*52 x villasukat -kirja saatu arvostelukappaleena, kiitos Laine Publishing!
Minä neuloin kaikkialla. Puikot kilisivät luennoilla, hyppytunneilla, kokouksissa, kuoroharjoituksissa, musiikkia kuunnellessa ja televisiota katsoessa. Bussissa kaivoin pyöröpuikot esiin, junamatkat olivat kätevää käsityöaikaa ja lentokoneessakin sai neuloa, kunhan puikot olivat puuta. Olisin ottanut kutimet elokuvateatteriinkin, jos siellä ei olisi ollut niin pimeää. Neulominen auttoi keskittymään.
Neuloin poikaystäville villapaitoja, lapasia ja kaulaliinoja, siskoille sukkia, itselleni toppeja, pipoja ja muhkeita villahuiveja. Kummilapset puettiin villahousuihin ja neuletakkeihin, siskontytölle tikutin joululahjaksi pinkin neulemekon. Tilasin ulkomailta neulekirjoja ja hyörin lankakaupoissa tuntikausia etsimässä oikean värisiä lankoja. Hurahdin käsittämättömän kauniisiin käsinvärjättyihin lankoihin, jotka maksoivat maltaita.
Kunnes tuli totaalinen stoppi. Rinnassa muljui ja kylkiin koski. Hartiat jumittivat ja niskaan sattui. Neulominen ei enää tuntunut hyvältä. Muistin mummini kertoneen, kuinka neulominen alkoi käydä pumpun päälle ja siksi harrastus oli pakko lopettaa. Olin varma, että nämä ovat nyt niitä, sydänoireita. Niinpä pudotin puikot syliini ja kasasin keskeneräiset tekeleet kangaskassiin. Kymmenet vyyhdit jäivät odottamaan parempia aikoja.
Sitten matkustin Happy Hamletiin ja tapasin Jonnan. (Miten tuo ranskalainen rauhan tyyssija liittyykin nykyään elämässäni ihan kaikkeen?) Istuin auringossa ja seurasin silmukoiden tanssia puisilla puikoilla. Kerroin kuinka minäkin joskus neuloin, ja miksi lopetin. Jonna tiesi heti, mistä puhuin. Sain hyviä vinkkejä ja kannustusta. Kaikki on kiinni asennosta, hän sanoi. Rentouta hartiat, laske neule alemmaksi, äläkä jännitä käsivarsia, kun neulot. Avaa rintakehä ja muista ryhti. Lupasin kokeilla.
Myöhemmin samana iltana Jonna antoi monia muitakin viisaita neuvoja ja tahtoi kustantaa ensimmäisen kirjani. Joulukuussa 2019 Laineen toimistolla minulle ojennettiin kustannussopimuksen kylkiäisenä tuoksukynttilä, muistikirja, pari postikorttia sekä Laine Magazinen uusin numero. Selailin lehteä jo junamatkalla ja ihastuin. Halusin neuloa tuon, tämän toisen ja ehkä vielä kolmannenkin. Sopivat langat löytyivät kotoa ja seuraavana päivänä valmiina oli jo seitsemän senttiä helman resoria. Tämähän sujuu sittenkin!
52 x villasukat – neuleprojekti vuoden jokaiselle viikolle!
Villapaitaprojekti edistyi, mutta mielen päällä oli muutakin. Laine Publishing oli julkaissut helmikuussa ensimmäisen kovakantisen neulekirjansa, 52 x villasukat. Kaksisataaviisikymmentäkuusi sivua ja 52 paria villasukkia – yhdet vuoden jokaiselle viikolle.
Kun posti toi kirjapaketin kotiin, vietin hyvän tovin maailman kauneimpia sivuja selaillen. Siirtelin lukunauhaa edestakaisin ja yritin valita hillittömän hienojen mallien joukosta mieleisintä. Sitten tilasin langat ja vinon pinon puikkoja jyväskyläläisestä Lankakauppa Titityystä ja jäin odottamaan ovikellon kilahdusta.
