Kävelen keskustassa ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Turvavälin pitäminen on välillä mahdotonta, kun vastaan vyöryy kaveriporukoita ja vierekkäin lenkkeileviä ystävyksiä poninhännät heiluen. Kuulokkeet korvillani kävelen määrätietoisesti kohti Fredrinkinkatua ja ravintola Nollaa. Matkaa Kalasatamasta tulee nelisen kilometriä yhteen suuntaan, paluumatkan aion taittaa raitiovaunulla, jos se ei ole tupaten täynnä.
Ovella on lappu, jossa kehotetaan astumaan kynnyksen yli yksi kerrallaan. Kurkin varovasti oven raosta, sillä aurinko heijastelee ikkunoista niin, että on vaikea nähdä onko sisällä ketään. Kauaa ei tarvitse huhuilla, kun ravintoloitsija Luka Balać jo pyörähtääkin takahuoneesta paikalle ja tervehtii iloisesti. Tiskillä on rivi etukäteen tilattuja paperikasseja, jotka kaikki sisältävät illalliseen kahdelle.
On hämmentävää jutella kasvokkain niitä näitä jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Kun kuulumiset on vaihdettu Luka piipahtaa hakemaan jääkaapista purkillisen hauenmätiä ja sujauttaa sen tilaamaani illalliskassiin romainesalaatin, kananmunien ja tuoreen patongin väliin. Kiitän ja lähden kantamuksineni kohti raitiovaunupysäkkiä.
Nolla Bag – raikas ravintolaelämys kotikeittiössä
Ratikkamatkalla on vaikea pitää näppejään erossa tuoreista raaka-aineista. Neljä ruokalajia valmistusohjeineen maksaa kahdelta ruokailijalta 55 euroa. Kaupan päälle kassiin on pakattu patongin lisäksi Peltolan voita ja Vilho-juustoa sekä itse tehtyä hilloa. Järjettömän hyvä hinta-laatusuhde, sanon minä.
Kaikki illalliskassin ainekset ovat tuoreita ja kotimaisia, jopa mozzarella. Vain minttunippu on päässyt matkalla vähän nuupahtamaan, mutta jäävesi taikoo siitäkin mukavan rapsakan tuossa tuokiossa. Resepteistä selviää, että happo, joka yleensä puristetaan sitruunasta, on korvattu ruusukvittenillä, sillä sitruksia ei Suomessa kasva. Koska Nollassa pyritään pakkausjätteen minimoimiseen, kaikki on pakattu joko kartonkibokseihin, voipaperiin tai uudelleen käytettäviin, kätevän kokoisiin muovirasioihin. Ruusukvitteniöljy tulee pikkiriikkisessä lasipullossa, joka oli teipattu kiinni paperikassin sisäpuolelle. Arvostan ja nostan hattua. Kuten aiemminkin olen todennut, on Nollan arvomaailma kohdallaan.
Ajattelemme ensin syödä illallisen osissa, yksi tai kaksi ruokaa samana perjantaina saunan jälkeen ja loput lauantaina. Kävikin niin, että olimme työviikon päätteeksi liian väsyneitä kokkaamaan, joten lauantai-iltana syötiinkin pitkän kaavan kautta. Ensin mozzarellasalaattia, sitten grillattua romainea ja lopuksi paistettua mustajuurta, uppomunia ja hauenmätiä. Jälkiruokavatsa täytetään suklaisella tuhalehtileivoksella eli ranskalaisittain millefeuillella.
Illalliskassin konsepti osoittautuu täydelliseksi ja kotimme muuttuu kuin taikaiskusta huippuravintolaksi. Joudumme tosin leikkimään sekä kokkia, tarjoilijaa että asiakasta, mutta se tekee illasta vain vieläkin hauskemman. Sommelier puuttuu, mutta uskomme osaavamme parittaa viinit joten kuten itsekin.
