Hyi, yäk, en syö. Tuttuja fraaseja lasten suusta, kun lautasella on jotain uutta ja tuntematonta. Pitkän suostuttelun jälkeen ruokaa saatetaan maistaa, mutta koska ennakkoluulot ovat liian suuret, suupala sylkäistään takaisin, vaikka maku olisikin miellyttävä. Aikuiset tietävät onneksi paremmin, vai tietävätkö sittenkään?
Otetaan esimerkki. Istut ravintolassa ja tilaat keittiömestarin menun. Illan aikana tarjoillaan kuusi yllätysannosta. Lautasella on useita elementtejä, joista osa on varmasti vieraita. Tuhkattua purjoa, ostereita ja simpukoita, sieniä, joista et ole koskaan kuullutkaan, eksoottisia hedelmiä ja outoja olomuotoja. Syöt innolla, kiittelet keittiötä ja myhäilet kotimatkalla: olipa hienoa kokea ja maistaa jotain sellaista, jota ei kotona tulisi koskaan tehtyä.
Toinen esimerkki. Eteesi tuodaan lasillinen olutta ja tuorejuustotahnalla siveltyä näkkileipää. Haukkaat palan, maistuu hyvältä. Epäuskoisena kuuntelet, kun kokki kertoo levitteen sisältäneen savustamalla kuivattua, zimbabvelaista mopaneperhosen toukkaa. Näkkärin jauhoista 20 prosenttia on korvattu kotisirkkajauhoilla. Nieleskelet ehkä ja koetat välttää oksennusrefleksin. Seuraavan ruokalajin pääraaka-aine ovat kotisirkat. Ne on paahdettu öljyssä ja tarjoillaan avokadotahnan ja sitruunamajoneesin kanssa. Sirkat ovat kokonaisia jalkoineen kaikkineen. Syötkö vai kieltäydytkö kohteliaasti? Tekisikö mielesi sanoa hyi, yäk, en syö?
Maapallolla elää vuonna 2050 arviolta yli 9 miljardia ihmistä, joista jokainen tarvitsee proteiinia elääkseen. On väistämätöntä, että jossain vaiheessa joudumme etsimään uusia proteiininlähteitä. Hyönteiset ovat yksi proteiinirikkaimmista raaka-ainesta maailmassa, sillä niiden proteiinipitoisuus on jopa 70 prosenttia. Hyönteiset ovat ravintoarvoltaan parempia kuin kasvisproteiinit ja ne sisältävät runsaasti ihmiselle välttämättömiä ravintoaineita kuten omegahappoja ja B12-vitamiineja, joita kasvisruuasta on hankala saada. Lisäksi hyönteisissä on paljon kalsiumia, rautaa ja sinkkiä, joista on puutetta erityisesti kehittyvien maiden ruokavalioissa.
Ötökät ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme sekä kaupungissa että varsinkin maalla. Olemme tottuneita niihin, joten matka metsästä tai niityltä lautaselle ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä. Itse asiassa on arvioitu, että syömme vuodessa tietämättämme yli 400 hyönteistä, sillä niiden jäämiä on monissa ruoka-aineissa, esim. suklaassa ja jauhoissa, kuten myös luonnosta tai omalta kasvimaalta poimituissa aineksissa. Ympärillämme elää siis monipuolinen raaka-ainelähde, joka voi rikastuttaa ruokavaliota ja tuoda uusia makuelämyksiä luonnollisesti, ilman tehotuotantoa. Esteinä ovat vain omat ennakkoluulomme ja pelkomme hyönteisiä ja niiden ulkonäköä kohtaan.
Lapsena minäkin toistin samaa hyi, yäk -mantraa, mutta myöhemmin minusta kasvoi ennakkoluuloton aikuinen. Etukäteen en voi tietää pidänkö ruuasta, jota en ole koskaan maistanut, joten maistan kaikkea (myrkylliset aineet ovat asia erikseen). Vaikka silmät suljettuina ja nenästä kiinni pitäen. Siksi minua ei ollut vaikea houkutella maistamaan hyönteisiä. Niiden maku ei ole erityisen voimakas ja ne maistuvat lähinnä sille, mitä ovat ravinnokseen saaneet. Humalankukkaa rouskuttaneet jauhomadot maistuvat erilaiselle kuin porkkanaraastetta nakertaneet. Paistettujen ötököiden rapsakka rakenne tuo mieleen lähinnä popcornin. Nam.
Myönnetään, myös EU:n säädökset heittävät kapuloita rattaisiin. Hyönteisten markkinointi ja myynti ihmisravinnoksi on EU:ssa toistaiseksi kiellettyä, koska EU luokittelee hyönteiset uuselintarvikkeiksi eli sellaisiksi elintarvikkeiksi, joita ei ole käytetty yleisesti ennen vuotta 1997. Eri puolella Eurooppaa lakia tulkitaan eri tavoin, siksi Hollannissa, Belgiassa ja Britanniassa hyönteistuotteita löytyy jo kaupan hyllyiltä. Suomessa lakia tulkitaan yllätys yllätys tiukasti, eikä hyönteisiä saa kasvattaa ruokatuotantoon. Elintarvikelaki on kuitenkin uudistumassa ja jo parin vuoden kuluttua lupaa hyönteisten elintarvikekäyttöön voi hakea myös tässä byrokratian luvatussa maassa.
Mikään ei kuitenkaan estä kasvattamista omiin tarpeisiin. Kotifarmin perustamiseen tarvitaan muutama muovilaatikko ja matojen ruokaa. Kohta meidänkin keittiössä käy vilske ja vipinä, sillä aiomme pistää pystyyn pienen ötökkäkasvattamon. Jos aihe jäi kutkuttelemaan, pysy kanavalla. Lupaan postata ohjeet oman hyönteisfarmin pystyttämiseen vielä tämän vuoden puolella!
Hyönteissyönnin ihmeisiin minut on tutustuttanut Topi Kairenius, joka organisoi työkseen tilaisuuksia, joissa on mahdollisuus maistella kotisirkkoja, jauhomatoja ja muurahaisia. Topi on julistanut hyönteissyönnin ilosanomaa jo nelisen vuotta ja ylläpitää myös Hyönteiskokki-nettisivustoa ja facebook-sivuja.
Matojen ja sirkkojen lisäksi olen päässyt maistamaan Topin kokkaamia herkullisen hapokkaita muurahaisia ja mukavan mantelisia mehiläiskuhnurien toukkia. Molemmat sopisivat heittämällä minkä tahansa fine dining -ravintolan ruokalistalle, joten suosittelen! Tämän postauksen kuvat ovat Brewdogin tiloissa keskiviikkona järjestetystä Bugs love beer -maisteluillasta, jossa ötököitä ja oluita testasi parikymmenenen rohkean ja kokeilunhaluisen joukko.
Onnittelut, jaksoit lukea loppuun saakka! Tästä lähin voit tituleerata itseäsi ennakkoluulottomaksi edelläkävijäksi, jolla on hyönteistalouden perusfaktat hallussa. Jos haluat syventyä aiheeseen, lue Lena Huldénin teos Minikarjaa. Lisäinfoa saat myös seuraamalla tätä blogia.