Olen neulonut pitsisukkia ennenkin, joten luulin hyppääväni satulaan kuin vanha tekijä. Neuleohje vilisi lyhenteitä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kompuroin ja jouduin välillä purkamaan, mutta luovuttaminen ei käynyt mielessäkään. Opettelin luomaan silmukoita uudella tavalla. Sukkapuikkojen sijaan siirtelin silmukoita pyöröpuikoilla taianomaisella magic loop -tekniikalla. Aloitin sukkien kärjestä ja lopetin varren joustinneuleeseen. Opin hurjasti uutta ja ihastelin kätteni jälkeä, mutta myös kiroilin ja kasvatin kärsivällisyyttäni.
Kuuntelin äänikirjoja ja surffailin Ylen Areenassa. Keskityin pitkästä aikaa johonkin muuhun kuin kännykän tuijottamiseen. Aivot saivat toisenlaista haastetta. Kun kädet tekevät, mieli saa levätä. Silmukka siirtyy puikolta toiselle ja villasukat valmistuvat vaivihkaa.
Nyt, viisi viikkoa myöhemmin jalassani on ihanat, sahraminkeltaiset, merinovillasta neulotut pitsisukat. Villasukat on suunnitellut brasilialainen Paula Pereira, ja malli kantaa nimeä 3 Leaves. Ne istuvat täydellisesti.
Seuraavat sukat ovat jo melkein puikoilla. Ruohonvihreät, pitkävartiset, Mariya Zyaparovan suunnittelemat Turning point -sukat vedän jalkaani, kun ihastelen auringonlaskua viileinä alkukesän iltoina mökin lasiverannalla. Sitä ennen neulon kuitenkin valmiiksi joulukuussa aloittamani villapaidan. Siitä lisää seuraavilla neulepäiväkirjan sivuilla!
Hei neulova tai neulomisesta haaveileva lukijani, kiva että jaksoit lukea tänne saakka! Ennen kuin klikkailet seuraavalle verkkosivulle, jätä ihmeessä puumerkkisi kommenttilaatikkoon. Kertomalla mitä sinulla on puikoilla juuri nyt tai mistä neuletyöstä uneksit, voit voittaa 52 x villasukat -kirjan. Osallistumisaika päättyy 11.5. klo 12. Tuplaa mahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Instagramin puolella!
Pitkävartiset värikkäät villasukat viittä vaille valmiina 🤩
Ihanaa! Pitkävartisissa meinaa itsellä mennä hermot, kun pitäisi saada valmista nopeasti. Silti sellaiset odottavat seuraavana puikoille pääsyä!
Hei; Olipas kauniit villasukat ja tehty hassusti varpaista nilkkaan päin ☺. Olen aikoinani kutonut paljon villasukkia (en kyllä noin hienoja), koska samalla voi katsoa vaikka telkkaria. Kerran päätin neuloa villapaidan. Käsityöliikkeen myyjä vakuutti, että villasukkien tekijä osaa tehdä puseron. Ei muuten osaa! Yritin kyllä, eikä siitä tullut slipoveriakaan. Mutta villasukkia tuli😄. Kävi kuten hiirelle…Sitten tuli vähän vaivoja käsiin ja sukkien teko jäi. Nyt olen monta kertaa miettinyt, että sujuisiko se kutominen taas, kun on parempi kunto. Olisi hienoa antaa itse tehtyjä sukkia taas joululahjaksi ☺.
Olisin lukenut vielä lisääkin!
Kiitos neuletarinoista! Lisää tulossa täältäkin, kunhan seuraava projekti valmistuu. Jos kunto on parempi, kannattaa ainakin kokeilla miltä puikot käsissä tuntuvat. Nyt ehtisi vielä hyvin kutoa sukkia jouluksi! 🙂
Puikoilla on pitkästä aikaa punaiset sukat kesän viileisiin iltoihin. Samaistuin tarinaasi!
