Mökkiruokaa kesäkeittiössä eli nokkosletut savulohitäytteellä

Kun kaksi ruokaihmistä lähtee mökille, tärkeintä on saada mahtumaan mukaan tarpeeksi ruokaa. Kaikesta muusta karsitaan, ruuasta ei koskaan. Mökkireissun suunnittelu alkaa reseptien selailusta ja ostoslistan laadinnasta. Kuinka paljon perunoita tarvitaan? Montako pulloa viiniä? Millainen keittiö meitä odottaa ja mikä on sen varustus? Toimiiko grilli? Onko paistinpannua, entä raastinrautaa? Löytyykö kaapeista suodatinpusseja tai perusmausteita?

ulkoruokinnassa

Matkustusväline toi omat rajoitteensa, sillä moottoripyörän laukkuihin ja selässä oleviin reppuihin ei suurta omaisuutta mahdu. Kotoa pakkasimme mukaan perusmausteet ja muutaman bonuspurkin, kuten kardemummaa, sumakkia ja chilisuolaa. Sivutaskuihin sulloimme vaaleaa balsamicoa, sitruunoita, tuoretta inkivääriä ja valkosipulia. Minigrip-pusseihin sujautettiin risottoriisiannos, avattu kuskuspaketti, sopiva määrä sokeria, pähkinöitä ja manteleita sekä valmis jauhosekoitus ohrarieskaa varten. Jääkaapista mukaan lähti 10 luomumunaa ja hedelmäkulhosta tummuneet banaanit. Viljelysäkeiltä poimittiin reppuun nippu raparperia. Note to self: ota kuva mukaan pakattavista aineksista, saat muistilistan seuraavalle kerralle!

Alkosta etsittiin muovipulloviinejä. Mitä vähemmän painoa pyörän päällä, sen parempi. Vaihtoehtoja olikin yllätten useampi ja koriin valikoitui kolme litran pulloa, yksi kutakin lajia, valkoista, punaista ja roseeta. Ja tietenkin skumppaa, lasipullossa.

skumppaa kiitos!

Ensimmäinen kauppastoppi tehtiin Porvoossa. Meillä oli kaksi ostoslistaa, toinen isompaa kauppaa varten ja toinen kyläkauppaan, josta oli kävelymatka lähtösatamaan. Kaikki ostokset eivät olisi millään mahtuneet pyörän kyytiin, siksi monimutkainen logistiikka. Harmitti hiukkasen, että oli sunnuntai, emmekä päässeet hyödyntämään Porvoon lihakauppojen tiskejä. Possu, naudan luomujauheliha, kanafileet, lohi, makkarat, leivät, leikkeleet ja juustot oli siis ostettava markettitavarana. Myös mansikat ja nektariinit mahdutettiin mukaan. Apteekista haettiin punkkipihdit ja kyypakkaus, ihan vaan varmuuden vuoksi.

kyläkauppa

Emme tienneet millainen valikoima kyläkaupalla oli, mutta päätimme silti ostaa sieltä tilaa vievimmät raaka-aineet, kuten maitotuotteet, säilykkeet, kasvikset ja hedelmät. Sillä mennään, mitä saatavilla on. Kyläkauppias yllätti positiivisesti, sillä vihannestiskillä oli jopa parsaa. Sen lisäksi koriin kerättiin tomaattia, kurkkua, parsakaalia, retiisejä, salaattia, perunaa, sipulia, voita, jugurttia, maitoa, kermaa, tomaattimurskaa, pastaa, oliiviöljyä, kahvia, teetä ja suodatinpusseja, jotka olivat unohtuneet kotiin.

kyläkaupan hevitiski

Matka kaupalta satamaan ajettiin kauppakasseja käsissä roikottaen. Olimme henkisesti varautuneet useamman kilometrin täydennyskauppareissuun soutaen, mutta vuokraisäntä kertoi, että myös lähimmästä poukamasta (800 metrin päässä saaresta) pääsee kävellen kauppaan. Jos jotain unohtui, apu olikin lähellä.

rantaheinikkoa

Mökkikeittiön varustelu oli odotettua parempi. Iso jääkaappipakastin, kahvinkeitin, tuplaleveä leivänpaahdin, maustekaapissa suola- ja pippurimyllyt. Suodatinpussejakin oli, tottakai. Viinilasit, vino pino posliinilautasia ja riittävästi aterimia. Peräti kaksi paistinpannua ja se raastinrauta. Grilli toimi kaasulla. Juomavesi kannettiin sisään ovenpielessä olevalta vesipisteeltä. Ehkä me pärjätään.

aamiaisjogurtti

Aamuisin keitettiin kahvia, teetä ja kananmunia. Pöytään katettiin kurkku-juustovoileipiä ja luonnonjugurttia hedelmien, marjojen ja pähkinöiden kera. Puettiin päälle sen verran, että tarkeni syödä ulkona. Vaikka manteretta hellisi helle, merellä ja saaressa on vilpoisempaa. Aamiaispöytään paistoi silti aurinko, joka ikinen aamu. Kun vatsa oli täynnä alkoi seuraavan aterian suunnittelu.

