Aatonaaton lahjavalvojaiset – viime hetken lakritsimantelit

23.12.20158.11.2019 / piapas / 1 kommentti

Yksi yö jouluun. Viimeiset työtunnit takana ja edessä reilun kahden viikon tauko oravanpyörästä. Hiljaisuutta, lepoa, kynttilän valoa, hyasintin tuoksua, hupenevia kirjapinoja, punaviiniä, suklaata, notkuvia joulupöytiä ja täysiä vatsoja. Ikuisena optimistia haaveilen myös kylmästä matalapainerintamasta, lumisateista ja pulkkamäestä.

Tänään VR kuljettaa meidät maalle, jossa joulu jo odottaa. Leipomiset, laatikot ja joulukalat on jaettu jouluexcelissä tasan, sillä valmis pöytä syntyy yhdessä. Minun sarakkeessani lukee: mätihässäkkä, broilerinmaksapatee, lohipastrami, lanttulaatikko, karjalanpiirakat, ohrarieska, marinoitu punakaali, lakritsiluumut ja mustikkapannacotta. Herkkua on siinä totta vieköön monenlaista. Onneksi kokkaamassa on yhden sijasta kaksi.

Tänä vuonna meille tulee joulupukki ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen. Pieni siskontyttö kirjoitti punanutulle viestin oman kotinsa ulko-oveen: Joulupukki, olemme mummolassa!

Aina välillä yritämme sopia, että aikuisille ei sitten hankita mitään. Joka joulu sorrumme silti. Osuvan lahjan pähkäileminen, etsiminen, askarteleminen, kokkaaminen ja etenkin sen antaminen on tärkeä osa minun jouluani.

Olen vuosikausia liputtanut syötävien, juotavien ja aineettomien pakettien puolesta. Mitäpä jos sinäkin muistaisit rakkaitasi tänä tai ensi jouluna toisella tapaa? Ei viime hetken paniikkia täpötäydessä tavaratalossa hien valuessa noroina selkäpiitä pitkin, eikä turhakevuorta, josta iso osa jää nurkkiin pyörimään, koska mitään ei kehtaa poiskaan heittää.

Tässä muutama idea, joiden toteuttaminen ei vaadi suuria ponnistuksia ja onnistuu vielä näin aatonaaton viimeisinä tunteinakin.

Tee lahjakortti. Vain taivas on rajana. Lupaa vaikka pestä ikkunat tai vahtia sisarusten lapsia. Järjestä leffailta ja karkkibuffa kotona, lähde kummilapsen kanssa metsäretkelle tai vaikka uimahalliin, pyydä hyvä ystävä piknikille kesän korvilla, kutsu naapurit lautapeli-iltaan, organisoi viininmaistajaiset tai vie anoppi konserttiin kevään aikana.

Valitse vitamiinit. Kipaise lähikauppaan ja kerää koriin kokoelma hedelmiä, pakkaa ne nättiin pussiin ja liitä mukaan smoothieresepti.

Anna ruokalahja. Leivo leipä, keksejä tai tiikerikakku. Paahda pähkinöitä ja tee itse mysliä. Tai jos kaappiesi kätköistä löytyy lakritsijauhetta, tee kuten minä ja pyöräytä pakettiin pussillinen lakumanteleita. Lakritsimantelit ovat jokajouluinen superhitti, ne pyöräytän, jos en muuta ehdi.

Lakritsimantelit

1,5 tl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
3 tl lakritsijauhetta
100 g kuorimattomia manteleita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita puolet lakritsijauheesta ja kaikki muut aineet hyvin. Levitä lakritsimantelit leivinpaperoidulle pellille ja paahda uunissa 7 min. Erottele mantelit toisistaan ja ripottele päälle loput lakritsijauheesta. Pakkaa lakritsimantelit nopeasti lahjapusseihin, sillä näihin tulee himo.

