makeat herkut

Aikuiset ystäväni eli kuhaa ja sitruunaperunoita, avokadojäätelöä ja suklaamuffineja

/ piapas / 2 kommenttia

Minä en ole mistään kotoisin. Olen käynyt neljää eri ala-astetta ja asunut kahdeksalla eri paikkakunnalla ympäri Suomen. Ei siis ihme, että välillä on vähän juureton olo, vaikka samaistunkin vahvasti vanhempien kotiseutujen ihmisiin, savolaiseen mielenlaatuun ja lapinmiesten hiljaiseen jurouteen. Siksi olen aina ollut vähän kateellinen kavereille, jotka ovat kasvaneet yhdessä ja samassa naapurustossa, jossa leikkiseura on yhden ovikellonsoiton päässä. Minulta nämä lapsuudenystävät uupuvat, mutta onneksi tätä tyhjiötä paikkaavat kolme sitäkin rakkaampaa pikkusiskoa.

Aikuisena ystävystyminen on monimutkaista. Enää ei riitä, että ollaan samanikäisiä, samalla luokalla, törmätään yhteisellä kerrostalopihalla tai että äidit ovat keskenään kavereita. Yhdistävät tekijät ovat ihan eri tasolla: sama elämäntilanne, yhteiset kokemukset, mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, samankaltaiset arvot. Sitten tarvitaan vielä sitä mannapuuroa ja mansikkaa. Minun maailmassani kestävän ystävyyden siemen kylvetään kohtaamisen ensiminuuteilla. Jotenkin tiedän saman tien, että tämä tyyppi tässä, se on mun ihminen. Ystävyyden alkumetrit ovat siis lähes täysin verrattavissa parisuhteen haparoiviin ensiaskeliin.

Olen onnekas, sillä olen törmännyt käsittämättömän mahtaviin tyyppeihin myös aikuisiällä. Opiskelijariennoissa, työpaikan kahvipöydässä ja osakuntakuoron riveissä, mutta myös sinkkuelämän pyörteissä, juhannustansseissa, kauhojen ja kattiloiden äärellä ja jopa tv-kameroiden edessä. Elämän koettelemusten lisäksi aikuisia ystäviä yhdistävät oikeanlainen kemia, huumori ja loputon luottamus siihen, että heikkoinakin hetkinä ystävyyden turvaverkko kantaa.

Aikuiset ystävät tietävät, että voivat kutsua itsensä kylään. Tai kuten eilen, ruokapöytään asti. Tuovat tullessaan viinipullon, istuvat sohvalle ja viihdyttävät jutuillaan, kun emäntä heiluu kauhan varressa ja kokkaa kuhaa ja sitruunaperunoita. Eikä ketään haittaa, vaikka edellisestä imuroinnista on kolme viikkoa tai pyykkivuori vyöryy kylppärissä pitkin lattioita.

”Kokkaisitko mulle jotain hyvää?” eli kuhaa ja sitruunaperunoita

Sopiva määrä kuhafileitä tai muuta vaaleaa kalaa
nippu retiisejä
n. 100 g voita
kevätsipulia
(luomu)sitruuna
400 g pottuja
suolaa

Keitä perunat suolatussa vedessä. Ruskista voi (jätä vähän kalojen paistamiseen), raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Silppua kevätsipulien varret. Kuori kypsät perunat ja pilko ne vähän pienemmiksi. Lisää perunoiden sekaan puolet ruskistetusta voista, puolet sitruunankuoriraasteesta ja ruokalusikallinen mehua. Heitä päälle vielä puolet sipulinvarsisilpusta. Paista sitten suolalla maustetut kuhafileet voissa kuumalla pannulla. Puolita huuhdotut retiisit ja heitä nekin hetkeksi pannulle. Yhdistä jäljelle jääneet ruskistettu voi, sitruunankuoriraaste, mehu ja kevätsipulinvarret kastikkeeksi ja lämmitä se pienessä kattiassa.

kuhaa ja sitruunaperunoita

Jälkkäriksi tehtiin avokadojäätelöä ja suklaamuffineja, kuten ruokapiiripostauksessa lupasin. Nykyään osaan tehdä jäätelön alusta alkaen itse, mutta tässä reseptissä kuitenkin kurvataan hieman suorempaa oikotietä.

Avokadojäätelö

1 litra vaniljajäätelöä
2 kypsää avokadoa
2 tl vaniljasokeria
2 rkl tomusokeria
sitruunamehua

Paloittele jätski isoon kulhoon pehmenemään. Kuori avokadot ja purista päälle sitruunamehua. Surauta avokadot sokerien kanssa soseeksi ja lisää se jätskin kanssa samaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi ja laita pakkaseen pariksi tunniksi. Tee sillä aikaa muffinit.

Suklaamuffinit (12 kpl)

200 g tummaa suklaata
150 g voita
2 dl (tummaa) sokeria
4 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sulata voi kattilassa, heitä sekaan paloiteltu suklaa ja anna sen sulaa. Jäähdyttele. Vatkaa sokeri ja munat pehmeäksi vaahdoksi. Kuivat aineet kannattaa lisätä siivilän läpi, jotta taikinaan ei jää jauhopaakkuja, kuten minulle kävi. Kääntele mukaan sulanut suklaa. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tein nämä kahdessa erässä ja oman uunin optimipaistoajaksi arvioin jälkikäteen 13 minuuttia. Silloin muffinssin reunat ovat rapsakan kypsät, mutta sisus ihanan valuvaa!