Kiva kuulla! Pitääkin muistaa ottaa kutimet mukaan myös tänne mökille, nyt unohtuivat sohvan nurkkaan kaupunkiin!
Tällä hetkellä puikoilla on tulossa ihan perusvillasukat.
Niille onkin aina tarvetta!
Kesken on ainakin 2 kirjaa ja neuleita enemmän. Molempiin liittyy sama asia, tilanteen ja mielen mukaan valikoituu sopivin käteen joka päivä.
Mohair- ja merinovillahuivi odottaa ehkä viileämpää, villapaidan tylsyyden väliin on pitsisukat kesken.
Sukka on aina työn alla, se on niin paljon mukavampi ottaa autoon mukaan kuin iso villapaita, kun nyt saa taas kulkea mökin ja kodin väliä. Mökillä metsän keskellä neulominen nollaa tehokkaasti pään. Matkat sujuvat nopeammin, kun voi neuloa.
Näppärää, että on useampi työ kesken, ja voi tarttua siihen, mikä eniten houkuttelee! Voi että, kun moottoripyöränkin selässä voisi neuloa, siinä valmistuisi sukka jos toinenkin.
Valkoinen villatakki.
Kuulostaa ihanalta!
Minulla on puikoilla perussukat ja Melodia -huivi. Mahtavaa, että olet löytänyt neulomisen uudestaan.
Niin minustakin, neulominen on parasta!
Puikoilla ei tällä haavaa ole mitään, koska neulominen tyssäsi muutama vuosi sitten noihin samaisiin oireisiin. Päivät näyttöpäätetyötä ja illat kyyryssä kutomista ei ollut ns. voittava yhdistelmä. Pitäisikin yrittää, josko ryhtiin huomiota kiinnittämällä homma taas luonnistuisi!
Kokeile ihmeessä! Toistaiseksi olen selviytynyt ilman oireita, toivottavasti pysyvätkin poissa!
Ihana tarina ❤️ teen erilaisia käsitöitä macramesta virkkaukseen ja kudontaan. Äsken sain puikoilta pannan pois, seuraavaksi olisi tarkoitus taas tehdä sukat. Tuo Laineen opus tulisi kuin tilauksesta ❤️ olen sitä aiemmin jo kuolaillut!
Kiitos! Käsityöt ovat terapiaa, muodossa jos toisessa!
Hieno tarina! Itse olen nyt kotoilun aikakautena löytänyt käsitöiden ilon, työn alla on villasukat ja virkattuja tyynynpäällisiä. Isompana työnä uskaltauduin aloittamaan ihanasta puuvilla-pellavalangasta kevyen kesäponchon – saapa nähdä missä vaiheessa työ loppujen lopuksi valmistuu, kuvio kun on melko haastava. Äiti on ollut käsityöinnostuksestani innoissaan, tästä on tullutkin meille sellaista yhteistä äiti-tytär-aikaa 😊
Ooh, oletpas intoutunut tarttumaan mukaviin kotoiluprojekteihin – ja vielä yhdessä äidin kanssa. Ihanaa!
Minulla on aina monta työtä kesken, nyt aktiivisimmin Thermal neulepaita, jonka ohje julkaistiin Knitty:ssä useita vuosia sitten 🙂
Mä tykkään tehdä yhden työn kerrallaan, mutta voisihan sitä kokeilla, miten useamman neuleen välillä tulisi palloteltua..
Nyt kun koronan vuoksi on juurikasvu hiuksissa alkanut ikävästi loistaa, olen virkannut keveitä kesämyssyjä itselle ja siskolle. Kiva ruusuke vielä ohimolle niin johan piristää.
Hih, mahtava ratkaisu juurikasvuun, tekisi hyvää minullekin! 😀
Ylipolven villasukat
Aah, sellaiset olisikin ihanaa neuloa!
Ihana kirjoitus ja ihanat villasukat❤️ Puikoilla odottavat käden toipumista Niina Laitinen designs Äitienpäiväsukat 🌼
Kiitos Maikki! Toivottavasti käsi on jo toipunut neulontakuntoon!
