Helppoa juhannuksen juhlaruokaa: sitruunamarinoidut perunavartaat ja sitruunainen jugurttikastike

Juhannusaattoon on enää kaksi yötä. Vatsanpohjalla kipristelee, sillä ensimmäistä kertaa saamme juhlia keskikesän kohokohtaa muualla kuin muiden nurkissa. On edelleen vaikea uskoa todeksi pitkäaikaisen haaveen toteutumista, meillä tosiaan on oma mökki – tänä kesänä ja kaikkina tulevina niin kauan kuin henki pihisee ja happi kulkee. Onnen tunne humahtaa päästä varpaisiin ja jää kihelmöimään jalkapohjiin. Ihanaa!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Seuraavina vuosina kutsumme varmasti myös ystäviä yhteisen juhannuspöydän ääreen, mutta tänä kesänä kekkerit katetaan vain meille kahdelle. Aattona syödään hyvin, saunotaan ja uidaan ja sitten taas saunotaan ja uidaan. Tai sitten jätetään saunominen väliin, jos helteet jatkuvat näin hikisinä aattoon asti.

Saatan solmia tien pientareelta poimituista niittykukista seppeleen, jos vaan pään ympärillä pörräävät paarmat suovat. Mies sitoo saunavihdan oman tontin rauduskoivuista, minä kaadan laseihin kuplivaa ja sitten istahdamme laiturille seuraamaan luonnon luomaa juhannusnäytelmää. Auringonlaskua, kuikkien huutoa, laulujoutsenien ylilentoa, peipposten laulua ja sinitiaisten pesäpuuhia.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Ruokapuolta treenasimme jo viime viikonloppuna, kun sisko miehensä kanssa kurvasi mökkipihaan kahdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kaksi kiloa uusia perunoita, pari pakettia makkaraa, kohtuullinen kasa karitsan karetta, grillatuista hedelmistä ja fetasta sekoitettu salaatti, sitruunamarinoidut perunavartaat sekä sitruunainen jugurttikastike katosivat parempiin suihin viimeistä kastikepisaraa myöten. Lopuksi nuoltiin lautaset.

Sitruunamarinoidut perunavartaat olivat hitti, samoin niitä ryydittänyt sitruunainen jugurttikastike, jonka nappasin uusimmasta Etiketti-lehdestä. Majoneesin tosin vaihdoin turkkilaiseen jugurttiin ja uskon, että kastikkeesta tuli sen vuoksi alkuperäistäkin parempi. Muut ainesosat löytyvät todenääköisesti valmiiksi myös sinunkin kesäkeittiöstäsi, sillä tarvitset jugurtin lisäksi vain sinappia, sitruunaa, sokeria ja suolaa. Sitruunamarinoidut perunavartaat eivät ole yhtään sen vaikeampia toteuttaa, hunajalla, öljyllä ja sitruunamehulla pääsee jo pitkälle!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Olet ehkä huomannut, että sitruuna on yksi lempiraaka-aineistani. Senpä takia vaikka sekä perunavartaat että jugurttikastike maustetaan sitruunalla ei hapokkuutta ole ruoassa yhtään liikaa. Jotenkin nämä kaksi onnistuvat täydentämään toisiaan ja yhdistelmä maistuu suussa taivaalliselle. Sitruunainen jugurttikastike sopii erinomaisesti ellei jopa paremmin myös parsalle ja grillissä tai parilalla paahdetuille uuden sadon porkkanoille.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunaiset perunavartaat pelastavat myös edellisenä päivänä yli jääneet uudet perunat, potut nimittäin upotetaan marinadiin ja pujotetaan vartaisiin kypsennettyinä. Resepteistä riittää neljälle juhannuksen juhlijalle.

Sitruunamarinoidut perunavartaat

500 g keitettyjä uusia perunoita
3 rkl öljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa

Ihan ensimmäiseksi muista laittaa puiset vartaat likoamaan veteen, jotta ne eivät syty palamaan grillissä. Jos käytät metallisia, voit tietysti skipata tämän vaiheen. Keitä perunat tai käytä edelliseltä aterialta kattilaan jääneitä keitettyjä pottuja. Jos keität potaatit erikseen, voit jättää ne aavistuksen alle normaalin kypsyyden, sillä perunat jatkavat kypsymistään vielä vartaissa.