tiskipaljut

Miksiköhän se muuten on niin, että kotona tiskaaminen on maailman puuduttavinta hommaa, mutta mökillä tuosta askareesta nauttii? Jokseenkin epäloogista, sillä mökkioloissa se on paljon vaivalloisempaa. Pitää lämmittää vesi, sohlata vatien kanssa, kantaa astioita ulos ja sisään, keittää lisää vettä, kuivata käsin ja siltikin astioihin jää hienonhieno rasvapinta. Kaiken tämän keskellä kuitenkin laulattaa.

possu ja parsa

Mökillä olisi aikaa hifistellä, mutta mieli hakeutuu perusasioiden äärelle. Grilli, liha ja salaatti. Kylkeen lasi viiniä. Yksinkertainen ja aina toimiva resepti. Possua ja parsaa. Kanaa ja parsakaalikuskusia. Lohta ja tomaattisalaattia. Jauhelihapihvejä ja appelsiini-sipulisalaattia. Grillimakkaraa ja sinappia. Sateisena päivänä perinteistä bolognesea.

sumakkilohi
bolognese
Illallinen auringon laskuun

Muutamaa reseptiä oli kuitenkin pakko kokeilla, nimittäin Haarukkavatkaimen raparperi-lohileipiä ja savulohitäytteisiä nokkoslettuja.

Flatbread-taikinaan meillä ei ollut aineksia, sillä jauhot ja hiiva odottivat vielä täydennyskäyntiä kyläkaupalla, mutta vaalea, grillissä käytetty leipä, oli korvikkeena mitä mainioin. Raparperin suikaloiminen juustohöylällä meinasi viedä tämän kokin hermot, kuorimaveistä kun keittiöstä ei löytynyt. Etikan tilalle holautettiin balsamico-kastiketta, samalla vähennettiin sokerin määrää. Pikkelöintiin tuo kastike ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta lopputulos oli kuitenkin mukavan maukas.

lohileivät

Mökin ympäristössä oli nokkospuska jos toinenkin, niinpä nokkoslettuneitsyys oli pian mennyttä. Taikinan perusreseptin googletin Hesarin ruokasivuilta, mutta olosuhteet pakottivat soveltamaan sitäkin jonkin verran. Kahdelle alla oleva puolen litran taikina on liikaa, joten puolet siitä säästettiin myöhemmin paistettaviin makeisiin lettuihin.

nokkosia

Nokkosletut savulohitäytteellä (4 nälkäiselle)

5 dl nestettä, meillä oli 2 dl hyla-maitoa ja loput vettä
3 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
(2 rkl voisulaa)
1-2 l tuoreita nuoria nokkosia
Täyte: vuohenjuustotuorejuustoa, ruohosipulia ja savulohta

Kerää ja ryöppää eli kiehauta nokkoset runsaassa vedessä. Jäähtymistä voi nopeuttaa jäävedellä. Puristele kuiviksi ja pilko silpuksi. Sitten vaan kaikki lettutaikinan ainekset (paitsi ne nokkoset) sekaisin ja taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. En jaksanut sotkea sulatetun voin kanssa, joten jätin sen pois, eikä haitannut ollenkaan.

nokkoslettu pannulla

Nokkoset voi lisätä taikinaan tai heittää suoraan pannulle ja kaataa taikinan päälle. Minä heitin neljäsosan niistä pannulle voin kanssa ja valuttelin taikinan hissuksiin nokkosten lomaan. Puolikkaasta taikinasta tuli tällä tekniikalla neljä isoa lettua. Sivele tuorejuustoa letulle, lisää sopivasti savulohta ja silppua päälle ruohosipulia.

nokkoslettu lautasella

Makeisiin lettuihin voit keitellä täytteeksi raparperi-inkiväärihillon. Pilko pari vartta ja heitä ne kattilaan. Raasta joukkoon pieni pala inkivääriä. Lisää pari lusikallista sokeria ja puoli desiä vettä ja keitä, kunnes raparperi hajoaa. Vatkaa kaveriksi sokerilla ja kardemummalla maustettua kermavaahtoa.

illallinen laiturilla

Mökkilomalla illallisravintolan pöytä on juuri siinä, mihin satut takapuolesi laskemaan – laiturilla, rantakalliolla tai sammalmättäällä. Jokaisessa kattauksessa pääset ikkunapöytään ja maisema salpaa hengen. Seura on parasta mahdollista, tunnelma intiimi, eikä muita asiakkaita ole. Kattona on taivas, valaistuksena laskeva aurinko, taustamusiikkina tiiran huuto ja veden liplatus laiturin alla. Kielen päällä loppuelämän säilyvä makumuisto.

heijastus

43. hääpäivä

Kahden vuoden kuluttua vanhempani juhlivat safiirihäitä. On käsittämätöntä ajatella, että kaksi ihmistä ovat pysyneet yhdessä ja jaksaneet toisiaan jo 43 vuotta. Ihastuneet, rakastuneet, saaneet ja kasvattaneet neljä lasta, yrittäneet, onnistuneet, lyöneet päätään seinään, nauraneet, itkeneet, ja siitä huolimatta jatkaneet. Koska ovat tahtoneet. Tässä perspektiivissä oma parisuhdehistoriani on pientä puuhastelua. Onneksi eliniän ennuste on lupaava, minullakin on vielä mahdollisuus neljäkymmentävuotiseen yhteiseloon.