Reseptien mukana toimitetaan annoskuvat, joita käytän mallina aineksia lautasille asetellessani. Ohjeiden oheen on lisätty myös illalliskassin sisällön vaihtoehtoiset käyttötavat. Niitä seuraamalla mozzarellasalaatti muuttuisi käden käänteessä pastakastikkeeksi ja grillattu romaine sosekeitoksi. Jokaisen reseptin yhteyteen on ympätty myös pieni tarina ruuasta tai sen ainesosista. Tarinankertoja tykkää ja peukuttaa!
Kokkaaminen keittiömestarin ohjeiden mukaan on mahtavaa. Olo on kuin kokkiohjelman kuvauksissa, jossa kaikki ainekset on valmiiksi mitattu pieniin kulhoihin, josta ne kätevästi annostellaan kokkauksen edetessä vaihe vaiheelta ohjeen mukaan. Ei kuorimista, esikäsittelyä tai mitään muutakaan sotkuista työvaihetta vaan nopeaa paistamista, keittämistä, grillausta ja annosten lautasille asettamista keittiömestarin mallikuvien mukaan. Olisipa keittiössä näin helppoa aina!
Ankeiden koronakaranteeniviikkojen jälkeen kokemus on käsittämättömän riemukas. Ruokaa laittaessani laulan ja nauran ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ei siis ihme, että illasta muotoutuu kaikin tavoin todella onnistunut.
Mouhijärven mozzarellasta, retiisistä ja lehtikaalipestosta sekoitettu salaatti on helppo ja maukas aloitus. Markettien mozzarellapalleroihin tottuneelle kotimanen versio on odotettua kuivempi ja kiinteämpi, mutta maku on siitä huolimatta kohdallaan. Mozzarella revitään paloiksi lautaselle, nokareiden väliin lusikoidaan ravintolassa valmistettua lehtikaalipestoa ja koko komeus viimeistellään ohuilla retiisin siivuilla sekä ruusukvitteniöljyllä. Ravintolan nollahukka-filosofian mukaan retiisit käytetään salaatissa kokonaan, lehtiä myöten.
Seuraavaksi pannaankin parvekegrilli pöhisemään. Muhkea romainesalaattikerä puolitetaan ja puoliskot grillataan kovalla lämmöllä leikkauspinta hehkuviin hiiliin päin. Grillatun salaatinpuolikkaan päälle valutetaan mielettömän hyvää pil pil -soosia, johon rakastuin jo ensimmäisellä Nolla-visiitillä muutama vuosi aiemmin. Lopuksi lautaselle ripotellaan aimo annos mintunlehtiä sekä pieni purkillinen viherherukoita. Huh huh, miten hyvää! Jos minulla olisi tuon vihreänä hehkuvan pil pil -kastikkeen resepti, tulisi tästä ehdottomasti meidän mökkisafka numero yksi.
Uppomunaa sisältävä annos hirvitti hieman etukäteen, mutta siinäkin onnistumme yli odotusten. Mies kääntelee mustajuuriin pannulla väriä samaan aikaan, kun minä jännityksellä seuraan munien kypsymistä viereisessä kattilassa. Mustajuuret asetellaan alimmaksi, niiden päälle kolmen minuutin uppomuna sekä reilu lusikallinen savustettua hauenmätiä. Annos viimeistellään illalliskassin mukana tulleella krutonkimurulla. Erittäin maistuvaa tämäkin!
Jälkiruoan valmistaminen on helpoista helpointa, sillä Nollassa on tehty valmiiksi niin suklaamousse kuin tuhatlehtisen taikinalevytkin. Tarvitsee vain lusikoida mousse pursotuspussiin ja taiteilla se kolmen millefeuillelevyn väliin. Koristelukaan ei ole pakollista, mutta minä päätän kuitekin siivilöidä päälle tummaa kaakaojauhetta. Tuhti, mutta niin ihana päätös kotiin katetulle ravintolaillalliselle!