Puolita pienemmät perunat ja palastele isommat sopiviksi suupaloiksi. Sekoita marinadi öljystä, sitruunamehusta, hunajasta ja suolasta ja holauta se vielä lämpimien perunoiden joukkoon. Jätä maustumaan vähintään vartiksi, tuntikaan ei ole näille ihanuuksille liikaa.

Pujottele perunapalat vartaisiin ja kaada marinadi pieneen kippoon. Paista sitruunamarinoidut perunavartaat grillissä tai parilapannulla ja valele samalla marinadilla. Kun potut ovat saaneet kivasti väriä, rouhaise mausteiksi suolaa ja mustapippuria ja lusikoi vartaiden päälle reilusti alla olevaa sitruunaista jugurttikastiketta.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunainen jugurttikastike

1 dl turkkilaista jugurttia
1 tl (dijon)sinappia
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 valkosipulin kynsi tai pari kunnon rouhaisua valkosipulimyllystä
Ripaus sokeria ja suolaa
(Mustapippuria ja tuoreita yrttejä)

Sekoita ainekset ja anna tekeytyä perunoiden marinoitumisen ja paistumisen ajan. Reseptiin sopii erinomaisesti miedomman valkosipulin maun antava kuivattu valkosipuli, jota meillä on aina maustekaapissa. Sappion luomutilalla kasvatettu valkosipuli on kuivattu ja ujutettu myllyyn, josta sitä on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Tuore valkosipuli antaa vähän enemmän potkua, mutta sopii kastikkeeseen ihan yhtä hyvin.

Lusikoi sitruunainen jugurttikastike perunavartaiden päälle, rouhaise päälle vielä mustapippuria ja koristele halutessasi tuoreilla yrteillä kuten basilikalla tai korianterilla.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sekä sitruunaiset perunavartaat että sitruunainen jugurttikastike tulivat jäädäkseen. Jäimme kerrasta koukkuun, joten näistä herkuista pääsevät nauttimaan myös tulevien kesien mökkivieraat – muulloinkin kuin juhannuksena!

Tammikuisia tarinoita: Uunissa karamellisoidut veriappelsiinit

Jounin kauppa oli muuttunut sitten viime näkemän. Ei sinänsä ihme, sillä edellisestä kauppareissusta Äkäslompolossa on suurin piirtein 30 vuotta. Pienestä kyläkaupasta on kasvanut kunnon market, jonka hyllyissä on siistissä rivissä niin tofupaketteja kuin kaurajuomiakin tunturivieraita varten. Minun ostoslistallani on kilo veriappelsiineja, tummaa suklaata, chilirouhetta, minipakkaus sokeria ja purkillinen punaista maitoa eli ainekset chilikaakaoon ja karamellisoituihin veriappelsiineihin.

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Tunturissa olisi aikaa ottaa ruokakuvia, ajattelin, ja pakkasin mukaan muutaman objektiivin. Lunta ja lumen valoa, sinisiä hetkiä ja auringossa kimmeltäviä hankia olisi vaikka muille jakaa. Kunnes ajattelin vähän tarkemmin. Jos aurinko nousee klo 10:41 ja laskee klo 14:17, peliaikaa on palttiarallaa neljä tuntia.

Aamuisin nousisimme parin sadan metrin päästä skibussiin, joka kuljettaisi meidät hissien ala-asemalle. Kun laskupäivän jälkeen palaisimme mökille, olisi valo jo vaihtunut siniseen hämärään. Missähän välissä meinasin niitä ruokakuvia ottaa?

