Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat on viimeinkin ripustettu naulaan. Nyt on aikaa leipoa, ensimmäisenä uuniin työnnetään kookos-puolukkapiiras. Mutta sitä ennen pieni kertaus kuluneesta kuukaudesta.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku eli kookos-puolukkapiiras. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Kookos-puolukka piirakka on elppo, herkullinen eikä liian makea. Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin!

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

Ota kookos-puolukkapiiras uunista, anna sen jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski piiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele kookos-puolukkapiiras kokonaisilla puolukoilla.

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!