Hei ihanaa, kun kirjoitat neulejuttujakin! Sain juuri valmiiksi novitan äitienpäivä knit along -sukat ja epämääräisissä neulekasseissa odottaa jo pitkällä oleva pari pitkävartisia kirjoneulesukkia sekä novitan karelia-lapaset.
Tuntuu, että tässä mun tauon aikana neulemaailma on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Kaikenlaisia sukkafinlandioita ja knitalongeja niin paljon, että meinaa runsaudenpula iskeä, kun kaikkeen olisi kiva osallistua. Neulejuttuja tulossa tasaisin väliajoin, aina kun saan valmista aikaiseksi!
Kiitos poikkeusaikojen, puikoilla on kesken enemmän kuin koskaan, mutta valmistakin on tullut normaalia enemmän. Puikoilla nyt poncho, toisilla sukat ja kolmansilla ystävän tulevalle vauvalle syksyksi vaatesetti. Haaveissa kirjoneulepusero talveksi.
Mulla on aina todella monta työtä kesken, niin nytkin. Parhaillaan yritän valita ensimmäistä mallia jonka haluaisin neuloa tuosta kirjasta, on muuten vaikea tehtävä!
Tällä hetkellä puikoilla on kaksi paitaa. Haaveita on ihan liikaa, mutta haluaisin ainakin tehdä huivin, neuletakin ja pitsisukkia 🥰
Mulla on puikoilla kaksikin villapaitaa ja villasukat 🙈 Jospa joku kohta jo valmistuiskin 😁
Aivan sama neuletarina kuin minullakin! Tänä keväänä inspiroiduin pitkästä aikaa yhdestä Marjan villatakista Villa Hintikassa. Selasin nettiä googletellen oikeaa designeria – ei löytynyt. Kysyin Marjaltakin, mutta hänkään ei muistanut, minkä merkkimen kirjavaraitainen takki oli. Sen verran ihastuin takkiin, että oli tartuttava puikkoihin ja tehtävä itse. Suunnittelin ihan itse elämäni ensimmäisen neuletakin. Luonnostelin, hahmottelin ja testasin. Sopiva lanka, silmukkamäärät, kavennukset, raidoituksen värit ja raitojen leveydet, pääntien kavennukset, hihojen pyöriöt ja mitä näitä onkaan. Nyt se Hintikka-takki on hihojen kiinnitystä vaille valmis – ensimmäinen oma neulemallini. Kaikkeen sitä pystyy, kun uskoo ja yrittää <3! Joten ehkä nyt olisi sopiva hetki siirtyä Laineen sukkiin, joita olen ihastellut instagramin kautta. Sormet ristissä odottelen arvontaa, jos vaikka sattuisi onni kohdalleen :).
Jee, vertaistukea! Ohhoh, minkä projektin olet vienyt läpi. Onko tämä takki jossain nähtävillä, kiinnostaisi kovasti nähdä millainen siitä tuli? Siitä se lähtee, omien neulemallien tehtailu. Vaikka voitto ei osunut tällä kertaa kohdallesi, pysy ihmeessä kuulolla. Luulen nimittäin, että tämä ei jää viimeiseksi Laineen opukseksi, joka neulepostausten yhteydessä arvotaan.. 🙂
Puikoilla on neulehuivi.
Sellainen kevyempi kesähuivi pitäisi itsekin tikutella!
Mukana havittelemassa tätä ihanaa sukkakirjaa 🙂
Itse sain juuri valmiiksi Oodi-sukat Kässäkerho Pompomin sukkalangasta.
Tällä kertaa ei onni osunut kohdalle, mutta pysyttele ihmeessä mukana, näitä arvontoja tulee vielä useampi!
