Satumainen Sintra, hurmaava Casa do Valle ja mystinen Quinta do Regaleira

Yhteistyössä Casa do Valle & Câmara Municipal de Sintra

Viikkoa ennen matkaa vääntelen hermostuneena käsiäni. Olen sopinut Lissaboniin treffit ihmisen kanssa, jota en ole koskaan ennen tavannut. Olemme sopineet menevämme perjantai-iltana lasilliselle tai kahdelle. Sitten saan viestin Sintran matkailuviranomaisilta ja perjantai-illan suunnitelmat heittävät häränpyllyä. Päätän kysyä, uskaltaisiko tuleva tuttavuus lähteä kanssani viinilasillisille Sintraan, 40 minuutin junamatkan päähän Lissabonista.

sintran rautatieasema

Olen lukenut Visual Diary -blogia pitkään, mutta sen kirjoittajaan en ole blogikekkereissäkään koskaan törmännyt. Eikä ihme, Saara on asunut Lissabonissa jo kolme vuotta. Nyt suunnittelin lähteväni hänen kanssaan yhteiselle matkalle – vain yhdeksi vuorokaudeksi, mutta kuitenkin. Saara kirjoitti vastikään blogissaan siitä, kuinka pitäisi uskaltaa altistaa itsensä uusille asioille ja ihmisille useammin. Samaistuin vahvasti, siksi otin härkää sarvista ja heitin kysymyksen kierrepallona puun takaa. Kauan ei vastausta tarvitse odotella, sillä pallosta otettiin heti kunnon koppi. Hei mennään vaan!

Saara ja appelsiinit

sintra pia

Tapaamme Lissabonissa Rossion rautatieaseman pääovilla. Jännitän tilannetta jälleen kerran aivan turhaan, sillä tulemme juttuun mainiosti. Toisaalta, mitä muuta olisi edes voinut odottaa, sillä meillä on yhteinen ystävä, joka on huipputyyppi. Ostamme liput (yhteen suuntaan 2,25 euroa) ja istumme junaan. Miniloma Sintrassa alkakoon!

UNESCOn maailmanperintökohde Sintra

Satumainen Sintra sijaitsee vain 25 kilometrin päässä Lissabonista. Lyhyen välimatkan vuoksi moni Lissabonin-matkaaja piipahtaa siellä päiväseltään. Näkemistä ja kokemista on kuitenkin niin runsaasti, että yksi päivä ei riitä mihinkään. Sintran tutkimiseen kannattaa varata vähintään kaksi päivää, mutta mieluiten pitkä viikonloppu tai täysi viikko. Tekeminen ei UNESCOn maailmanperintökohteessa viikossakaan lopu, sillä Sintra on paljon muutakin kuin historiallinen keskusta, Penan pastellinvärinen palatsi ja kukkulan päälle rakennettu Maurien massiivinen linnoitus.

sintra

sintra

Sintra

Olemme saapuneet Sintraan paikallisen matkailuorganisaation vieraiksi, majoituksen tarjoaa kotoisa Casa do Valle. Pääsemme kurkistamaan kaupungin ruokakulttuuriin, mystiseen Quinta do Regaleiran palatsiin ja puutarhaan sekä lähimaastojen patikkareitteihin. Odotuksia ei ole ennakkoon asetettu, päätämme antaa kaupungin yllättää meidät.

Hurmaava Casa do Valle

Kaupungin kyljessä, noin puolen kilometrin päässä Sintran historiallisesta keskustasta, on rinteeseen rakennettu talorykelmä, Casa do Valle. Casa do Vallea emännöi Virpi Oliveira ja apulaisina huseeraavat Pandora ja Barão, jumalattoman kokoiset, mutta erityisen lauhkeat tanskandogit.

casa do valle

casa do valle

casa do valle

Puutarhassa kukkii kielopuu, jonka tuoksu huumaa myös päiväsaikaan, mutta on vahvimmillaan iltahämärällä. Hedelmäpuissa riippuu appelsiineja ja sitruunoita, ja lukuisat luumu-, päärynä- ja viikunapuut ovat nekin jo kukassa. Uima-altaalta on suora näkyvyys kukkuloille, joilta voi erottaa Penan palatsin ja Maurien linnoituksen ääriviivat. Keskellä rinnettä kohoaa Quinta do Regaleira. Casa do Valle ja sen maisemat ovat viiden tähden arvoiset.

