Tänään liputetaan. On laskiaistiistai, Kalevalanpäivä ja suomalaisen kulttuurin päivä. Sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien perusteella voisi kyllä kuvitella, että on kansallinen pullapäivä. Pullaa, hilloa, mantelimassaa, kermavaahtoa, nutellaa, suklaakastiketta ja tomusokeria kaikki kanavat pullollaan.

Olen minäkin muutaman kermavaahtounelman viime päivinä syönyt, vaikka en niistä kuvia olekaan instagramiin tai facebookiin postannut. Kotikeittiössäni päätin olla vastarannan kiiski ja jättää laskiaispullat leipomatta, mutta kuinkas kävikään. Sunnuntai-iltana kipaisin lähikauppaan, ostin litran maitoa ja ryhdyin taikinantekohommiin.

Sitten seuraa tunnustus: en ole koskaan osannut tehdä pyöreitä pikkupullia. Silloin tällöin kokeilen, mutta aina epäonnistun. Vehnäsistä tulee likilaskuisia tai liian tiiviitä. Päältä kauniin ruskeita, mutta sisältä raakoja. Siksi nokitan korvapuusteilla. Korvapuustit minä osaan, kierrepullista on tullut ajan myötä bravuurini, jolla on hurmattu eräätkin anoppikokelaat.

Laskiaispullien sijaan leivoin siis korvapuusteja. Halusin kuitenkin tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa, niinpä jaoin taikinan kahtia. Toinen puustitaikinan puolikas sai sisuksiinsa kanelia, sokeria ja voita, mutta toiseen taiteilin täytteiksi mantelimassaa ja omenahilloa. Siis korvapuustit laskiaistwistillä!

Pullataikinan vaivaan aina ja ikuisesti Anna-Leena Härkösen vähän helvetin hyvällä ohjeella (sanavalinta Anna-Leenan, ei minun), tosin hieman tuunaten, kuten tapoihini kuuluu. Vähennän hiukan rasvaa ja sokeria ja lisään teelusikallisen suolaa. Yleiskonetta en omista, joten käsipelillä mennään. Vaivaan ja maistelen, joskus vähän liikaakin. Huomaamattani saatan syödä taikinaa useamman desin ennen kuin korvapuustit pääsevät pellille.

Mantelimassan tein itse Kokit ja potit -blogin ohjeella. Resepti on helppo, mutta aiheutti silti hieman päänvaivaa. Kaupassa pähkäilin, ovatko mantelijauho ja mantelijauhe samaa tavaraa eri nimellä pussitettuna. Ostin mantelijauhetta, sillä sitä sai pienemmässä paketissa. Kuiva-ainekaapissani ei myöskään ollut erikoishienoa sokeria, tavallinen hieno sokeri sai kelvata. Mantelirouheen rouhin kokonaisista manteleista. Jääkaapissa seisottamiseen ei ollut aikaa kymmenen aikaan illalla, joten läiskin mantelimassan sellaisenaan kaulitulle ja voidellulle korvapuustitaikinalevylle. Puolet kaulitusta taikinasta sai päälleen purkillisen viime vuonna keiteltyä omena-inkiväärihilloa.

Leikkasin rullatusta taikinasta sekä perinteisiä puusteja että tasaisia kiekkoja ja asettelin ne pellille. Kohottamisen jälkeen työnsin pellin uuniin ja jäin odottelemaan. Jokseenkin kokemattomana pullapirkkona jännitin, pysyvätkö täytteet korvapuustien sisällä vai valuvatko ne kokonaan ulos.

Valuivathan ne, mutta eivät onneksi kokonaan. Ulkonäkö oli lähes kuvauskelvoton, mutta maku veti suun muikeaan hymyyn. Omenahillo oli karamellisoitunut uunissa ihanan tahmaiseksi massaksi ja omenaiset korvapuustit olivat ihanan meheviä vielä seuraavanakin päivänä. Eipä löytynyt moitteen sanaa toisestakaan versiosta. Molemmat mainioita kerrassaan!

Olen huomannut, että luomuaineksista tehdyllä taikinalla on oma tahto, johon ei voi millään keinolla vaikuttaa. Se käyttäytyy miten parhaaksi kullakin kerralla näkee. Reseptin jauhomäärä on syytä unohtaa heti kättelyssä ja ottaa käyttöön näppituntuma. Luomutaikina kohoaa miten sattuu ja uuniin päästyään laajenee kaikkiin suuntiin täysin holtittomasti. Kahdesta pellillisestä pullia vain muutamaa voi kutsua hyvällä tahdolla kuvaukselliseksi korvapuustiksi. Mutta maku, se on täydellinen.

Perinteiset (laskiais)korvapuustit

1/2 l luomumaitoa
40 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa
2 luomumunaa
2 dl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
12–15 dl luomuvehnäjauhoja
150 g voita sulatettuna
kananmunaa voiteluun

Täytteiksi:
Kanelia, sokeria ja voita
Mantelimassaa ja voita
Omena(-inkivääri)hilloa ja voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi tai 42 asteeseen, jos käytät kuivahiivaa. Liuota hiiva lämpimään maitoon (tai sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää maitoon). Vatkaa munat ja sokeri erikseen löysäksi vaahdoksi ja kaada hiivamaidon joukkoon, lisää suola. Lisää sitten mantelijauhe/o ja osa vehnäjauhoista. Älä missään nimessä kumoa kaikkia jauhoja leivinkulhoon kerralla, vaan tunnustele milloin liika on liikaa. Sulata voi ja vaivaa se taikinan sekaan. Lisää vielä jauhoja, jos siltä tuntuu. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Kohota vedottomassa paikassa, kuten mikrossa tai sähköuunissa, vähintään tunti.

Ota voi jääkaapista pehmenemään ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Jaa taikina sopiviin osiin ja kauli se ohueksi. Miten ohut sitten määritellään, on jokaisen oma asia. Minä tykkään kaulita taikinan noin puolen sentin paksuiseksi, siten korvapuustiin tulee mahdollisimman paljon kierroksia. Levitä pehmennyttä voita kaulitulle taikinalle ja lisää sen päälle haluamasi täytteet. Kieritä tiiviille rullalle ja leikkaa kiekoiksi tai korvapuustikolmioiksi.

Jätä korvapuustit ja kierrepullat kohoamaan pellille vielä kymmeneksi minuutiksi, voitele ne kananmunalla, ripauta päälle (rae)sokeria ja työnnä uuniin. Paista 10–15 min, vaalean tai vähän tummemman ruskeiksi. Kaada lasiin kylmää maitoa ja nautiskele korvapuustit kierros kerrallaan.

Kansallista korvapuustipäivää vietetään vasta lokakuussa. Minusta tämän ruotsista lainatun kanelbulle-perinteen voisi hyvin siirtää laskiaistiistaille. Pulla kuin pulla, niin miksei sitten kanelipulla!