Aikuistuttuamme me tyttäret olemme heränneet arvostamaan vanhempiemme tahdon voimaa ja monikymmenvuotista parisuhdetta, jossa edelleen halataan, puhutaan ja pussataan. Ikävöidään ja ollaan ylpeitä puolison saavutuksista. Tsempataan ja seisotaan toisen takana, vaikka mikä olisi.

image

Siksi tänäkin vuonna halusin tehdä heidän hääpäivästään jollain lailla spesiaalin. Muistaa jollain tavalla, ihan vaikka pienestikin. Ostin kalatiskistä kilon ahvenia ja kolusin kotimetsien kantarelli- ja mustikka-apajat. Istutin juhlakalut kotitalonsa terassille ja tarjoilin lasin kuohuvaa, rakkaudella haudutettua ahvenpataa ja jäätelöä tuoreiden marjojen kera jälkiruuaksi.

image

kalapata

ps. Myönnettäköön, että pääkokkina tällä juhlaillallisella hääri eräs hyvinkin potentiaalinen vävyehdokas, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. 😉

Tervahöyryilyä – ja perinteistä rantakalaa

Torstain ja sunnuntain välinen yö on jälleen täällä! Satavuotias höyrylaiva S/S Wenno kyydissään sata savolaista on yhtä kuin kosteita kelejä, järvimaisemia, pulikointia, saunomista, huonoja juttuja, arpajaisia, tietokilpailuja, lavatansseja, karaokea ja sirkkain viuluin soittoa suviyössä.

WP_20140725_09_06_46_Pro

Nimellistä hintaa vastaan matkaajat syötetään, majoitetaan ja tutustutetaan Savon kyliin ja kaupunkeihin. Joka vuosi istutetaan puu yhdessä kunnanisien kanssa, udellaan kunnan veroäyriä ja kuullaan kuinka hyvä olisi paluumuuttajan pienessä kunnassa asua ja elää.

Ruuat tehdään talkoovoimin. Jokainen tervistelijä saa nakkivuoron. Jos hyvin käy, se velvoittaa vain arpojen myyntiin, jos vähän huonommin, lounaan kokkaamiseen menee koko vesilläoloaika, kannen alla, kuumassa keittiössä. Vuonna 2004, kun itse olin pieni tervisvuksipalleroinen, kolahti se pahin nakki. Päivällisen valmistaminen sadalle kurnivalle vatsalle, ei ihan pieni tehtävä. Onneksi kohtalotovereita oli muitakin ja hommaa johti kokenut piäkokki, joka ensitöikseen iski käsiimme keittiöpullon mitä parhainta portviiniä. Pienessä sievässä 20 litraa makaroneja kypsyi huomaamatta ja keittiöorjat saivat luvan poistua tiskinakkilaisten tieltä.

tyynillä vesillä

Usein myös kunnat pistävät parastaan ja tarjoavat perinteikästä palaa ja sen painiketta nälkäiselle ja janoiselle terviskansalle. Joskus käy niin, että viereisten paikkakuntien emännät ovat keitelleet toisistaan tietämättä samat sapuskat meitä ilahduttamaan. Kun kolmatta kertaa matkan aikana kauhot lautaselle perinteistä rantakalaa isosta valurautapadasta, ei ympärillä oleva kaunis rantamaisemakaan jaksa välttämättä innostaa. Siis jos et pidä rantakalasta. Minä rakastan sitä. Muikkuja, sipulia ja voita tuntikaupalla nuotion päällä hautuneessa liemessä. Kyljessä tuoretta ruisleipää ja kunnon voikimpale.

Itse en ole koskaan perinteistä rantakalaa keitellyt, mutta onneksi google auttaa. Luotan Savon Sanomien reseptiin ja se tulee tässä. Reseptistä riittää kuudelle

Kattilallinen perinteistä rantakalaa

1 kg muikkuja
400 g voita
2 sipulia
(perunoita)
vettä
maustepippuria
suolaa

Perkaa muikut ja huuhtele niin, että suomut irtoavat. Jos ne menevät pataan kalan mukana, liemi sakkautuu ja suomut kasautuvat pohjalle. Sulata voi padan pohjalla, lado muikut ja renkaiksi leikatut sipulit kerroksittain pataan. Lisää 3–8 maustepippuria. Keitä hiljalleen hymyillen noin tunti. Jos kaipaat perunoita lisää ne noin puolen tunnin keittelyn jälkeen. Kaloja ei saa välillä nostella padassa etteivät ne rikkoonnu. Tarjoa lisäkkeenä tummaa ruisleipää.

perinteistä rantakalaa

Palataan maanantaina, jos Savon vesillä vuosittain tavattu tappajahauki ei ole vienyt minua mennessään!

Ps. Kuvat jälleen Jussin kamerasta.)