Vuodessa on kaksi pyhää, jolloin lapsuudenperheeni kokoontuu saman pöydän ääreen – joulu ja pääsiäinen.

Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö tapaisi toisiamme useammin, sillä välillä näemme viikoittainkin, joskus jopa joka päivä. Vuoden varrella yhdessä syöminen on enemmän tai vähemmän spontaania. Suku on liikkuvaista sakkia, yksi seilaa maailman merillä, toinen koluaa tuntureita ja kolmannella on täysi työ ruuhkavuosien kanssa. Kolmetoistahenkiseksi suurperheeksi kasvanutta konkkaronkkaa on hieman haastavaa saada saman pöydän ääreen. Paitsi jouluna ja pääsiäisenä.

Pääsiäisen pitkä viikonloppu on pyhitetty perheelle, siitä ei tarvitse erikseen edes keskustella. Äiti laittaa lammasta, valkosipuliperunoita, marinoituja porkkanoita ja vihreää salaattia. Meidän muiden vastuulla on alkuruoka ja sokeriset herkut. Tänäkin vuonna tiedän tasan tarkkaan mitä jälkiruokapöytään valmistan. Aurinkoisen keltainen ja appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu on varma hitti, joka hävisi lautasilta muutamassa silmänräpäyksessä myös keittokirjaklubin ensimmäisessä kokoontumisessa. Ennustan jälkiruoalle samaa kohtaloa myös pääsiäisen juhlapöydässä.

Rairuoho viheriöi korkeana ja keltaisista muovitipusista näkyy vain pörröinen päälaki. Narsissit tuoksuvat ja pitkän pöydän peittää edellisenä iltana silitetty pellavaliina . Mämmiä ja rahkapiirakkaa syödään pitkin päivää, aamiaiseksi, välipalaksi ja jäätelön kanssa saunan jälkeen yöpalaksi. Pienemmät poukkoilevat pitkin taloa kärsimättöminä – joko nyt, joko mennään? Pihalle piilotetut suklaayllätykset ja munajahti odottavat.

Paitsi että. Tänä keväänä mökkikuume alkoi nousta jo helmikuussa siihen malliin, että haaveilin viettäväni pääsiäisen Savon sydämessä kahdestaan siippani kanssa. Otin asian varovasti puheeksi maaliskuisella hiihtoreissulla, ja kysyin kautta rantain äidiltäni, mitä hän tuumaisi, jos tekisimmekin poikkeuksen perinteistä ja juhlistaisimme pääsiäistä kaksin. Vähän yllättäenkin hän vastasi, että mikäs siinä, kyllä hän arvasi, että tämä päivä oli tulossa ennemmin tai myöhemmin.

Nyt, pari päivää ennen pääsiäistä, päivitän tunnin välein sääennustusta. Eilen illalla näytti siltä, että viikonlopuksi luvattu viidentoista asteen lämpöaalto näyttääkin suuntautuvan lähinnä läntiseen Suomeen ja mökkipaikkakunnalle ennustetaan vain kahdeksaa astetta ja kylmiä öitä. Tätä kirjoittaessa meteorologit ovat kääntäneet takkinsa ja lämmintä piisaisi myös idempään. En tiedä, onko minussa sinnikästä sissiä yöpymään koleassa ja talven jäljiltä kosteassa mökissä pohjoistuulen kolistellessa nurkkia. Mutta jos keli onkin lämmin ja aurinkoinen, olisi ihanaa loikoilla mökkiterassilla ja lämmittää illalla puusauna.

Saatamme siis hyvinkin päätyä lopulta perinteiseen pääsiäispöytään. Saapa nähdä, päätös jääköön kiirastorstaille. Kävi miten kävi, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu jää joka tapauksessa vakiorepertuaariimme, sillä se teki vaikutuksen myös makeasta vähät välittävään mieheeni. Klassikkoainesta, voisin jopa sanoa – ja sanonkin.

Resepti on lainattu Tessa Kiroksen Hillasoilta oliivilehtoihin -keittokirjasta. Olen säätänyt määriä ja korjaillut reseptiä (alkuperäisessä kirjassa oli sekaannusta valkuaisten ja keltuaisten kesken) ja lopputulos oli todellakin kaiken vaivan arvoinen.

Ainesosaluettelossa mainittu appelsiininkukkavesi ei ole välttämätön, sen voi korvata toisella teelusikallisella appelsiinihilloa. Jos erikoisuutta kuitenkin haluaa jälkkäriin lisätä, löytyy appelsiininkukkavettä etnisistä kaupoista tai esimerkiksi Ruohonjuuresta. Suosittelen ensimmäisiä, sillä Ruohonjuuren puteli oli ryöstöhintainen: pikkiriikkinen pullo maksoi 7,5 euroa. Myös filotaikinaa löytyy etnisten kauppojen hyllystä todennäköisesti halvemmalla kuin lähiprismasta.