Gastronomics – kotikokista keittiömestariksi
Seuraavalla viikolla meidän oli tarkoitus matkata mökille. Sitä varten tilasin Gastronomics-illallispaketin, jonka kastikkeet ja maustesekoitukset sopisivat erinomaisesti myös vaatimattomampiinkin kesäkeittiöolosuhteisiin. Ilmojen herra heittelee kuitenkin kunnon tukkipuita moottoripyörän renkaiden eteen, joten päädymme kokkaamaan seuraavanakin viikonloppuna kaupunkikodin hellan ääressä.
Gastronomics-pakettia ja Nollan illalliskassia ei oikein voi verrata keskenään, sillä ideat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kun Nolla pakkaa ruokakassiin ainekset valmiiksi leipää ja voita myöten, Gastronomics-paketissa tulevat mukana “vain” reseptiikka, viinisuositukset sekä pieniin pusseihin pakatut mausteet, kastikkeet ja muut viimeistelyyn tarvittavat ainesosat. Palvelun takana on huippukokki Jouni Toivanen.
Graafinen, tyylikkäästi viimeistelty tuotepakkaus sisältää neljä pientä pahvirasiaa. Jokaiseen niistä on pakattu etukäteen nettisivuilla valitun annoksen kastike- ja maustepussit sekä tuoteselosteet. Reseptikortit ostoslistoineen, valmistusohjeineen, viinisuosituksineen ja keittiömestarin vinkkeineen ovat sievässä nipussa mattamustan pahvikansion sisällä. Tämähän on jokaisen insinöörikokin unelma!
Gastronomicsin idea on loistava! Moniulotteisia kastikkeita, jotka koostuvat kymmenestä etnisten kauppojen valikoimissa olevista ainesosista tai maustesekoituksia, joihin on ympätty kolmea erilaista merilevää tulee kokattua erittäin harvoin ruokabloggaajankin keittiössä. Gastronomicsin kastike- ja maustepussukat tuovat suun eteen makuelämyksiä suoraan maailmalta. Paketti on hinnoiteltu kohtuudella, se mahtuu postilaatikkoon, saapuu suoraan kotiin 1–2 päivässä ja maksaa 24 euroa eli 6 euroa per neljän hengen ateria.
Vain neljän ruoan valitseminen kymmenien ruokalajien joukosta on vaikeaa. Loppusuoralle selviää kymmenkunta ehdokasta, joista valitsimme neljä niin, että kaikissa on erilaiset kastikkeet ja mausteet. Näin pääsemme testaamaan mahdollisimman monipuolisesti palvelun tarjontaa. Ostoskoriin päätyvät Aloo Gobi, Lohisashimi ja Paahdettu kaali sekä jälkiruoaksi kaavailtu Haudutetut päärynät.
Tällä kertaa jaamme setin suosiolla kahteen osaan. Ruokaisimman annoksen eli intialaisen aloo gobin mustalla valkosipulilla ja pistaasicurrylla jätämme sunnuntailounaaksi. Lauantaina nautimme siis lohta, kaalia ja päärynöitä.
Paketin mukana tulevat painetut ostoslistat käsissämme painelemme kulmakunnan parhaaseen kalakauppaan ja ostamme palan sashimikelpoista lohta. Lähikaupasta haetaan punakaali ja muut vihannekset sekä muutama keittiömestarin suosittelema conference-lajikkeen päärynä. Loput ainekset kuten kanelitanko, inkivääri ja sipuli löytyvät valmiina kotikeittiön kaapeista.
Aloitamme lohisashimilla, joka saa peitokseen passionteriyakikastikkeen sekä mm. merilevistä ja sesaminsiemenistä sekoitetun furikake-maustesekoituksen. Passionhedelmän maku jää löytymättä, mutta muuten annos on oivallinen alkupala.