Pyhäinpäivän kampanisut eli mummin tortturesepti

31.10.20158.11.2019 / piapas / 8 kommenttia

Muistan oranssin kerrostalon ylimmän kerroksen, parvekkeelta näkyvän mustan metsän, pyöräretket siirtolapuutarhamökille, elämää suuremman leikkipuiston, jäätelöt torilla kauppahallin katveessa, Veljmies-patsaan vierellä. Muistan Ritoniemen samettihiekkaisen rivieran ja huolettomat hetket serkkuseurassa, Puutossalmen lossin, Carlsonin tavaratalon leluosaston, kaupunginkirjaston kirjojen tuoksun ja poljettavan singerin säksätyksen. Keittiön, jonka ovella vastassa oli aina tuoreiden karjalanpiirakoiden tai kalakukon tuoksu.

Muistan itikoiden ininän lammella, ämpärit kukkuroillaan kellanpunertavia hilloja, kelkkareissujen kylmettyneet sormenpäät, loputtomat päivät tunturissa ja kuuman mustaherukkamehun Sallan Karhujen majalla. Muistan jännityksensekaiset huussikäynnit navetan päädyssä, vuodevaatelaatikkoon sijatun sängyn ja seinille ripustetut tuhansien palojen palapelit. Laatikon täynnä vanhoja leluja, lankarullan hylsyjä ja kummitädin suurisilmäisen vauvanuken. Muistan saunan, sen jättimäisen vesipadan ja tummuneet lauteet. Kuulen pukuhuoneen rätisevän takan ja tunnen jalkapohjien alla kylmää hohkaavan räsymaton. Hirvipatsas vartioi tuvan lämmitysuunin päällä, kaappikello tikitti, sen heilurissa notkuivat joulunaikaan tontut. Edestakaisin, uudestaan ja uudestaan.

Muistan sallan ukin isot kädet, oranssin auton ja tupakan pinttyneen hajun. Muistan hetket takkatulen ääressä, tarkkaillen pieniä hormissa hehkuvia kipinöitä, joita ukki kutsui koululaisiksi. Muistan kuopion ukin karhumaisen olemuksen ja jupurit, joita me kurittomat kakarat saimme välillä tuta. Muistan mummien lämpimät sylit, keittiöt, höyryävät padat ja jauhoiset esiliinat. Iloiset ilmeet, tervetulotoivotukset ja suloisenkatkerat jäähyväiset. Milloin taas nähdään, koska seuraavan kerran tulette käymään?

Tänään sytytän kynttilän isovanhempieni muistolle. Vaellan Hietaniemeen ja etsin hautuumaalta paikan, jossa muualla lepääviä voi muistaa.

Jotta en unohtaisi, jatkan sukupolvien ketjua ja merkitsen muistiin myös sallan mummin torttureseptin. Tästä taikinasta tulee torttuja (tai kampanisuja, kuten niitä muualla Suomessa kutsutaan) koko suvulle, joten puolita, jos sukujuhlia ei ole tulossa. Kummitätini voitti vuonna 2011 tällä reseptillä Mastertorttu-tittelin, tuomaristossa istui mm. Markus Maulavirta!

Mummin kampanisut eli tortut

1 kg huoneenlämmintä voita
2 kg vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 munaa
4 tl leivinjauhetta
3 tl soodaa
2 prk viiliä
sokeria

Sotke yhteen kiloon notkeaa voita kaksi kiloa vehnäjauhoja, kaksi desiä sokeria, kaksi munaa, neljä teelusikallista leivinjauhetta ja kolme soodaa, nypi tasaiseksi muruksi ja puristele mukaan kaksi purkkia (4 dl) viiliä. Älä vaivaa taikinaa. Muovaile pötköjä, jotka taputtelet reilun sentin paksuiseksi littanaksi. Leikkaa littana pötkö noin kymmenen sentin mittaisiksi paloiksi veitsellä tai taikinapyörällä ja viillä niihin kolme viiltoa, jotta saat neljä sakaraa. Kun nostat kampanisut ja tortut pellille, erottele sakaroita vähän toisistaan. Päälle voi ripsauttaa hienoa sokeria, jos haluaa. Paista 250-asteisessa uunissa 8–10 min. Kasta kampanisut kahviin tai murustele sellaisenaan.

