mutta minä nautin. Ei haittaa, vaikka silmälasien linssit sumenevat bussiin astuessa, pipo valuu vuotaville silmille, paukkupakkanen hiipii iholle tai pukeutuminen ennen ulkoilua lähentelee urheilusuoritusta. Mittari näyttää kahtakymmentä miinusastetta, lumi narskuu huopatossujen alla, hengitys huurtuu hiuksiin, ikkunat ovat aamuisin kuurankukilla ja valo viipyy valkoisilla hangilla. Pulkkamäkeen uskaltautuvat vain rohkeimmat, viima on kylmä ja posket punaiset. Pohjoisen tyttö on tyytyväinen.

WP_20141229_12_36_40_Pro

Kyllä minä kevättäkin odotan. Valon lisääntymistä, luonnon heräämistä ja uusia alkuja. Pidän silti talvesta kiinni vielä hetken. Lähden lappiin ja vähän myöhemmin isommille vuorille Andorraan. Hiihdän tunturin ympäri ja lasken reiteni hapoille. Repussa taukotakki, makkarapaketti, suklaata, termospullollinen kaakaota ja kaksi mukia.

WP_20150306_13_53_43_Pro

ps. Jos normikaakao tuntuu liian makealta, lorauta joukkoon aavistus yhden tähden jalojuomaa. Se taittaa makeuden ja jäähdyttää kaakaon juotavaksi. Toimii!