Sen jälkeen on aika puolittaa punakaali ja paahtaa se pannulla tummaksi ja pehmeäksi. Reseptin mukaan kaali kypsyy sopivaksi puolessa tunnissa, mutta me joudumme tuplaamaan ajan ja siltikin kaali jää aavistuksen liian al denteksi. Onneksi nälkä ei alkupalan jälkeen ole enää huutava. Voilla valeltu ja timjamilla maustettu kaali on hullun hyvää ja olisi maistunut ihanalta ilman mukana tullutta vihreää XO-kastiketta ja syötävää maatakin, mutta ne antavat kieltämättä ruoalle eksoottisemman säväyksen.
Jälkkärissäkin kestää, sillä lähikaupan päärynät eivät ole kypsän pehmeitä vaan raa’ahkoja. Niiden haudutteluun kanelilla maustetussa sokeriliemessä menee siis tovi jos toinenkin. Kun hedelmät ovat kypsyneet ja jäähtyneet, annoksen kokoaminen on hyvin helppoa. Vesihauteessa lämmitetty valmis suolakinuski tosin osoittautuu hieman keskeneräiseksi, sillä pussin pohjalla on runsaasti sulamatonta sokeria. Joka tapauksessa lämmin suolakinuski kaadetaan lautasen pohjalle, sen päälle sijoitetaan päärynä ja annos koristellaan paketin mukana tulleella suklaisella pähkinäsekoituksella. Minä koristelen oman annokseni vielä syötävillä kukilla. Nam!
Illallinen oli hyvä, mutta suosikin tittelin vie lopulta seuraavana päivänä kokattu aloo gobi, josta riittää lounaaksi vielä maanantaillekin. Kukkakaali, perunat, tomaatit ja sipuli hautuvat inkiväärin, mustan valkosipulin ja pistaaricurryn kanssa todella kivaksi kokonaisuudeksi, joka hieroo makunystyröitämme juuri oikealla tavalla. Heitämme päälle korianterin lisäksi reilun lusikallisen maustamatonta jugurttia, vaikka sitä ei reseptissä pyydetäkään. Tätä tehdään toistekin, täytyy vain ensin opetella tekemään mustaa valkosipulia!
Viinisuositukset osuvat kohdalleen, vaikka vinkeissä selkeästi onkin suosittu joitakin viinibrändejä yli muiden. On mukavaa, että suositukset on painettu reseptin yhteyteen. Silloin läpyskää voi käyttää muistilappuna ja pyytää alkoholiliikkeen myyjää suosittelemaan saman tyylin viiniä, jos alkuperäinen ei miellytä tai sitä ei kyseisen myymälän hyllystä löydy.
********
Kumpi oli parempi, vai voiko näiden kahden kotona järjestettävän ravintolaillallisen välillä ylipäätään valita voittajaa? Tykästyin gastromicsin ideaan ja voisin kuvitella tilaavani toisenkin paketin etenkin mökkiolosuhteet mielessäni. Tarvittavat tuoretavarat löytyvät kyläkaupasta ja maustepussukat pakataan mukaan Helsingistä. Enemmän ihastuin kuitenkin Nollan kokonaisuuteen, joka oli hinta-laatusuhteeltaan ylittämätön. Grillattu romainesalaatti oli meidän molempien suosikki ja menee taatusti jonkunlaisena variaationa mökkikokkauslistalle. Jokainen ruokalaji oli ihana ja kokkausfiilis oli huipussaan. Jos illalliskassista löytyisi vielä viinisuositukset kaikille annoksille olisi paketti täydellinen!
Toivon kovasti, että ravintoloiden avautuessa osa jatkaisi myös illalliskassien myyntiä. Täällä kaksi hyvin tyytyväistä asiakasta jo odottelee, mitä mukavaa tämän viikon menussa on tarjolla.
ps. Testi-illalliset on kokattu omalla rahalla kiinnostuksesta uudenlaisia illalliskonsepteja kohtaan. Kiitos elämyksistä Ravintola Nolla ja Gastronomics, teette mahtavaa työtä!