kielopuu

kukat

luumupuu

casa do valle uima-allas

Majoitustilat ovat ihanan kotoisat, mutta silti korkeatasoiset. Harvinaisen viileä maaliskuu tuntuu myös sisätiloissa, joten minikokoinen kakluuni ja ylimääräinen sähköpatteri ovat tarpeen. Casa do Valle on minun makuuni sopivan kokoinen ja hintainen. Majoituskapasiteettia on yli 20 hengelle ja kahden hengen huoneen saa yöksi alle satasella. Kuulostaa varsin kohtuulliselta.

casa do valle

casa do valle

Virpi kierrättää meitä tiluksillaan ja kertoo tulevan kesäkauden uudistuksista. Rakenteilla on uusia parkkipaikkoja, useampi sähköauton latauspiste, fillareiden pesupaikka sekä keittiöpuutarha vieraiden käyttöön. Uutta on myös sähköpyörien vuokrausmahdollisuus sekä lukollinen polkupyörien säilytystila. Aamun voi aloittaa paitsi uimalla, myös joogalla tai kahvakuulatreenillä, varusteet tarjoaa Casa so Valle. Suomalainen sauna lämmitetään pyynnöstä. Alkaa vähitellen kuulostaa siltä, että täällä on kaikki, mitä ihminen lomallaan voi tarvita.

kukkia

appelsiinipuu

puutarhassa

Vieraille on rakennettu kätevä yhteiskeittiö, jonka yhteydessä on myös grillauspaikka ja iso patio ruokapöytineen. Jokaisessa huoneessa on oma jääkaappi, vedenkeitin, paahdin sekä kahvin ja teen valmistamiseen tarkoitetut tykötarpeet. Aamiainen tarjoillaan huoneeseen. Vaikuttaa erittäin toimivalta konseptilta. Mielikuvitukseni on lähtenyt lentoon jo aikaa sitten, ideoita sinkoilee suuntaan jos toiseen. Kun Virpi mainitsee tulossa olevan joogaretriitin, olen myyty nainen.

casa do valle

kukkaloistoa

casa do valle standard room

Kuljeskelemme kukkivassa puutarhassa ja räpsimme kameroillamme kuvia. Huoneessa ehdimme ihailla parvekkeelta avautuvaa näkymää ja oikaista jalat vain hetkeksi, sillä illan ohjelma on tiukka. Puolen tunnin kuluttua autokyyti kuljettaa meidät Quinta do Regaleiran ihmeelliseen maailmaan. Aikaa on varattu myös paikallisilla leivoksilla herkutteluun sekä illalliseen historiallisessa keskustassa.

Mystinen Quinta do Regaleira

Etukäteen olin nähnyt kuvia käänteisestä tornista – initiaatiokaivosta, joka taivaita hipomisen sijaan laskeutuu syvälle maan alle. Siinä oli kaikki, mitä tiesin yhdestä Sintran tärkeimmästä nähtävyydestä, Quinta do Regaleirasta. Astuttuamme massiivisen valurautaportin tuolle puolen, loksahtavat molempien suut ammolleen. Goottihenkinen palatsi kohoaa edessämme, ympärillään vähintään viisikymmentä vihreän sävyä. Tuntuu siltä, kuin olisimme siirtyneet ajassa pari sataa vuotta taaksepäin. Teemapuistoon, joka on ajan saatossa päässyt ränsistymään ja kasvattanut itselleen sammalista suojakuoren.

quinta do regaleira

quinta do regaleira

quinta do regaleira

Palatsin, sitä ympäröivän neljän hehtaarin puutarhan, kappelin, suihkulähteet ja muut rakennukset on suunnitellut 1800-luvun lopulla brasilialaissyntyinen varakas lakimies, António Augusto Carvalho Monteiro. Monteiro oli suuri visionääri, joka harrasti mystiikkaa, metsästystä ja perhosten keräilyä, ja joka todella tiesi mitä tahtoi. Arkkitehtina toiminut italialainen Luigi Manini pääsi valmiseen pöytään ja sai eteensä Monteiron viimeistellyt piirustukset julkisivuista ja puistoalueesta suihkulähteineen ja kaivoineen. Quinta do Regaleira näyttää gootti- ja renessanssivivahteisen arkkitehtuurinsa vuoksi paljon vanhemmalta kuin onkaan, sillä se on rakennettu vasta 1900-luvun alussa.