Jumalaisesti uunissa karamellisoituneet, mielettömän rapeat filolastut ovat sairaan hyviä sellaisenaankin. Sen vuoksi en puolittanut niiden määrää, vaikka reseptiä muuten muokkasinkin. Sinua on siis varoitettu, voilla, sokerilla ja hunajalla aateloituihin filolastuihin voi jäädä koukkuun!

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu voi vaikuttaa ensi alkuun monimutkaiselta, mutta vaikea se ei ole. Jos haluat oikaista, voit ottaa appelsiinihillon suoraan purkista ja unohtaa appelsiinikastikkeen. Rapeat filolastut, tuoreet appelsiinit ja sabayon-vaahto ovat tämän jälkiruoan kulmakivet. Ihania kokkaushetkiä!

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

3 filotaikinalevyä
75 g voita
reilut 2 rkl sokeria
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 appelsiinia

Appelsiinihillo:
1/2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
reilu 1 rkl sokeria

Appelsiinikastike:
1,5 appelsiinin mehu
75 g voita
reilu 1 rkl sokeria
1/2 rkl portviiniä

Sabayonvaahto:
1/2 liivatelehti (1g)
1 pieni muna + 1 keltuainen
2 rkl sokeria
1 tl appelsiininkukkavettä
1 tl appelsiinihilloa (ks. yllä)
1,5 dl kuohukermaa

Käy ensin käsiksi filotaikinaan. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja sulata voi. Levitä filotaikinalevy varovasti pöydälle, sudi se kauttaaltaan voisulalla ja ripottele päälle tasaisesti puolet sokerista. Ota toinen filotaikinalevy, laske se varoen edellisen päälle, voitele ja sokeroi. Lisää vielä kolmas levy ja voitele myös se sulalla voilla.

Leikkaa päällekkäin olevat levyt terävällä veitsellä ensin pituussuuntaan puoliksi ja leikkaa sen jälkeen kummatkin puoliskot 12 osaan. Nostele näin syntyneet lastut leivinpaperoidulle pellille ja valuta niiden päälle hunajaa pitkinä noroina. Paista uunissa n. 10 minuuttia eli kunnes filotaikina on kullanruskeaa ja rapeaa. Nostele filolastut jäähtymään puhtaan leivinpaperin tai leivinlaudan päälle, jotta ne eivät jäähtyessään takerru toisiinsa tai käytettyyn leivinpaperiin.

Tee seuraavaksi appelsiinihillo. Raasta puolikkaasta appelsiinista kuori ja purista siitä mehu. Lisää sekaan sokeri ja keittele kokoon pienessä kattilassa, kunnes seos sakenee hilloksi. Laita sivuun ja anna jäähtyä.

Keittele siten appelsiinikastike. Purista appelsiineista mehu ja lisää muut ainekset sen kanssa kattilaan. Keitä kokoon, kunnes kastike hieman sakenee. Anna myös kastikkeen jäähtyä.

Sabayonvaahto on tämän reseptin hankalin osuus, mutta ainakin minulla se onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Upota liivate kylmään veteen ja anna sen liota rauhassa. Riko sitten metallikulhoon muna ja erottele toisesta keltuainen. Lisää 2 rkl sokeria. Laita liedelle kattila, jossa on pari senttiä vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Pudota sitten vähän tehoa ja nosta metallikulho kattilan päälle niin, ettei se koske veteen. Vatkaa munia ja sokeria vimmatusti tässä vesihauteessa, kunnes vaahto on kuohkeaa ja paksua. Minulla tähän meni 4 minuuttia, mutta varsinkin jos teet suuremman satsin, saattaa vatkausvaihe kestää yli 10 minuuttiakin.

Ota kattila liedeltä ja vatkaa joukkoon appelsiininkukkavesi ja appelsiinihillo sekä liotettu liivatelehti (sen pitäisi sulaa nätisti lämpimään vaahtoon). Vatkaa sitten kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele se hieman jäähtyneen muna-sokerivaahdon joukkoon. Valmis sabayon säilyy viileässä useammankin päivän, joten jos et ole kokoamassa jälkkäriä heti, siirrä vaahto jääkaappiin odottamaan.

Fileoi vielä 2 appelsiinia annoksia varten. Leikkaa appelsiinien kuoriosa terävällä veitsellä pois ja fileoi varovasti appelsiininlohkot irti kalvoista, niin että jäljelle jää vain pelkkä ranka. Purista mehu rangasta talteen. Sitä ei tarvita tässä jälkiruoassa, mutta ei sitä hukkaankaan kannata heittää.

Kokoa tuhatlehtitorttu suoraan tarjoiluvadille tai -lautasille. Aseta alimmaiseksi filolastu (katkaise se tarvittaessa pienempään kokoon) lusikoi sille vähän sabayonvaahtoa, asettele 1–2 appelsininlohkoa vaahdon päälle. Lisää seuraava filolastu, lusikoi päälle jälleen vaahtoa ja appelsiininpaloja. Viimeistele kolmannella filolastulla. Siivilöi koko komeuden päälle tomusokeria ja lorauta appelsiinikastiketta lautaselle.

Tadaa, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu eli pääsiäisen takuuvarma hittiherkku on valmis!