Rakkautta ruiskuoressa

En unohtanut eilistä isänpäivää, vaikka postausta aiheesta en varsinaisena päivänä kirjoittanutkaan. Meidän perheessä isänpäivä on joka päivä, eikä marraskuun toista sunnuntaita siksi erityisemmin juhlisteta. Muistetaan toki, soitellaan puolin ja toisin, onnitellaan ja kysellään kuulumiset. Pieni lahjakin oli siskojen kanssa juonittu, mutta siinä kaikki.

Minulla on rakastava ja ihana isä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Tulin tästä pykälän verran tietoisemmaksi, kun silmiini osui koskettava somepäivitys eilisestä. Siitä, kuinka raastavaa on lukea toisien hehkuttamaa isyyden onnea, kun omassa mielessä päivä saattaa herättää täysin päinvastaisia tunteita. Tahattomasti lapsettoman suunnatonta surua, poisnukkuneen isän kipeää kaipausta, kadonneen isäsuhteen ikävöintiä tai elämänmittaisen isättömyyden käsittämättömän suurta tyhjyyttä.

Luettuani muistin lyhyen hetken parin vuoden takaa. Tärkeän ihmisen, jolle isänpäivä ei todellakaan ollut se helpoin ja mukavin marraskuun päivistä. Mietin silloin, miten voisin ilahduttaa ja lohduttaakin. Oivalsin, avasin jauhopussin ja ryhdyin toimeen. En tiennyt hänen päivän ohjelmastaan, enkä siitä onko hän edes kotona. Siitä huolimatta kipusin kerrostalorappuun oikealle ovelle ja rimputin ovikelloa. Taisin kurkistaa postiluukustakin. Onneksi laukun pohjalla oli kynä ja paperia. Jätin rasian oven eteen, kirjoitin sen päälle pienen piristävän kirjelappusen ja toivoin, että naapurit eivät uteliaisuuksissaan pilaisi yllätystä. Illalla sain viestin: Kiitos. Eleesi oli erittäin koskettava ja piirakat hyviä. Made my day.

Rasiassa oli lempeydellä leipomiani karjalanpiirakoita, rakkautta käärittynä ruiskuoreen. Sittemmin olemme eksyneet elämän poluilla eri suuntiin, enkä tiedä, miten ja millä fiiliksillä hän vietti eilisen. Sydämestäni toivon, että kaikki on paremmin kuin hyvin.

Kun sanoja ei löydy, pienillä teoilla saa aikaan ihmeitä. Muulloinkin kuin isänpäivänä.

piirakat

ps. Kiitos inspiraatiosta Milla!

Tervahöyryilyä – ja perinteistä rantakalaa

Torstain ja sunnuntain välinen yö on jälleen täällä! Satavuotias höyrylaiva S/S Wenno kyydissään sata savolaista on yhtä kuin kosteita kelejä, järvimaisemia, pulikointia, saunomista, huonoja juttuja, arpajaisia, tietokilpailuja, lavatansseja, karaokea ja sirkkain viuluin soittoa suviyössä.

WP_20140725_09_06_46_Pro

Nimellistä hintaa vastaan matkaajat syötetään, majoitetaan ja tutustutetaan Savon kyliin ja kaupunkeihin. Joka vuosi istutetaan puu yhdessä kunnanisien kanssa, udellaan kunnan veroäyriä ja kuullaan kuinka hyvä olisi paluumuuttajan pienessä kunnassa asua ja elää.

Ruuat tehdään talkoovoimin. Jokainen tervistelijä saa nakkivuoron. Jos hyvin käy, se velvoittaa vain arpojen myyntiin, jos vähän huonommin, lounaan kokkaamiseen menee koko vesilläoloaika, kannen alla, kuumassa keittiössä. Vuonna 2004, kun itse olin pieni tervisvuksipalleroinen, kolahti se pahin nakki. Päivällisen valmistaminen sadalle kurnivalle vatsalle, ei ihan pieni tehtävä. Onneksi kohtalotovereita oli muitakin ja hommaa johti kokenut piäkokki, joka ensitöikseen iski käsiimme keittiöpullon mitä parhainta portviiniä. Pienessä sievässä 20 litraa makaroneja kypsyi huomaamatta ja keittiöorjat saivat luvan poistua tiskinakkilaisten tieltä.

tyynillä vesillä

Usein myös kunnat pistävät parastaan ja tarjoavat perinteikästä palaa ja sen painiketta nälkäiselle ja janoiselle terviskansalle. Joskus käy niin, että viereisten paikkakuntien emännät ovat keitelleet toisistaan tietämättä samat sapuskat meitä ilahduttamaan. Kun kolmatta kertaa matkan aikana kauhot lautaselle perinteistä rantakalaa isosta valurautapadasta, ei ympärillä oleva kaunis rantamaisemakaan jaksa välttämättä innostaa. Siis jos et pidä rantakalasta. Minä rakastan sitä. Muikkuja, sipulia ja voita tuntikaupalla nuotion päällä hautuneessa liemessä. Kyljessä tuoretta ruisleipää ja kunnon voikimpale.

