Juhlaputken jälkiruoka – äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat on viimeinkin ripustettu naulaan. Nyt on aikaa leipoa, ensimmäisenä uuniin työnnetään kookos-puolukkapiiras. Mutta sitä ennen pieni kertaus kuluneesta kuukaudesta.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

alkupalat

macarons

passionmarinoitu lohi

prosecco

tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

sosiaaliset introvertit

vappubrunssi

vappubrunssi

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

synttärijuustokakku

viisikymppiset

viisikymppinen

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

savolaisen osakunnan laulajat

kilta-sali

maa-artisokkakeitto

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

pääruoka

baileys-juustokakku

kallavesj

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku eli kookos-puolukkapiiras. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

kookos-puolukkapiiras

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Kookos-puolukka piirakka on elppo, herkullinen eikä liian makea. Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin!

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

kookos-puolukkapiiras

Ota kookos-puolukkapiiras uunista, anna sen jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski piiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele kookos-puolukkapiiras kokonaisilla puolukoilla.

valmis kookos-puolukkapiiras

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!

Taste of Helsinki – makumuistoja ja maistiaisia

Tammikuussa asetin itselleni tavoitteeksi syödä vain sellaisissa ravintoloissa, joissa en ole koskaan syystä tai toisesta käynyt, vaikka yritys on ollut kova. Listalla komeilevat ainakin Savoy, Grön, Toca ja vasta kuukausi sitten tietoisuuteeni noussut Passio. Ranskalaisia viivoja rustatessani en todellakaan voinut aavistaa, että voisin raksia kaikki nämä ravintolat listaltani yhdellä kertaa vain muutamaa kuukautta myöhemmin.

Ravintola Grön Taste of Helsinki

Kerrankin satuin paikalle oikeaan aikaan. Taste of Helsinki Safarille* oli vapautunut peruutuspaikka ja minä nopeanäppisenä onnistuin varaamaan sen itselleni. Hurmioituneena kiertelin tulevan kesän ruokafestarin ravintolasta toiseen, hullaannuin kerta toisensa jälkeen makunhermojani hellivistä maisteluannoksista, vertailin samppanjalaatuja, huljuttelin viiniä lasissa ja suussa, huumaannuin tuoksuista, väreistä ja esteettisistä esillepanosta. Pääsinpä kurkkaamaan myös kaikkein pyhimpään – Ravintola Savoyn keittiöön!

Savoy Vorsmack

Savoyn keittiössä

Savoyn keittiö

Hiukan hävettää myöntää, mutta olen kokenut Taste of Helsingin vain yhden ainoan kerran. Syitä on lukuisia. Ensimmäisinä vuosina matkustin milloin mihinkin juuri tapahtuman aikaan, seuraavina sinkkuvuosina en löytänyt itselleni syömäseuraa ja yksin osallistuminen oli korkean kynnyksen takana.

ravintola grön tartar

Vuoden 2016 keväällä ostin liput illalliskattaukseen heti, kun ne tupsahtivat myyntiin. Onneksi, sillä ilman ennakkolippua tuskin olisin spontaanisti kävellyt sisään alueelle. Satoi nimittäin vettä. Kaatamalla. Maksetut tiketit oli kuitenkin käytettävä, niinpä vedimme kumisaappaat jalkaan ja sadetakit niskaan. Hoimme itsellemme, että asenne ratkaisee.

ravintola passio

ravintola passio

Kansalaistorilla marssimme suoraan sisään. Jonoja ei ollut, ei portilla, ei juomapisteissä eikä edes ravintoloissa. Muutamia kymmeniä muitakin rohkelikkoja tungeksi telttakatoksien suojissa, jazzbändi oli sulloutunut parin neliön katetulle ”lavalle” ja istuskeluryhmien sohvat, säkkituolit, baarijakkarat ja tarjoilupöydät valuivat vettä läpimärkinä. Näpit jäätyivät kylmän viinilasin kylkeen kiinni. Tunnelma oli kostea, mutta jollain tavalla mukavan kodikas.

Roskakalakroketti taste of helsinki

Annoksista parhaiten makumuistiin painuivat Grönin kuusenkerkkäjälkkäri ja tamperelaisen Hella & Huoneen roskakalakroketti. Mies nautiskeli antaumuksella Restoran Ö:n selleriannoksesta ja minä tuhlasin viimeiset valuuttani manselaiseen herukkapensaaseen.

kuusenkerkkä taste of helsinki

Tänä kesänä (jos sellainen vielä näiden lumipyryjen jälkeen joskus vielä tulee) kattaus on subjektiivisesta näkökulmastani ehdottomasti vieläkin houkuttelevampi, vai mitä sanotte näistä?

Kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa (Grön) – Lahna Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja herneenversokastiketta (Ludu) – Gazpachosorbet ja vähän vegeä (Passio) – Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia (Shelter) – Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla (Toca)

Ravintola Toca

Ravintola Toca ravioli

Ravintola Toca jälkiruoka

Toca tuo ensimmäisenä Taste of Helsingin historiassa pöytään pastaa. Aika kunnianhimoista ja aavistuksen hullua, arvostan! Näitäkin suussa sulavia juustotäytteisiä ravioleja pääsin maistamaan eilisellä Taste of Helsingin tarjoamalla ruokasafarilla. Valitsen italian väreihin sävytetyn pastaruuan jo nyt koko tapahtuman visuaalisimmaksi annokseksi, vaikka olen nähnyt tarjolle tulevista annoksista vain murto-osan.

rusty auringolasku

Shelter raparperi

Taste of Helsinki on matalan kynnyksen paikka. Uskomaton ulkoilmapiknik, jonka vilteillä annoskateus ei vaivaa. Missään muualla ei pääse tutustumaan Helsingin parhaimpien ravintoloiden tarjontaan pikkurahalla. Kaikki annokset maksavat 5–12 euroa, keskihinta asettuu tänä vuonna 6 euron tienoille. Maksuvälineinä käytetään muovisia markkoja, joita voi vaihtaa useissa pisteissä. Ei siis korttien ja käteisen kanssa sähläystä, vaan nopeaa ja varsin kätevää rahanvaihtoa!

ravintola pastor

ravintola pastor perinnetomaatti

Ja nyt, ilmainen vinkki kaikille äitienpäivälahjaa etsiville. Lopettakaa pähkiminen ja pään raapiminen, tässä tulee ratkaisu, jonka tarjoilen teille hopeatarjottimella. Paketoi äidille, vaimolle, asuinkumppanille tai vaikka mummolle lippu Taste of Helsinkiin! Sopii muuten myös elämykselliseksi valmistujaislahjaksi tai ylioppilaan lahjapöytään, varsinkin jos lunastat samalla paikan vaikkapa prosecco-tastingiin. Problem solved!

*Osallistuin safarille Taste of Helsingin bloggaajavieraana.

ravintola passio makkaraperunat veripalttu

ps. Ennakkomaistelussa olleista suolaisista annoksista suosikikseni nousi yllä olevassa kuvassa patsasteleva Passion Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa. Makean nälkään suosittelen Tocan sitruunaista valkosuklaa-kamomillajälkkäriä. Nam!

PING Helsinki Business Festival – mitä jäi käteen?

Olen antanut ajatusten hautua. Takki on tyhjä ja pää täynnä. Enkä nyt tarkoita vapun vaiheilla virrannutta kuohuviiniä. Loikoilen lontoolaisen hotellihuoneen sängyllä, kuuntelen hälytysajoneuvojen loputonta rallia Cromwell Roadilla ja tulostan työmuistini virtuaaliselle paperille.

parveke

PING Helsinki Business Festival. Miten kirjoittaa maailmanluokan tapahtumasta ilman, että sortuu ylisanoihin ja karahtaa heti ensimmäisessä lauseessa kliseiden karikolle? Ei oikein mitenkään. Jotkut osaavat, minä en. Siksi ajattelematta sen suuremmin, tässä se tulee – festariraportti. Bare with me.

ping helsinki

Be better, braver and bolder – Ann Handley otti yleisön haltuun sadasosasekunnissa. Menestyäkseen markkinoinnin maailmassa on uskallettava tehdä asioita eri tavalla kuin muut, sillä tavallinen ei enää riitä. Turvallisuushakuisuus johtaa vain keskinkertaisuuteen, joka ei kiinnosta ketään. Menestyksen avaimet löytyvät mukavuusalueen ulkopuolelta, eivät tutusta ja turvallisesta tekemisestä, eivätkä ainakaan keski-iän ylittäneen markkinointijohtajan pölyttyneestä toimistosta. Handley elää kuten opettaa, olisipa se yhtä helppoa minullekin.

clarion hotel ping Helsinki

Futuristi Ilkka Halava puhui siitä minkä olen tiennyt jo kauan. Tai jos en faktisesti tiennyt, ainakin aavistanut tulevan. Olemme suuren muutoksen kynnyksellä. Työ sellaisena, kuin ennen 2000-lukua syntyneet sen tuntevat, tulee katoamaan. Tekoäly ja mekaaniset koneet hoitavat kaiken sen, mikä meistä on tylsää, rankkaa ja vastenmielistä. Ei enää kellokortteja, turhia kehityskeskusteluja tai näennäisen virkistäviä tyky-päiviä. Ei ahdistavia sunnuntai-iltoja työviikkoa odotellessa, eikä aamukampaa, josta katkoa piikkejä kesälomaa odotellessa.