quinta do regaleira palatsi

quinta do regaleira lähde

quinta do regaleira

Rajallisen ajan vuoksi kävelemme rivakkaa tahtia mutkittelevaa tietä ylöspäin, vaikka mieli tekisi pujahtaa puutarhan salaperäisille poluille tutkimusretkelle. Kunnioittavan hiljaisuuden ja ihmetyksen vallitessa suuntaamme suoraan suuremmalle initiaatiokaivolle samalla kun superoppaamme kertoo sen merkityksestä Monteirolle. Tarkkaan en tiedä, millaisia initiaatioriittejä kaivossa ja sen luolastoissa harrastettiin, mutta oppaan kertomuksessa vilisevät sanat uudelleensyntyminen, matka infernoon eli ihmisen sisimpään ja valo, joka loistaa pitkän pimeyden jälkeen.

quinta do regaleira kaivo

quinta do regaleira kaivo

quinta do regaleira kaivo

Kaivoon tulee kivuta ylhäältä alaspäin. Opas paheksuu syvästi turisteja, jotka tekevät matkan väärään suuntaan. Sisäänkäynti on sijoitettu puutarhan pohjoiseen osaan, mahdollisimman kauas etelän suunnasta tulvivasta valosta. Laskeutuessa 27 metrin syvyyteen maan uumeniin, matkataan vähitellen itseen. Pimeys symboloi kuolemaa, josta monimutkaisten labyrinttien kautta etsiydytään vaistojen varassa takaisin valoon valoon. Uudestisyntyneenä on uskallettava astua lähteen läpi kulkevien kivien kautta uuteen elämään, Eedenin puutarhaan, kuten Lordi Byron Sintraa kuvaili.

quinta do regaleira kaivossa

quinta do regaleira kaivossa

quinta do regaleira kaivossa

quinta do regaleira kaivossa

Meidän matkamme tyssää hetkeksi luolaston loppupäähän, kun merkkilaukuin varustautunut nuori nainen valtaa vihreänä hehkuvan lähteen astinkivet. Hänen poikaystävänsä ottaa valokuvia kauempaa ja erilaisia poseerausasentoja tuntuu riittävän loputtoman paljon. Pyörittelemme oppaan kanssa silmiämme. Kaikkea sitä näkeekin, ajattelemme yhteistuumin, rajansa täydellisen instagram-kuvan metsästyksessäkin.

quinta do regaleira

Jokaisessa puutarhan kasvissa, rakennuksen koukeroisessa koristelussa, torneissa, penkeissä ja puiden lomassa kulkevissa poluissa on aistittavissa Montairon filosofia. Palatsia ympäröi tuhansien yksityiskohtien ja muistojen puutarha, yhden miehen elämänmittainen projekti, jossa ihminen saattaa olla yhtä luonnon kanssa.

quinta do regaleira

iloinen joukko

Quinta do Regaleira on epätodellinen paikka. Ihan heti ei mieleeni tule mitään muuta ihmisen rakentamaa muistomerkkiä, joka olisi tehnyt minuun näin suuren vaikutuksen. Ajanpuutteen lisäksi harmittamaan jää ainoastaan se, että en ymmärtänyt kysyä ihanan oppaamme nimeä. Toivottavasti kiitokset välittyvät tämän tekstin myötä, jos ei muuten, niin google translatorin avulla.

Ps. Tsekkaa myös raportti Sintran parhaasta pastelariasta ja makumuistot ikimuistoiselta illalliselta!

Alfaman kapeilla kujilla – hotellivinkki Lissaboniin: Santiago de Alfama

Yhteistyössä: Santiago de Alfama

Jos mieheltäni kysyy, on hotelli vain nukkumista varten. Siksi sen varustelulla, pohjaratkaisulla, huonekoolla, saippuavalikoimalla, näköalalla tai aamiaisen laadulla ei juurikaan ole merkitystä. Riittää, että sijainti on keskeinen ja huoneessa on peti, johon päivän päätteeksi pötkähtää.

Santiago de Alfama please clean

Minä olen toista mieltä. Kun olen lomalla, haluan, että ympärilläni on kauniita asioita. Se mitä ikkunasta näkyy, on äärimmäisen tärkeää. Olen valon lapsi, joten luonnonvalo on välttämättömyys. Pimeässä saan istua päiväkausia kotimaan kaamoksessakin. Omasta parvekkeesta iloitsen erityisesti, siksi kirjaankin sen toiveeksi jokaiseen hotellivaraukseen, näkyi hotellin kuvissa parvekkeita tai ei.