Itse en ole koskaan perinteistä rantakalaa keitellyt, mutta onneksi google auttaa. Luotan Savon Sanomien reseptiin ja se tulee tässä. Reseptistä riittää kuudelle

Kattilallinen perinteistä rantakalaa

1 kg muikkuja
400 g voita
2 sipulia
(perunoita)
vettä
maustepippuria
suolaa

Perkaa muikut ja huuhtele niin, että suomut irtoavat. Jos ne menevät pataan kalan mukana, liemi sakkautuu ja suomut kasautuvat pohjalle. Sulata voi padan pohjalla, lado muikut ja renkaiksi leikatut sipulit kerroksittain pataan. Lisää 3–8 maustepippuria. Keitä hiljalleen hymyillen noin tunti. Jos kaipaat perunoita lisää ne noin puolen tunnin keittelyn jälkeen. Kaloja ei saa välillä nostella padassa etteivät ne rikkoonnu. Tarjoa lisäkkeenä tummaa ruisleipää.

perinteistä rantakalaa

Palataan maanantaina, jos Savon vesillä vuosittain tavattu tappajahauki ei ole vienyt minua mennessään!

Ps. Kuvat jälleen Jussin kamerasta.)

Juhannuslapsen synttäriangsti

Jokainen kesäkuukausina syntynyt tietää tunteen. Kaikki kaverit on landella, mummolassa tai kesäleirillä ja synttärikakun kynttilöiden puhallusta todistavat lähinnä äiti, isi, sisarukset, tädit, sedät ja isovanhemmat. Jos hyvin käy serkutkin saadaan pöydän ääreen. Näin aikuisena mietin, osasinko edes kaivata muuta? Saatoin hyvinkin olla täydellisen onnellinen ilman isoja kekkereitä.

Oli miten oli, olen päättänyt ottaa vahingon takaisin. Järjestän joka vuosi juhlat, vaikka pienetkin. Haasteita tosin riittää, kun viettää synttäreitä juhannuksen korvilla. Ystävät kohkaavat jussikuvioita ja poikaystäväkin unohtaa onnitella, mutta toisaalta koko Suomi nostaa lipun salkoon, koska minä täytän vuosia!

sankaritar

Kun täytin edellisen kerran pyöreitä, lastasin rakkaimmat ystäväni vanhaan hiekkajaalaan ja purjehdin kohti nousevaa aurinkoa Suomenlahden aalloilla. Niitä kemmakoita muistellaan vieläkin. Iso saavillinen kalasoppaa, maitotonkallinen terästettyä Louhisaaren juomaa, yhteislauluja, läpi yön lämmittävä nuotio hiekkarannalla, levottomia juttua, yöuintia ja aamupala paatin kannella. Brunssia kivuttiin nauttimaan Porvoon Linnamäen laelle, skumppa oli lämmintä, ilma seisoi ja nahka paloi. Olo oli kuin Kanarian seuramatkalla. Kuvista kiitos Jarnojii!

WP_20150624_08_58_08_Pro

kannella

Tänä vuonna elvytin vuosien takaisen puistoskumppaperinteen ja kutsuin tärkeät tyypit Teurastamon nurmikolle kilistelemään. Viltillä oli ruuhkaa: raparperipiirakka, pellillinen rocky roadia, puolukkapyörylöitä, kirsikoita, poppareita, suklaa- ja suolakeksejä, mansikoita, brie-juustoa ja kolme kiloa karkkia. Paikallinen ruokala tarjosi ystävällisesti ämpärillisen jääpaloja, jotta raparperimehu ja muut juhlajuomat pysyivät sopivan viileinä. Ihania ystäviä, halauksia, herkkuja ja aurinko. Kaikki oli taas hetken tässä.

lahjat

ps. Suloisen vaaleanpunainen rasia oli täynnä suussasulavia puolukkaisia gluteenittomia pikkuleipiä, syöjät olivat nopeita, kamera hidas. Jos Hanna luet tätä, heitä resepti kommenttilootaan!