Kuorotyttöilyä ja mustikkamuffinsseja

10.9.20158.11.2019 / piapas / 6 kommenttia

Joka viikko kiipeän kuusi kerrosta Savolaiseen Osakuntaan eli Vinnille. Siellä asustaa torstaisin toinen perheeni, 40 laulavaista siskoa ja veljeä sekä meitä kärsivällisesti ja määrätietoisesti musiikin maailmaan luotsaava, käsittämättömän lahjakas Dani. Vaikka väsyttää ja kavuttavia portaita on reilusti yli sata, joka kerta se kannattaa. Eikä pelkästään porrastreenin takia.

Olen laulanut kuorossa esikoulusta asti. Kuulemma olen osannut laulaa, ennen kuin olen kunnolla oppinut puhumaan. Noussut sukulaisten edessä jakkaralle ja kailottanut kiitollisen yleisön edessä Mummolaan kun pyöräilemme, pilven hattaraa ei näy. Lauluharrastus on jatkunut lähes taukoamatta tähän päivään saakka. Kun taannoin olin laulamatta pari kuukautta, sain silloiselta avopuolisoltani välitöntä palautetta: mene takaisin sinne kuoroon, se tekee sulle selkeesti hyvää. Oikeassa oli – kuorolaulu parantaa elämänlaatua. Allekirjoitan täysin.

Savolaisten seurassa on ehtinyt vierähtää yli kymmenen vuotta. Suurin osa laulajista alkaa olla vähintään viitisentoista vuotta nuorempia ja siksipä tänä syksynä oli tarkoitus siirtyä opiskelijakuorosta aikuisten riveihin, mutta kuinkas kävikään. Kalenterissa on jo syyskuun lopun kuororeissu Tukholmaan ja joulukiertue Savoon. Ehkä parempi näin, kun elämässä muuten myllertää aika lailla.

Nälkäinen laulaja on kiukkuinen ja levoton. Siksi työn ja opiskelun raskauttamat kuorotytöt ja -pojat ruokitaan ennen äänenavausta. Ala-asteella treenien alkua odotellessa lampsittiin lähikauppaan ja syötiin huipputerveellinen hillomunkkivälipala. Nyt 30 vuotta myöhemmin kahvitusvuorolaiset keittelevät sumpit ja laittavat voileipiä tai kuten tänään – pastasalaattia ja mustikkarahkaa.

Omalla vuorollani yleensä leivon jotain, usein mustikkamuffinsseja. Leipuri myhäilee tyytyväisenä, kun Vinnin ovesta tupsahtelee tasaista tahtia onnellisia kasvoja ihastellen porraskäytävään asti levinnyttä leivonnaisten tuoksua. Jälleen kerran: helppoa, nopeaa ja edullista, mutta niin hyvää ja herkullista.

Mustikkamuffinssit

3,5 dl venhäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai kermaa
100 g voita
2 munaa
3 dl (jäisiä) mustikoita
(valkosuklaata)

Sekoita ensin jauhot, sokerit ja leivinjauhe keskenään ja sotke sitten joukkoon kaikki muut ainekset. Elä vaivaa taikinaa, riittää että aineet sekoittuvat. Lisää mustikat ihan viimeiseksi. Paloittele mukaan vielä valkosuklaata, jos haluat luksustella. Lusikoi paperisiin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 min. Ihan piripintaan ei kannata vuokia täyttää, ettei mene pellinpesuhommiksi.

Olen siis kuorotyttö ja ylpeä siitä. En osaisi kuvitella maailmaani ilman musiikkia. Siksi jälleen ensi torstaina souatan säveltä, lempeni lasta, kasvaos kaunoisaksi. Elä mulle iloksi, sieluni suloksi, onneksi ainoaksi. En taitaisi sitä paremmin sanoa, kiitos L. Onerva.

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

makeat herkut