Rakastan kokkaamista melkein yhtä paljon kuin mieheni. Nykyään homma toimii kahden insinöörin keittiössä nimittäin niin, että selaamme keittokirjoja ja somea, ideoimme yhdessä ruokia ja sitten puolisoni tarttuu kauhan varteen. En muista, missä vaiheessa muutos tapahtui, eikä sillä oikeastaan ole väliä. Nautin olostani sohvalla viinilasin kera ja kehun keittiössä puuhastelevaa puolisoani tasaiseen tahtiin. Tarjoudun joka kerta auttamaan, mutta hän haluaa touhuta mieluiten yksin, kuulemma olisin vain tiellä. Fenkolipasta on kuitenkin minun heiniäni.
Toisin sanoen kyllä minäkin pääsen välillä heilumaan hellan ääreen. Olen koonnut kännykkäni muistiinpanoihin ja instagramin arkistoihin pitkän listan reseptejä, joita haluan ehdottomasti kokeilla. Niiden kimppuun käyn yleensä viikonloppuisin, sillä arkena kotikonttorilla syödään sitä mikä pikaisesti valmistuu. Vaikka houkuttelevia reseptejä on nytkin odottamassa vino pino, niistä hyvin harvoin löytyy suosikkeja, joita haluan syödä useamman kerran. Kun haluan varmistua, että lautasella on suussa sulavaa sapuskaa, käännyn yleensä kestosuosikkieni puoleen. Saatan syödä kolme kertaa viikossa Anna-Leena Härkösen sitruunapastaa, vähintään kerran kuussa lempeän tulista linssisoppaa, parin viikon välein kukkakaalilla höystettyä pollo limonelloa ja ihan yhtä usein pakastimeen kätkettyä kaalilaatikkoa.
Siksi olenkin erityisen iloinen, kun vastaan tulee ruoka, jonka tiedän kerrasta osuvan kestosuosikkien kategoriaan. Sellainen on Imanin ja Leenan fenkolivuoka, josta minun käsittelyssäni muotoutuikin melko nopeasti fenkolipasta. Alkuperäisessä reseptissä lautaselle lisätään ricottaa, joka maistuukin mahtavalta, mutta koska pyrin nykyään syömään mahdollisimman usein kasvipohjaisista aineksista kokattua apetta, kehittelin pienillä muutoksilla fenkolivuoasta suuhuni vieläkin paremmin sopivan pastakastikkeen. Suuria muutoksia ei tarvittu, säädin vähän ainesten määriä ja korvasin ricottan kaurafraichella, joka sekoitetaan pastan joukkoon jo ennen lautaselle lusikoimista.
Fenkolipasta on minun bravuurini, jonka kokkaamisen ajaksi puoliso saa pötkähtää sohvalle siemailemaan viiniään. Näin tapahtuu myös tänään, toisena pääsiäispäivänä, kun tartun kapustaan mökkikeittiössä pelastaen nuutuneen fenkolin, kaurafraichen jämät ja loput asiakkaan tuotekuvauksia varten hankituista sitruunoista. Joten tässä se tulee, uusin kestosuosikkini, tomaattinen fenkolipasta. Annoksesta riittää 2–3 pastanrakastajalle.
Tomaattinen fenkolipasta
2 pientä tai 1 iso fenkoli
2 rkl oliiviöljyä
8 valkosipulinkynttä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl kasvislientä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl sokeria tai hunajaa
1 paketti papuja tai kikherneitä
Iso kourallinen kirsikkatomaatteja tai pari isompaa tomaattia
½ dl kokonaisia oliiveja
2 rkl pieniä kapriksia
½ veriappelsiini
½ sitruunan mehu ja raastettu kuori
1–2 dl kaurafraichea
Suolaa ja pippuria
Lämmitä uuni 220 asteeseen. Ota pieni uunivuoka ja lorota sen pohjalle 2 rkl oliiviöljyä. Heitä valkosipulinkynnet vuokaan ja paista niitä uunissa reilut 5 minuuttia. Leikkaa sillä välin fenkoli neljään tai kahdeksaan lohkoon.
Ota vuoka uunista ja kaada siihen tomaattimurska ja kasvisliemi. Sekoita joukkoon sokeri tai hunaja sekä timjami. Lisää vuokaan pavut tai kikherneet, puolitetut tomaatit, oliivit ja kaprikset. Mausta suolalla ja pippurilla. Asettele lopuksi vuokaan fenkolilohkot leikkuupinta ylöspäin. Holauta niiden päälle vielä hiukan oliiviöljyä sekä sitruunan ja veriappelsiinin mehu. Rouhaise myllystä vielä suolaa ja pippuria.
Paista uunissa puolisen tuntia tai kun fenkolit ovat kypsiä ja saaneet kunnolla väriä. Keitä sillä aikaa pasta.
Ota vuoka uunista ja sekoita siihen vielä 1–2 dl kaurafraichea. Annostele lautasille pastaa ja lisää reilusti soosia. Raasta päälle sitruunankuorta ja lorauta halutessasi vähän oliiviöljyä.
Jos fenkoli on yksi sinunkin suosikkikasviksistasi, lupaan, että tykästyt myös tähän. Fenkolipasta valloittakoon maailman – tai ainakin sinun sydämesi!