Santiago de Alfama

Santiago de Alfama King Superior

Sen lisäksi tahdon, että kaikki toimii, kuten on luvattu, ja että saan rahalle vastinetta. Vuodevaatteet ovat korkeatasoisia, tyyny tarpeeksi muhkea, sänky riittävän jämäkkä, hiustenkuivaajassa riittää puhtia, hanasta tulee kuumaa ja kylmää vettä ja huoneessa on hiljaista. Aamiaiselle on omat kriteerinsä. Ei mitään muoviin pakattua, vaan tuoretta ja paikallista. En kaipaa kovaksi keitettyjä munia tai lämpöhauteessa lötköinä lilluvia pekonisiivuja. Haluan hedelmiä, jugurttia ja tuoretta leipää. Vastapuristettu mehu on luksusta, samoin rapea croissant appelsiinimarmeladilla.

Santiago de Alfama

Kaikkien ylläolevien syiden seurauksena Lissabonin pikavisiittiä suunnitellessa hotelliksi valikoitui Santiago de Alfama, 1400-luvun palatsiin remontoitu viiden tähden ja 19 huoneen boutique-hotelli Alfaman kapeiden kujien keskellä. Se täyttää heittämällä kaikki asettamani kriteerit. Sijaintikin on loistava, raitiovaunut 12 ja 28 tuovat lähes ulko-ovelle, ja lähin metroasema Rossio on sekin vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kelpaisi siis siipallenikin.

Tein hotellivarauksen vasta noin viikkoa ennen matkaa, joten huoneita merinäköalalla ei enää ollut vapaana (jos tarkkoja ollaan, ei ikkunoista häämötä meri, vaan Tajo-joki). Tällä kertaa oli siis tyytyminen sisäpihan näkymiin, mutta onneksi samasta kerroksesta oli käynti terassille, jonka kaiteen takana meri kimalteli auringossa. Huonevaraukseni oli korotettu King Superior -luokkaan, ja sänky oli niin valtava, että minun oli peruutettava tiukasti vastakkaiseen nurkkaan saadakseni yösijani kokonaan kuviin.

Santiago de Alfama

Kun astuin kylpyhoneeseen, hypin hetken tasajalkaa ja taputin käsiäni. Wc-istuin, bidé ja käsienpesualtaat on erotettu lasiseinällä kylpyaosastosta, jolla on kokoa kuutisen neliötä. Siltä seisomalta päätin muuttaa iltasuunnitelmiani. Illallisen jälkeen jättäisin läppärin latautumaan ja pujahtaisin kuumaan kylpyveteen. Kirjoittaa ehtii myöhemminkin. Pienet shampoo- ja saippuapullot sekä kasvopyyhkeet oli aseteltu niin kauniisti, että räpsin niistä kymmenkunta kuvaa.

Santiago de Alfama bathroom

Santiago de Alfama on muutenkin fiini. Huoneen varustukseen kuuluu kahvikone, vedenkeitin ja valikoima Kusmin teepusseja (jotka unohdin kähveltää mukaani). Käyttöä minulla oli vain vesilasille ja kahvikupille, joka sai toimia kännykän kaiutinkoppana, kun soitin spotifysta sopivaa kylpemismusiikkia. (Kun vedestä nyt tuli puhe, muistattehan aina juoda hanavettä, silloin kun se mahdollista on! Lissabonissa hanavesi on puhdasta ja maistuu hyvälle. Ota siis mukaan oma juomapullo ja jätä muoviroskat kauppaan.)

Audreys kitchen

Illallisella testaan hotellin oman Audrey’s-ravintolan ruokalistaa. Henkilökunta on osin intialaista, joten listalla on paikallisen ruokaperinteen lisäksi muutama curry. Kyselen suosituksia, sillä vajaassa viikossa en oikein vieläkään ole päässyt sinuiksi portugalilaisen ruuan kanssa. Alkuun tilaan lopulta pica-paun, nautaa ja pikkelöityjä kasviksia valkosipulisessa voikastikkeessa. Annos on etikkainen, mutta hyvä. Hymähtelen itsekseni, sillä tiedän, että mieheni pitäisi etikan tuomasta twististä todella paljon. Liha on hieman ylikypsää, mutta tässä tapauksessa maku ratkaisee.

