Pastakoneen yhteishuoltajuus

Viikonloppuna tehtailimme tuorepastaa. Ravioleja, tortellineja ja tagliatelleä. Jauho pöllysi ja pastakone lauloi. Veivi natisi ja sileä pastataikina taipui koneen telojen välissä. Kurpitsat paahtuivat uunissa ja veitsi silppusi parvekepuutarhan viimeisiä basilikapuskia.

munat ja jauhot

Edellisen kerran väänsin pastakoneen kampea ehkä kuusi tai seitsemän vuotta sitten. Joulupukille kirjoittaminen oli tuottanut tulosta ja valkoparran paketista paljastui uutuuttaan kiiltävä kapine. Seuraavina kuukausina Laivanvarustajankadun pikkukeittiössä kokattiin pastaruokia antaumuksella ja olan takaa.

prosciuttoraviolit

Kun parisuhde päättyy 11 yhteisen vuoden jälkeen, lusikoita riittää jaettavaksi. Kaappeihin on kerääntynyt patoja ja pannuja, viinilaseja ja lautaspinoja. Lihamyllykin lymyää ylähyllyllä, leivänpaahdin patsastelee pöydällä, sauvasekoitin ja sähkövatkain lojuvat laatikossa. Ja sitten on pastakone. Kaikki lahjaksi saatuja, yhteiseen keittiöön, yhdessä käytettäviksi.

valmiit raviolit salviavoissa

Vaikka ero olisi kuinka draamaton ja sopuisa, ei tavaroiden tasajako käy helposti, olan kohautuksella. Maalliseen mammonaan liittyy muistoja, eikä kiintymykseltäkään voi välttyä. Muistatko, kun tein työpaikalle lounaaksi haukipullia? Niin hyviä, että kehuit niitä estoitta kaikille kollegoillesi. Tai kun pesin lihamyllyä hammasharjalla ja rasvaton hauki takertui myllyn pintaan kuin paraskin pikaliima? Miten tässä padassa haudutettu liha sulikaan suuhun, onkohan tuohon kohtaan pinttynyt pieni tippa sitä maailman parasta punaviinikastiketta?

kurpitsatortellinien täyte

Jos sinä saat lihamyllyn, minä otan pastakoneen. En minä lihamyllyllä mitään tee, pastakoneella on enemmän käyttöä. No ota sitten tuo pata. Ei se ole sama asia. Haluan pastakoneen. Kompromissia ei saatu aikaan, joten päätimme pitää sitä vuorovuosin. Pastakoneen yhteishuoltajuus, ei kai se niin kummallista ole?

tortellinit

Ensimmäinen vuosi venähti kolmeksi, mutta vihdoin viimein pari kuukautta sitten oli minun vuoroni huolehtia metallinhohtoisesta kaunottaresta. Se pääsi samantien Jamie Oliverin oppiin. Reilut 4 desiä durumvehnää ja toinen samanmoinen erikoisvehnäjauhoja, luomuna tietenkin. Sekaan 7 pientä luomumunaa. Vaivataan silkkiseksi ja tasaiseksi taikinaksi. Annetaan levätä kylmässä vähintään tunti. Sitten veivataan niin maan perusteellisesti.

nauhapasta koneessa

Tasapuolisuuden vuoksi tämä pastakone pysyy tässä keittiössä seuraavat kolme vuotta. Sitten tarkastetaan yhteishuoltajuussopimus uudemman kerran.

valmis tagliatelle

Ota minut tällaisena kuin oon

Meikkaaminen ei ole koskaan kiinnostanut minua. Yläasteella yritin, koska kaikki muutkin tekivät niin, mutta lopputulos oli todennäköisesti kaikkea muuta kuin onnistunut. Pian kyllästyin, koska en jaksanut herätä aamulla niin aikaisin, että ehtisin puuteroida piiloon näppylät ja muut virheet ihossa. Annoin olla, lisäsin vain ripsiväriä ja neutraalia huulipunaa. Vielä aikuisenakin arkimeikkini koostuu ripsiväristä ja huulikiillosta. Niitäkin lisään aamuisin vain, jos tiedossa on jotain normaalipäivästä poikkeavaa. Kuljen siis ympäriinsä luomuna, vain silmänympärys- ja päivävoide kasvoillani. Pukujuhliin sentään panostan ja koetan sutia kasvoihini hyviä puoliani korostavaa kosmetiikkaa.