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Toinen laskupäivä oli pilvinen, tuuli puhalsi kovaa idästä ja huipulla oli yli 10 astetta pakkasta. Luovutimme kuuden mäen jälkeen ja palasimme valoisan aikaan kelomökin suojiin. Tilaisuuteni oli tullut! Sulatin tummaa suklaata kuumaan maitoon, lisäsin mausteita ja kaadoin mielestäni varsin kelpoisen lopputuloksen kuksaan. Mies nyrpisti nenäänsä. Kaakao oli kuulemma pahaa ja siinä oli kummallisia sattumia. Resepti ilmeisesti kaipasi vielä kehittelyä. Onneksi maku ei näy kuvissa, eikä se, että kaakao jäähtyä ennen kameran kaivamista esiin.

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Karamellisoidut veriappelsiinit oli tarkoitus kattaa aamupalapöytään. Siinäkin tämän insinöörin logiikka mätti pahasti. Aamupalan aikaan ulkona oli vielä pimeää, joten kuvaushaaveilla sai viskoa hangessa vilistävää oravaa. Söimme suurimman osan vitamiinipommeista sellaisenaan, mutta lähtöpäivänä appelsiineja oli jäljellä vielä neljä. Juuri ennen mökin luovuttamista päätin heittää hedelmät terassin takana kohoaviin kinoksiin ja katsoa, miltä ne näyttävät ruudun läpi. Ruuduista tuli hauskoja, mutta ei niitä oikein ruokakuviksi voi kutsua.

Tänään oli vihdoin aikaa kokata ja kuvata karamellisoidut veriappelsiinit alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ennen olen grillannut greippejä samalla menetelmällä ja vähän pelkäsin, että veriappelsiineista tulisi liian makeita, mutta ei suinkaan. Vastusten alla sulanut sokeri maustoi veriappelsiinit juuri sopiviksi ja päälle ripoteltu sormisuola korosti hedelmän omaa makua. Ihanaa!

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Tämän helpommaksi ei luksusaamiaisen kokkaaminen tule, sillä tarvitset vain kolme raaka-ainetta! Muista pestä appelsiinit tai ainakin kädet käsittelyn jälkeen, sillä ainakin Pirkka-taroccojen kuorissa on jälkikäteen lisättyä, myrkylliseksi luokiteltua säilöntäainetta, joka ei varsinaisesti paranna makukokemusta.

Karamellisoidut veriappelsiinit

Veriappelsiineja
Ruskeaa sokeria
Sormisuolaa

Leikkaa veriappelsiinit puoliksi, jos haluat syödä ne greippien tapaan tai kuori ja viipaloi, jos syöt hedelmän esim. puuron tai jugurtin kanssa.

Lado veriappelsiinipuolikkaat tai -viipaleet pellille tai muuhun uuninkestävään astiaan. Ripottele ruskeaa sokeria niiden päälle ja lykkää grillivastusten alle noin 5 minuutiksi. Ota uunista, anna hieman jäähtyä ja sirottele sitten hiukan sormisuolaa hedelmille ja herkuttele!

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Voit myös mehustaa karamellisoidut veriappelsiinit, sormisuola sopii yllättävän hyvin myös paahdetuista appelsiininpuolikkaista puristettuun mehuun!

Jos sinäkin olet hulluna veriappelsiineihin, tsekkaa myös nämä:
Vaaleanpunainen veriappelsiinirisotto
Värikäs veriappelsiiniceviche

Tuliaisia Ranskasta: Sinappinen sieni-sipulipiirakka

Kaikki viinit eivät matkusta hyvin. Näin minua neuvottiin, kun muutama vuosi sitten vietin lomaa viiniköynnösten keskellä viinitalolta toiselle vaeltaen. Tottahan tuo taitaa olla. Vihreiden kukkuloiden kupeessa, Välimeren auringon viimeisissä säteissä, lasin hikoillessa helteisessä illassa viini maistuu taatusti erilaiselta kuin kotisohvalla television ääressä. Vaikka viinipullo kulkeekin matkalaukussa kätevästi kotiin saakka, tunnelmaa ei pysty pakkaamaan kookkaimpaankaan kapsäkkiin.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Asettuminen arkeen ja palaaminen perustekemiseen ranskalaisten maalaismaisemien ja riemukkaan ruokakuvausretriitin jälkeen on ollut ymmärrettävästi vähän vaikeaa. Onneksi muistoja voi elvyttää myös kylmänkolean kivikaupungin keittiössä, vaikka eihän se tietenkään sama ole, ei lähellekään.