Audreys kitchen

Audreys kitchen pica pau

Audrey’s on sisustukseltaan varsin viehättävä. Pöydissä palavat kynttilät, seiniä peittää siniharmaa tapetti, saliin on ripoteltu kukkasia ja viherkasveja ja siellä täällä roikkuu mustavalkoisia valokuvia. Muutamassa niistä poseeraa nuori nainen, tuulen tuivertamat hiukset kasvoillaan. Hän on Audrey, omistajien tytär. Ravintolaa ei siis ollutkaan nimetty kuuluisan näyttelijän mukaan, kuten automaattisesti oletin.

tiikeriravut

Audreys kitchen juustokakku

Pääruuaksi valitsen tiikerirapuja ja limerisottoa. Muistini mukaan tiikeriravut uiskentelevat lautaselleni ensimmäistä kertaa. Ne näyttävät niin hyviltä, että viereisen pöydän jenkkipariskunnalle iskee annoskateus. Risotto on oikeaoppinen ja ravut erinomaisia, mutta annos niin runsas, etten millään kykene haarukoimaan kaikkea suuhuni. Jälkiruualle on onneksi tälläkin reissulla oma vatsa. Jälkkärilistan vilkaisemisen sijaan pyydän tarjoilijaa yllättämään minut. Hetkeä myöhemmin hän kantaa pöytään kulhoon lusikoidun juustokakun ja pikarillisen portviiniä.

Santiago de Alfama

Tässä vaiheessa olen ehtinyt tehdä sinunkaupat viereisen pöydän kanssa. Heidät on ohjattu ravintolaan toisesta hotellista, eivätkä he edes tienneet syövänsä hotellin ravintolassa. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että ravintolasuositus oli taatusti parempi kuin kollegojeni saama. He nimittäin illastivat myös Alfamassa, paikallisoppaan suosittelemassa paikassa, jonka tarjoilija oli töykeä ja humalassa, ja jonka ruokakin oli ala-arvoista). Vanhempi rouva kertoo miettineensä bloggaamisen aloittamista. Kannustan parhaani mukaan ja annan pienen aloittelijan oppitunnin ruokakuvaamisesta. Illan lopuksi vaihdamme käyntikortteja.

Pienessä hiprakassa hipsin huoneeseeni ja valutan veden kylpyammeeseen. Lämpö leviää jäseniini. Tunne on enemmän kuin tervetullut, sillä koko alkuviikko on vietetty viileässä airbnb-huoneistossa, villasukat jalassa, villaröijyyn kietoutuneena. Ydinkylmyys oli ehtinyt hiipiä luihin saakka.

Santiago de Alfama kylpyhuone

Santiago de Alfaman aamiainen on ruhtinaallinen ja se tarjoillaan pöytiin. Vaihtoehtoja piisaa granolasta, puurosta, hedelmistä erilaisiin leipiin ja lämpimiin munaruokiin. Kaikki on tuoretta ja vastavalmistettua. Eggs benedict graavilohella on ihana, samoin granola ja superrapea croissant. Tarjolla on myös tuorepuristettuja mehuja. Makean appelsiinimehun rinnalla tarjoillaan mm. vesimeloni-minttumehua ja erikoiskahvitkin kuuluvat hintaan.

Santiago de Alfama aamiainen

Santiago de Alfama aamiainen

Santiago de Alfama aamiainen

Vielä en ole törmännyt täydelliseen hotellihuoneeseen, vaikka lähellä onkin käyty. Pikkuvikoja on aina, ja se kuuluu asiaan. Tällä kertaa miinusta tulee suihkun erikoisesta lattiakaivosta, joka jätti lattian märäksi ja liukkaaksi sekä pistorasioista, joista osa ei toiminut. Minibaarin sisältö jäi testaamatta, mutta jollekin toiselle lämmin jääkaappi olisi saattanut tuottaa isonkin pettymyksen. Näköalaa ei ole, mutta jaan plussapisteitä sisäpihan vehreästä viherseinästä, joka rönsyillessään on varsin virkistävä näky.