Ihoni on onneksi pääosin hyvinvoiva ja suhteellisen tasainen. Kerran kuussa kasvojen iho saattaa kukkia, muuten se lähinnä vain rasvoittuu ja kuivuu vuodenaikojen mukaan. En tiedä onko minulla hyvät geenit vai onko kaiken takana monipuolinen ja terveellinen ruokavalio. Ihooni olen joka tapauksessa perustyytyväinen. Varressanikaan ei ole valittamista, se on kiitettävästi pysynyt elämän käänteissä mukana pettämättä oikeastaan kertaakaan. Painovoima on kuitenkin armoton, nelikymppinen ei ole enää nuori, ei ainakaan ulkoisilla kriteereillä mitattuna. Mutta mitä sitten?

kasvot ilman meikkiä

Tiedän, että silmäluomeni roikkuvat, otsani on korkea ja että huuleni ovat epäsymmetriset. Tummat silmänaluset kertovat huonosti nukutuista öistä, eikä ihoa voi hyvällä tahdollakaan kutsua enää kimmoisaksi. Poskessa on useampikin arpi ja alahuulessa tumma syntymämerkki. Joidenkin mielestä kasvoissani on myös epämiellyttävä luomi ja kulmakarvani kaipaisivat ruokkoamista. Vartalossani on selluliittia ja elämän jättämiä jälkiä. Haluaisinko korjata nämä asiat? Epävarmana teininä – ehkä, aikuisena naisena – en, sillä ne ovat osa identiteettiäni, ne tekevät minusta minut. Olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena, epätäydellisen ainutlaatuisena.

järvessä

Niinpä kun minulta kolme vuotta sitten castingkuvauksissa kysyttiin, mikä olisi tällä hetkellä parasta, mitä voisi tapahtua, vastasin kysymykseen suurinpiirtein näin: parasta olisi, että ihana mies kävelisi vastaan ja ottaisi minut juuri sellaisena kuin olen. Arvostaisi vahvuuksiani ja hyväksyisi heikkouteni. Olin kyllästynyt tuntemaan riittämättömyyttä arvostelevien silmäparien edessä. Turhautuneisuutta siitä, että minun odotettiin olevan jotain muuta kuin olen tai muuttuvan joksikin, jollainen en halunnut olla. Halusin tuntea kelpaavani omana itsenäni. Virheellisenä ja epätäydellisenä ihmisenä.

saunanraikkaana

Olen onnekas, sillä kohtasin myöhemmin juuri sellaisen ihmisen. Miehen, joka rakastaa minua hyllyvästä päärynäpyllystä, eriparirinnoista ja pömppövatsasta huolimatta. Joka saattaa sanoa, että ripsivärin lisääminen on tarpeetonta, sillä hän tykkää silmistäni ilmankin. Joka silittää sänkisääriäni eikä huomauttele pitkäksi venähtäneestä juurikasvusta. Joka kunnioittaa sitä kuka olen ja mistä tulen, arvostaa tekemisiäni ja hyväksyy ärsyttävimmätkin luonteenpiirteeni. Joka valitsi minut, ja jonka minä valitsin. Kaikista eletyn elämän aiheuttamista kolhuista ja lommoista huolimatta – tai ehkä juuri siksi.

laiturilla

Rakas matkapäiväkirja!

Kustavi–Turku–Tampere–Seinäjoki–Soini–Karstula–Jyväskylä–Helsinki

Torstai 4.8.2016

11:30 Taivassalon liikenteen bussi starttaa Kustavin kirkonkylältä. Kyydissä on minun lisäkseni läpimärkiä saariston rengasreitin pyöräilijöitä ja muutama teini. En kehtaa snäpätä, koska teinit istuvat vain parin penkkirivin päässä. Mussutan dragstereitä ja katson maalaismaisemaa. Torkahdan, herätys oli tänään aikaisin. Sade jatkuu koko matkan, mutta Turussa paistaa aurinko.

Iniön aukolla sataa

12:58 Onnikka saapuu Turkuun kymmenisen minuuttia myöhässä. Heitän laukun selkään ja taivallan Humalistonkadulle Gaggui Kaffelaan. Ajattelin syöväni päivän toisen aamiaisen, mutta koska aikaa on vain 20 min, luovun ajatuksesta ja valitsen vitriinistä leivän ja lasillisen mehua. Lataan läppäriä ja kännykkää vartin. Vessan peilin paikalla oleva teksti ”You look pretty today” naurattaa, sillä tukka hapsottaa joka suuntaan ja muutenkin olen vielä mökkimoodissa.

13:45 Hyppään Turku–Tampere-linja-autoon ja otan esiin läppärin. Siirrän kuvat kamerasta ja luonnostelen Kustavi-postausta. Bussissa on väljää ja unettavan rauhallista. Istun väärällä puolella, aurinko paistaa suoraan näyttöön, mutta en jaksa vaihtaa paikkaa. Loppumatkasta pilvet alkavat kasautua, saderintama lähestyy. Googlaan Tampereen keskustan ruokapaikkoja, tekee mieli sushia.

dragsterit

15:55 Astun ulos bussista ja suuntaan suorinta tietä kohti rautatieasemaa. Matkalla törmään sushi-buffettiin, jossa ei ole ketään, mutta nälkä saa astumaan sisälle siitä huolimatta. Buffet on todennäköisesti lounaan jäljiltä, maksan silti kympin ja kerään lautaselle muutaman nigirin ja makin. Luen vanhaa Hesaria. Riisi on oudon makeaa, mutta menettelee.