Pohjolan kylmässä valossa kasvaneista ja kaukaa maailmalta roudatuista raaka-aineista puuttuu se jokin. Tomaatit ovat vetisiä, persikat mauttomia ja vaisut viikunat kalpenevat suoraan puusta poimittujen rinnalla. Jotkut makumuistot kuitenkin kantavat kielelle saakka.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Siksi pari päivää sitten, kun isä toi kotiinkuljetuksena puoli ämpärillistä itse poimimiaan kantarelleja, päätin leipoa lautaselleni ranskalaisen maalaismaiseman. Sinappinen sieni-sipulipiirakka valmistui versiona, joka tuskin veti vertoja alkuperäiselle, Happy Hamletin vierastalon terassilla, kaislakaton alla nautitulle taideteokselle, mutta herkullista se silti oli. Ranskassa kokatun piirakan resepti oli Teresa Välimäen käsialaa, alla olevan ohjeen olen muokannut sen pohjalta.

Koska salvia rönsyilee mökin keittiöpuutarhassa niin, että timjamiraasu meinaa peittyä sen alle, ja koska isäni sieniämpärin kyljessä keittiööni kulkeutui myös säkillinen omenoita, päätin lisätä molempia piirakan pohjataikinaan. Niin olen tehnyt ennenkin, joten taikinasta tuli loppujen lopuksi toisinto vanhan suosikkini salottisipulipiirakan pohjasta.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Kaikkea ei todellakaan tehdä itse alusta asti, leivontaan voi hyvin käyttää vaikka kaupan valmista lehtitaikinaa. Tässä kohtaa voit siis hyvin oikoa. Sienet voit valita mielesi mukaan, myös herkkusienet maistuvat piirakassa mainioilta. Sipuliksi sopii se, mitä kaapista löytyy, mutta sinapin olisi hyvä olla dijonia. Ja sitten kokkaushommiin!

Sinappinen sieni-sipulipiirakka

Pohja:
150 g voita kuutioituna
1,5 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2–3 rkl silputtua salviaa
1 omena raastettuna
1 rkl (sherry)viinietikkaa

Täyte:
2 sipulia
2–3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä paistamiseen
Reilu litra tuoreita sieniä
Purkillinen maustamatonta tuorejuustoa tai mascarponea
1 dl turkkilaista jugurttia
2 rkl dijonsinappia
(loraus valkoviiniä tai sherryä)
Suolaa ja pippuria
Päälle juustoraastetta, jos siltä tuntuu

Raasta omena ja silppua salvia. Kaikki taikinan ainekset kulhoon ja nypi voi niiden joukkoon. Lisää tilkka viinietikkaa ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikina sitten elmukelmuun ja siirrä jääkaappiin lepäämään täytteen valmistuksen ajaksi.

Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi, silppua valkosipulinkynnet ja pieni sienet sopiviksi suupaloiksi. Hauduta sipuleita öljyssä 10-15 minuuttia. Lisää pannulle sitten sienet ja paista kunnes suurin osa nesteestä ehtii haihtua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pane viimeistään tässä vaiheessa uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita tuorejuusto ja turkkilainen jugurtti ja lisää seokseen pari ruokalusikallista dijon-sinappia sekä loraus valkoviiniä tai sherryä. Mausta suolalla.

Painele levännyt taikina käsin pyöreän taikinavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä tuorejuusto-jugurtti alimmaiseksi ja lisää sienet ja sipulit sen päälle. Lisää päällimmäiseksi juustoraastetta, jos haluat. Paista uunissa 25–40 minuuttia, paistoaika riippuu uunista ja pohjataikinan koostumuksesta. Ylläolevalla kombolla taikina kypsyi meidän normiuunissa reilussa 30 minuutissa.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Nauti sinappinen sieni-sipulipiirakka vähän jäähtyneenä sellaisenaan tai vihreän salaatin kanssa!