Santiago de Alfama aula

Santiago de Alfama aula

Palvelu sekä vastaanotossa että ravintolassa on ilahduttavan sydämellistä ja aitoa. Ja vaikka toistan itseäni, kehun vielä kerran sijaintia, sillä se jos mikä on täydellinen. Santiago de Alfama on piilossa suurimmilta turistivirroilta, mutta kuitenkin kaiken keskellä. Kivenheiton päässä ovat sekä Miradouro de Santa Luzian näköalatasanne että Sé de Lisboa eli Lissabonin katedraali. Lähellä on myös Lissabonin korkeimman kukkulan päällä komeileva linnoitus. Huoneiden hinta vaihtelee näkymien, koon ja varustelun mukaan. Halvimmillaan pääset Alfaman sydämeen reilulla sadalla eurolla. Hinta-laatusuhde on erinomainen.

lissabonin katedraali

näköalatasanne

Alfama hoods

Santiago de Alfama sijaitsee entisellä punaisten lyhtyjen alueella. Alfama on myös ainoa Lissabonin kaupunginosa, joka säilyi muuttumattomana 1750-luvun suurissa maanjäristyksissä. Paikallisopas tietää kertoa, kuinka harmaapäiset mummot edelleen istuvat ikkunoidensa äärellä ja vaihtavat kuulumisia kapeilla kujilla. Minä en onnistu näkemään yhtäkään, mutta työkaverit lähettävät yömyöhään kuvan, jossa he nauttivat Ginja-likööriä paikallisen mamman kotona. Uskottava se on – Lissabonilaiset mummot jaksavat valvoa kauemmin kuin minä.

Alfama hoods

Alfama hoods

Santiago de Alfamaan löydät helposti (ja esteettömästi) nousemalla Rossion metroasemalta ylös Praça da Figueira -aukiolle ja suuntaamalla aukion etelälaitaa pitkin itään. Käänny sitten oikealle Rua de Madalenalle ja kävele ylämäkeä, kunnes ensimmäinen isompi tie Largo Chao do Loureiro lähtee vasemalle. Älä siis turhaan lähde kapuamaan rappusia pienille kujille, sillä Largo Chao do Loureiron päässä on ilmainen hissi. Ovi näyttää johtavan supermarkettiin, mutta saman käytävän päässä on hissi, jolla pääsee nousemaan 7. kerrokseen ja suoraan hotellille johdattavalle Largo dos Loios -kujalle. Jos nälkä yllättää, piipahda matkan varrella olevassa Pastelariassa.

Alfama hoods

Alfama hoods

Yöpymisen illallisineen tarjosivat Santiago de Alfama ja Audrey’s, obrigada!

Helsingin helmiä: Ravintola Carelia

Yhteistyössä Ravintola Carelia ja EatFinland Helsinki 2018

Minussa on nostalgikon vikaa. Kotini kalustus on vuosikymmenien takaa, kierrätyskeskuksista halvalla haalittua tai uutena vanhaan tyyliin toteutettua. Vaikka asun tällä hetkellä vain muutaman vuoden vanhassa kaksiossa, haaveilen jatkuvasti 1900-luvun alun asunnosta. Paksuista kiviseinistä, niihin piilotetuista kylmäkaapeista, leveistä ikkunalaudoista ja tapettikerrosten alle kätkeytyvistä tarinoista. Liekö siinä syy, miksi viihdyn parhaiten paikoissa, joilla on historia.

tunnelma

Ravintola Carelia huokuu historiaa. Liiketilassa alueen asukkaita palvellut apteekki sijaitsi Runeberginkadun kulmauksessa jo silloin, kun risteävän Mannerheimintien virallinen nimi oli Läntinen Viertotie. Lakatut tummat puupinnat, hyllyillä rivissä seisovat apteekkarin ruskeat pullot, puna-valkoruutuinen lattia, alkuperäinen 1920-luvun sisustus ja ranskalaiseen brasserie-henkeen sopivat kalusteet muodostavat tunnelmallisen kokonaisuuden.

ravintola carelia

Etsin katseellani illallisseuralaistani ja löydän hänet talon parhaasta ikkunapöydästä. Bloggaajaystävän kanssa jaetussa ravintolaillassa on aina oma hohtonsa, etenkin kun vastapäätä istuu sellainen konkari, kuin Hannan soppa -blogin Hanna. Halaamme ja vaihdamme kuulumiset. Laseihin kaadetaan kuplivaa. Ulkona kansa vaeltaa vasta sataneessa sohjossa, mutta meillä on mukavan lämmin.