orkidea ping helsinki

Tulevaisuudessa on vain seitsenpäiväisiä viikonloppuja. Työpäiviä, jotka eivät tunnu työltä. Toimenkuvia, joiden sisällön jokainen voi rakentaa itse intohimonsa palasista, pienistä puroista, joista kasvaa suuri virta. Harrastuksesta tulee työ ja työstä harrastus. Eläkkeet jäävät historiaan, sillä työ ei enää samalla tavalla rasita ihmistä, mieltä ja kehoa. Allekirjoitan ja tavoittelen tätä itsekin, mutta silti pureskelen ennen kuin nielen.

jälkiruoka ping helsinki

Päivän hyödyllisin keskustelu (jos pientä kollegiaalista debattia Savusuolaa-blogin Janican kanssa ei lasketa) käytiin Veera Biancan houstaamassa pyöreässä pöydässä. Pöydän ympärillä puhuttiin suoraan rahasta, mediakorteista, yhteistyöehdotuksista ja -periaatteista. Myös ensimmäisessä rinnakkaissessiossa lyötiin pöytään lukuja. Häpeilemättä ja avoimesti. Hyvä niin, sillä mitä läpinäkyvämpää yhteistyö sisällöntuottajien ja brändien välillä on, sitä nopeammin pelisäännöt selkeytyvät ja ala kehittyy.

clarion helsinki ping helsinki

Mitä siis jäi käteen vappupallon, festaripassin ja puumapussin lisäksi, mikä kolisee mielessä vieläkin? Ei, se ei ole PINGviini, loistava kasvislounas eikä notkuva jälkiruokapöytä. Uudet ja vanhat kollegat olivat hekin valloittavia, sisältöyhteistyötapaamiset hedelmällisiä ja illan bileissä hyvä boogie. Päällimäisenä mielen maisemassa kelluu kuitenkin oman tekemisen oikeuttaminen. Se, etten välttämättä tarvitse keneltäkään taustatukea tavoitteilleni, hyväksyntää haaveilleni tai lupaa unelmilleni. Riittää, että uskon itse.

ping helsinki

Minun reittini kulkee sammalmättäiden päällä, mustikanvarpujen joukossa, kovalla graniittikalliolla ja upottavalla rantahiekalla. En suostu silottelemaan matkaani käsitellyillä kuvilla, stailatuilla annoksilla tai epäaidoilla otoksilla. Taivallan mielummin kivikkoista tietä, sitä mikä on päällystetty liikuttavilla muistoilla, samaistuttavilla tarinoilla ja rehellisillä kokemuksilla. Se taival on suunnattoman paljon mielenkiintoisempi kuin kollegojen valmiiksi tallaama tasainen tie, vaikka se veisikin varmemmin perille. Harva menestysresepti on toistettavissa, siksi vertailemisessa ei ole mitään mieltä.

ping helsinki clarion

Ratkaisu saattaa osoittautua vääräksi, mutta heittäydyn silti ja kyseenalaistan kompromissit. Superstara Casey Neistatin tavoin tavoittelen sitä, mikä tuntuu mahdottomalta. Suljen korvani vanhempien ja varmasti viisaampien neuvoilta. Pidän kovan pääni ja kuuntelen paitsi teitä lukijoita, myös sitä hiljaisempaa ääntä, joka vahvistuu päivä päivältä. En ahtaudu turhiin muotteihin, vaan kannan itseni ja blogini ylpeydellä.

Kiitos PING Helsinki, kirkastit jälleen ajatukseni. Maali näkyy jo, eikä takakaarteessa ole ruuhkaa.

ping helsinki

ps. Omien polkujen kulkijoita ja erilaisia bisnesfestaritarinoita löydät myös alla olevien linkkien takaa, lue ja innostu!

Itse Minna Mänttäri: Kultajakkuinen, ulkopuolinen
Mua lemmitkö vielä Kustaa: Asioita, joita en muista PING Helsingistä
Ku ite tekee: Se tavallinen ruokablogi
Missä olet Laura: Lue tämä, jos vihaat verkostoitumista
Veera Bianca: Koska elät vain kerran
Rimma + Laura: PING Helsinki 2017 sai aikaan blogi-identiteettikriisin

pps. Jos fanitat kaltaistani kulkijaa, voit käydä ilmiantamassa blogini vuosittaisen blogipalkintogaalan tuomaristolle täällä: The Blog Awards 2017. Huomaathan, että kaikkia kenttiä ei tarvitse täyttää, riittää, että kirjoitat vähintään yhteen. Kiitos äänestäsi! <3