*52 x villasukat -kirja saatu arvostelukappaleena, kiitos Laine Publishing!

Minä neuloin kaikkialla. Puikot kilisivät luennoilla, hyppytunneilla, kokouksissa, kuoroharjoituksissa, musiikkia kuunnellessa ja televisiota katsoessa. Bussissa kaivoin pyöröpuikot esiin, junamatkat olivat kätevää käsityöaikaa ja lentokoneessakin sai neuloa, kunhan puikot olivat puuta. Olisin ottanut kutimet elokuvateatteriinkin, jos siellä ei olisi ollut niin pimeää. Neulominen auttoi keskittymään.

Neuloin poikaystäville villapaitoja, lapasia ja kaulaliinoja, siskoille sukkia, itselleni toppeja, pipoja ja muhkeita villahuiveja. Kummilapset puettiin villahousuihin ja neuletakkeihin, siskontytölle tikutin joululahjaksi pinkin neulemekon. Tilasin ulkomailta neulekirjoja ja hyörin lankakaupoissa tuntikausia etsimässä oikean värisiä lankoja. Hurahdin käsittämättömän kauniisiin käsinvärjättyihin lankoihin, jotka maksoivat maltaita.

Kunnes tuli totaalinen stoppi. Rinnassa muljui ja kylkiin koski. Hartiat jumittivat ja niskaan sattui. Neulominen ei enää tuntunut hyvältä. Muistin mummini kertoneen, kuinka neulominen alkoi käydä pumpun päälle ja siksi harrastus oli pakko lopettaa. Olin varma, että nämä ovat nyt niitä, sydänoireita. Niinpä pudotin puikot syliini ja kasasin keskeneräiset tekeleet kangaskassiin. Kymmenet vyyhdit jäivät odottamaan parempia aikoja.

Sitten matkustin Happy Hamletiin ja tapasin Jonnan. (Miten tuo ranskalainen rauhan tyyssija liittyykin nykyään elämässäni ihan kaikkeen?) Istuin auringossa ja seurasin silmukoiden tanssia puisilla puikoilla. Kerroin kuinka minäkin joskus neuloin, ja miksi lopetin. Jonna tiesi heti, mistä puhuin. Sain hyviä vinkkejä ja kannustusta. Kaikki on kiinni asennosta, hän sanoi. Rentouta hartiat, laske neule alemmaksi, äläkä jännitä käsivarsia, kun neulot. Avaa rintakehä ja muista ryhti. Lupasin kokeilla.

Myöhemmin samana iltana Jonna antoi monia muitakin viisaita neuvoja ja tahtoi kustantaa ensimmäisen kirjani. Joulukuussa 2019 Laineen toimistolla minulle ojennettiin kustannussopimuksen kylkiäisenä tuoksukynttilä, muistikirja, pari postikorttia sekä Laine Magazinen uusin numero. Selailin lehteä jo junamatkalla ja ihastuin. Halusin neuloa tuon, tämän toisen ja ehkä vielä kolmannenkin. Sopivat langat löytyivät kotoa ja seuraavana päivänä valmiina oli jo seitsemän senttiä helman resoria. Tämähän sujuu sittenkin!

52 x villasukat – neuleprojekti vuoden jokaiselle viikolle!

Villapaitaprojekti edistyi, mutta mielen päällä oli muutakin. Laine Publishing oli julkaissut helmikuussa ensimmäisen kovakantisen neulekirjansa, 52 x villasukat. Kaksisataaviisikymmentäkuusi sivua ja 52 paria villasukkia – yhdet vuoden jokaiselle viikolle.

Kun posti toi kirjapaketin kotiin, vietin hyvän tovin maailman kauneimpia sivuja selaillen. Siirtelin lukunauhaa edestakaisin ja yritin valita hillittömän hienojen mallien joukosta mieleisintä. Sitten tilasin langat ja vinon pinon puikkoja jyväskyläläisestä Lankakauppa Titityystä ja jäin odottamaan ovikellon kilahdusta.

Olen neulonut pitsisukkia ennenkin, joten luulin hyppääväni satulaan kuin vanha tekijä. Neuleohje vilisi lyhenteitä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kompuroin ja jouduin välillä purkamaan, mutta luovuttaminen ei käynyt mielessäkään. Opettelin luomaan silmukoita uudella tavalla. Sukkapuikkojen sijaan siirtelin silmukoita pyöröpuikoilla taianomaisella magic loop -tekniikalla. Aloitin sukkien kärjestä ja lopetin varren joustinneuleeseen. Opin hurjasti uutta ja ihastelin kätteni jälkeä, mutta myös kiroilin ja kasvatin kärsivällisyyttäni.

Kuuntelin äänikirjoja ja surffailin Ylen Areenassa. Keskityin pitkästä aikaa johonkin muuhun kuin kännykän tuijottamiseen. Aivot saivat toisenlaista haastetta. Kun kädet tekevät, mieli saa levätä. Silmukka siirtyy puikolta toiselle ja villasukat valmistuvat vaivihkaa.

Nyt, viisi viikkoa myöhemmin jalassani on ihanat, sahraminkeltaiset, merinovillasta neulotut pitsisukat. Villasukat on suunnitellut brasilialainen Paula Pereira, ja malli kantaa nimeä 3 Leaves. Ne istuvat täydellisesti.

Seuraavat sukat ovat jo melkein puikoilla. Ruohonvihreät, pitkävartiset, Mariya Zyaparovan suunnittelemat Turning point -sukat vedän jalkaani, kun ihastelen auringonlaskua viileinä alkukesän iltoina mökin lasiverannalla. Sitä ennen neulon kuitenkin valmiiksi joulukuussa aloittamani villapaidan. Siitä lisää seuraavilla neulepäiväkirjan sivuilla!

Hei neulova tai neulomisesta haaveileva lukijani, kiva että jaksoit lukea tänne saakka! Ennen kuin klikkailet seuraavalle verkkosivulle, jätä ihmeessä puumerkkisi kommenttilaatikkoon. Kertomalla mitä sinulla on puikoilla juuri nyt tai mistä neuletyöstä uneksit, voit voittaa 52 x villasukat -kirjan. Osallistumisaika päättyy 11.5. klo 12. Tuplaa mahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Instagramin puolella!