WP_20150606_21_47_48_Pro

ps. Ihan kaikkea ei jaksettu kaksistaan syödä, joten näitä herkkuja on nyt pakkanen pullollaan. Tervetuloa jälkkärille, aikuiset ystäväni!

Elämä voittaa

/ piapas / 6 kommenttia

Muistatteko tämän?

Minun mielessäni Becca ja Corky yhdistyvät kaurakekseihin. Sellaisiin tajuttoman rasvaisiin, pellille pitsisen ohuiksi levinneisiin ja siirappisiin kaloripommeihin. Jostain syystä ohjelmaa ei voinut katsoa ilman niitä. Sarja ja keksit olivat erottamaton pari, kuten lauantai-illan Pätkis-piirretyt ja jäätelökin. Siinä sitten rivissä sohvalla murusteltiin koko perheen voimin.

Aikuisena en ole onnistunut toistamaan reseptiä samanlaisin lopputuloksin, vaikka ohje on äidiltä saatu. Joko taikina ei leviä riittävästi tai sitten keksit eivät ole tarpeeksi tahmeita. Jossain mättää. Auttaisikohan, jos laittaisin taustalle pyörimään Elämä voittaa? Vai olisinko niin onnekas, että kommenttilootasta löytyisi kohta täydellisten pitsikaurakeksien ohje?

PS. Elämä tosiaan voittaa, etenkin kun juuri äsken sain puhelun, jossa kerrottiin lauantaina kadonneen lompakkoni löytyneen Flamingosta. Huhhuh, tais olla tämän tytön juhlimiset vähäksi aikaa tässä.

Hirsiseinä vihreä ja punainen – Rappiotädin raparperipiirakka

/ piapas / 6 kommenttia

Olen aina pitänyt kirpeistä ja happamista mauista. Rakastan sitruunaa ja sillä maustettuja ruokia, irtokarkkihyllyillä himoitsen kielen kipristäviä pääkalloja ja dragstereita, leivostiskillä valitsen rahkapullan ja baarissa geeteen. Mitä happamempaa, sen parempi.

Siksi raparperipiirakka ja raparperi, tuo äidin kasvimaan kuningatar, on vihannesten (se tosiaan on vihannes!) topkymppilistan palkintopallilla. Punavihreää herkkua syötiin lapsena paljon. Oli kiisseliä ja raparperisoppaa. Piirakkaa, mehua, hilloa ja ties mitä paistosta. Tai sitten sitä rouskutettiin raakana, mikä varmaan oli vastoin kaikkia suosituksia, eikä taatusti ollut hyväksi hampaille. Siitä huolimatta saatan edelleen katkaista ihanan punaisen varren ja rouskutella sitä sellaisenaan tai sokeriin dipattuna.

Parasta raparperi kuitenkin on piirakassa. Lämpimänä ja vaniljajäätelön kanssa. Seuraava ohje on bongattu  Pastanjauhantaa-blogista, yhdestä ruokahulluuteni inspiraatiopisteistä. Alkuperäisen ohjeen margariinin olen korvannut voilla, se vaan on niin paljon parempaa ja oivallinen makupari raparperin kanssa.

raparperipiirakka

Rappiotädin raparperipiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua voita
1 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, hieman jäähtynyt voi ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina paperoidulle pellille ja ripottele päälle pienehköjä raparperinpaloja niin paljon, että taikina peittyy (n. 5–7 vartta). Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Tee paiston aikana toskakuorrutus:
100 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa

100 g mantelilastuja

Anna ainesten kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska piirakan päälle ja paista vielä 10–12 minuuttia.

Tätä piirakkaa leivon usein, taitaa sitä olla nytkin pakkasessa. Samaa ikisuosikkia leivoin myös vuosi sitten, kun jo tiesin meneväni naimisiin tuntemattoman kanssa. Yritin ujuttaa palan piirakkaa (heh, heh) tuotannon tyyppien mukana myös mysteerimiehelle, mutta pelkäsivät varmaan, että olen piilottanut taikinaan jonkun piiloviestin, kun eivät suostuneet pyyntööni. Kun sitten hääjuhlassa kerroin tuoreelle aviomiehelleni tuosta suunnitelmasta, ei hän ollut uskoa korviaan ja kysyi, olenko tosissani. Heidänkin perheessään raparperipiirakka oli kesän merkki, ilman äidin leipomaa herkkua ei kesä kuulemma tullut. Hymyilyttää vieläkin. 🙂

Ps. Raparperi on sesongissa juuri nyt! Jos oma kasvimaa on vielä unelmien asteella eikä äidinkään takapihalla tätä herkkua kasva, käy jututtamassa torimummoja. Tunnelma on taattu ja tiskissä puhtaimmat ja tuoreimmat raaka-aineet. Suosittelen syvästi!

Kokeile myös:
Maailman paras rapea raparperipaistos