ravintola carelia

Ravintola Carelia houkutteli minut ensimmäisen kerran kynnyksen yli seitsemän vuotta sitten. Olimme ex-avomieheni kanssa tehneet elämämme ensimmäiset asuntokaupat. Juhlallisten allekirjoitusten jälkeen päätimme tehdä jotain normaalista poikkeavaa. Lounastimme pitkän kaavan kautta ja kilistelimme asuntovelkakierteelle. Sittemmin olen juhlinut ravintolassa myös 40-vuotiasta elämääni ja istahtanut lukuisille lasillisille oopperailtojen jälkeen. Vuosipäiviäkin on tunnelmallisessa ravintolasalissa vietetty, ja kerran olen päässyt myös kabinetin puolelle maistelemaan Portugalilaisia Quinta do Craston viinejä.

simpukat

Ravintola Carelian ruokalista noudattelee ranskalaisen keittiön perinteitä. Valitsemme alkupaloiksi simpukoita ja tartaria, klassikoita molemmat. Pääruoan valinta tuottaa päänvaivaa. Mieleni tasapainoilee kehutun naurisannoksen ja päivän kalan välillä. Lopulta voiton vie puna-antura, sillä kuka voisi vastustaa ruskealla voilla aateloitua perunapyrettä. Ensimmäinen haarukallinen vie kielen lisäksi sydämen. Eihän tällaista ruokaa ole olemassakaan!

ravintola carelia

valkoviini

puna-antura

Annamme sommelierin päättää viinivalinnoista. Oman maahantuonnin anti ei petä koskaan, ei tälläkään kertaa. Viiniparitus on onnistuu erinomaisesti kaikkien ruokalajien kohdalla. Simpukoiden kanssa siemaillaan Sancerren alueen valkoista, puna-antura saa seurakseen Bourgougnen Ladoix Blancia vuodelta 2011.

tarte tatin

tarte tatin

Jälkiruoka ansaitsee kokonaisen kappaleen itselleen. Olemme molemmat lukeneet Andalusian auringossa -blogin Arielan facebook-päivityksen muutaman päivän takaa. Hän kehuu Carelian tarte tatinin taivaisiin, joten muita vaihtoehtoja emme edes harkitse. Tapani mukaan olen skeptinen, sillä ylivoimaisesti paras ranskalainen omenapiiras valmistuu mielestäni omin käsin kotikeittiössä.

tarte tatin

tarte tatin

Ravintola Carelia yllättää, pelkkä jälkiruoan ulkonäkö karsii ensimmäiset ennakkoluulot. Kun tarte tatin ehtii suuhun asti, vilkaisemme toisiamme silmät suurina. Leukani luultavasti loksahtaisi lattiaan, jollei kielellä olisi tainnuttavan taivaallisia makuja. Hyvä luoja sentään, tämä on heittämällä paras tarte tatin koskaan! Täydellinen on myös omenapiiraalle valittu viini. Tarjoilija kertoo, että viinin nimi on kirjoitettu jokaiseen etikettiin käsin. Pienen tuottajan olkien päällä kuivatuista rypäleistä valmistettu, olkiviiniksikin kutsuttu jälkiruokaviini on sekin parasta pitkään aikaan.  Tätä laatikollinen kotiin, kiitos!

olkiviini

ravintola carelia

EatFinland Helsinki 2018 -arvonta

Ravintola Carelia on yksi EatFinland Helsingin tämän vuoden ravintoloista. Näyttämällä opusta saat tämän vuoden ajan yhden pääruuan veloituksetta, kun ruokailijoita on vähintään kaksi. Muihin mukana oleviin ravintoloihin voit tutustua EatFinlandin nettisivuilla.

EatFinland-kirja on kulkenut laukussani jo silloin kun konsepti otti ensi askeliaan ja sen vilauttaminen pöydässä tuntui kiusalliselta. Nyt tilanne on toinen ja ravintoloissakin aidosti valinnanvaraa. Jos sinulla on kirjalle käyttöä, kerro minulle, mikä on sinun lempiravintolasi ja miksi?

eatfinland helsinki

Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan yksi EatFinland Helsinki 2018 -kirja, arvontaan voit osallistua maanantaihin 19.2. klo 22 saakka. Muistathan jättää tietoihisi toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saan onnitteluviestin perille. Valoisaa viikonloppua ja onnea arvontaan!

ps. Kurkkaa myös millaisen jutun Hannan soppa -blogin Hanna illasta kirjoitti!