Ihanaa, kun olet löytänyt tiesi takaisin puikkojen pariin! Neulominen on ihan parasta terapiaa. En ole päässyt näkemään Laineen sukkakirjaa, mutta netistä nähtyjen kuvien perusteella se vaikuttaa tosi kivalta sukkakirjalta. Et muuten maininnut kirjoituksessasi mistä langasta teit nuo ihanat sukat. 💛 Mitä lankaa se on (minkä niminen väri)? Itselläni on tällä hetkellä useampi työ kesken: sukat, huivi ja pusero. Haaveilen jostain ihanasta kesäpuserosta, lankoja olen katsellut netistä mutten vielä ole tilannut. 😊
Hei Maarit, kurkkaathan sähköpostiisi pikimmiten! Neuloin sukat Julie Assalinin Nomade -langasta värissä safran. Täytyy jatkossa muistaa jakaa myös tämä tärkeä tieto kanssaneulojielle! 🙂
Kävin kurkkaamassa sähköpostini ja lähetin sinulle sähköpostia. Olipa ihana yllätys! 😍 Kiitos kun jaoit tiedon langasta. Nämä tiedot langoista ja väreistä on itselleni ainakin kiva tietää, kun on mukava nähdä eri lankoja neulottuna. 💛
Neulominen tosiaan auttaa keskittymään, vaikkapa äänikirjaan tai podcastiin. Tällä hetkellä puikoilla on puuvillainen, myrkynvihreä paita, jolle tulee varmasti käyttöä kesällä.
Kuulostaa täydelliseltä kesäpaidalta!
Työn alla on islantilaisvillatakki.
Oijoi, nyt on klassikko tekeillä!
En itse pystyisi ensimmäisinkään sukkiin mutta tälle kirjalle olisi lahjansaajana rakas ystäväni, joka rentoutuu neulosten parissa.
Niin mäkin joskus ajattelin ja sitten opettelin alusta alkaen. Nyt kaipaan aina vain monimutkaisempia malleja 😀
pintaneuleinen villapaita tyttärelle työn alla, aina täytyy olla joku neule menossa..
Taitaa olla sama kohtalo minullakin, enää en osaa päästää puikoista irti..
Täälläkin tauko, mutta korissa taitaa olla yksinäinen villasukka. Uusia ohjeita olisi kai aika kokeilla. Tiitiäinen sai virkaten valmiiksi kässätyönsä: kirjavan toukan nappisilmineen. 😍 Tinttaralla aloitti täydellisen punaisella langalla neulomaan puikoilla huvikseen, kunnes keppareiden ompelu vei taas mennessään. 🤩
Otetaan sellainen neuleretriitti täällä punaisen tuvan pihalla kesällä?
Hei pitkästä aikaa, en ole hetkeen kommentoinut tänne mitään. Itse oon neulonut alle 10-vuotiaasta ja neulonut/virkannut aina ja lähes kaikkilla. Handun lankoja oon käyttänyt paljon varmaan jo yli 10 vuoden ajan…tai jotain sinne suuntaan. Jos näkee paljon vaivaa jonkin vaatteen tai asusteen kanssa, niin silloin kannattaa käyttää laadukasta lankaa, muuten se työ menee hukkaan jos tekele ei kestä käyttöä. Nyt on ollut vielä enemmän aikaa käsitöidä kun pitää pysytellä enemmän kotona kuin normisti. Kyllä ne hartiat ovat täälläkin jumissa kroonisesti, vaikka miten löysin rantein neuloisi, päätetyö on varmaan kyllä itsellä se pahin jumittaja, mutta käyn säännöllisesti hieronnassa niin aina se hetkellisesti helpottaa. Venytellä pitäisi kyllä enemmän… Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää, koronasta huolimatta 🙂
Just näin! Jos käyttää aikaansa neulomiseen ja vaatteen tekemiseen, on sillä langan laadullakin väliä. Hartiat jumittaa itselläkin, varsinkin kun välillä tehdään töitä mökkiympäristössä, jossa ergonomiaa ei ole sitä vähäänkään mitä kotona. Välllä pitää vaan muistaa reippailla ulkona ja liikutella kroppaa, sitten voikin taas jo neuloa. Ihanaa alkukesää sinullekin!