16:42 Kävelen asemahalliin, tarkistan lähtölaiturin ja istun odottamaan. Ympärillä pyörii lauma japanilaisturisteja, mistäköhän he ovat tulossa ja minne menossa? Selaan instagramia ja laitan ystäville viestin: tulossa ollaan, junakin näyttää olevan aikataulussa. Hahmottelen mökkimenua ja teen kauppalistan. Väsyttää jo vähän, matkaa on tehty jo melkein 8 tuntia.

17:00 IC 27 Rovaniemelle lähtee raiteelta 1. Kipuan vaunun yläkerrokseen ja kaivan laturit kassista. Toivon, ettei viereistä paikkaa ole myyty, koska painavan laukun nostaminen ylähyllylle on hankalaa. Kirjoitan blogia ja säädän kuvien rajaamisen kanssa. Viereisellä penkkirivillä katsotaan elokuvaa, pitäisiköhän itsekin ostaa tuollainen kuulokeliitännän jakoplugi? Ennen Seinäjokea taivas tummuu ja alkaa sataa.

whatsapp

18:04 Etsin katseellani vastaanottokomiteaa, jota ei näy. Ehdin melkein sisätiloihin, kun näen sivusilmällä tutut kasvot. Halaamme pitkään. Vesisade on tauonnut.

18:15 Haahuilemme Citymarketin leluosastolla: erä lautapelejä vain 5 euroa! Mökkipeliksi valikoituu Hooop!-sammakkopeli 2–4 pelaajalle, ikäraja 7+, sopii meille. Ruokaosaston hyllyiltä etsimme ainekset aamiaiseen, savulohilettuihin, tuorehernekeittoon, pollo limonelloon ja rommikinuskiin. Ostan yhden saunasiiderin ja pussillisen pähkinöitä.

19:14 Alkupala vaatii proseccoa. Minimanin Alkon valikoima on yhtä rajallinen kuin Kustavissa, mutta onneksi Fiorellinoa on hyllyssä. Pohdimme kassarouvan kanssa sitä, voisiko ostoksistamme tehdä päätelmiä siitä, millaisia ihmisiä olemme. Yhdellä on korissa vain Kyrön lonkeroa, toisella puolikas rommipullo ja kolmannella skumppaa. Kaikkia naurattaa. Ulkona sataa taas.

19:35 Ohitamme Minimanin houkutukset ja starttaamme mersun moottorin. Eksymme hetkellisesti ja google mapsin mukaan olemme keskellä metsää, vaikka alla on asfalttia. Uusi Seinäjoen ohitustie on valmistunut. Sade yltyy ja ajonopeutta on pakko hidastaa. Soinin keskusta on hiljainen. Kauppa olisi auki vielä 5 minuuttia, mutta emme keksi mitään ostettavaa.

20:40 Käännymme hiekkatielle. Katson kelloa ja laskeskelen, että kohta matkaa on tehty 12 tuntia. Onneksi kohta ollaan perillä.

21:00 Mökin pihalla. Puramme kauppakassit, ensimmäinen pesällinen puita saunassa palaa jo. Iso-Punsalla tuulee ja sataa, lujaa. Pilvinen taivas pimentää maiseman. Syön puolikkaan banaanin, että jaksan saunoa.

mökkilaituri

22:13 Sauna on lämmin. Sataa, mutta ei enää niin kovaa. Lauteilla on hämärää, hiki helmeilee iholla ja puut kipinöivät tulipesässä. Vaihdamme reissukuulumisia, minä kerron mökkielämästä, he reppureissaamisesta Balkanin maissa. Uimaan ei tee mieli mennä, järvi on liian musta ja pimeä. Istumme saunan terassilla ja kuuntelemme, kun tuuli natisuttaa puita ja haavan lehdet läiskivät toisiaan vasten. Vastapäisellä mökillä palavat kaikki valot.

23:30 Iltapalapöytään katetaan viinilasit ja vanhaa leipää. Juustoa ja metukkaa, vähän kurkkua ja tomaattia. Hihittelemme Facebookin Tänä päivänä -muistoille. Isäntä lähtee turvaksi pimeyteen, pari viikkoa sitten on nähty karhun käpälän jälki sadan metrin päässä mökin pihasta. Huussin edessä kurnuttaa iso sammakko. Levitän sohvan ja petaan itselleni yösijan. Toivotan Helsinkiin hyvää yötä.

Perjantai 5.8.2016

10:40 Nousen ja hiippailen laiturille aamupesulle. Isäntäväki nukkuu vielä. Tuulee ja tummat pilvet purjehtivat järven yllä. Veden lämpötila on sama kuin ilman, 17 astetta. En uskalla uimaan.

aamutaivasvesilämpömittari

11:30 Aamiainen on katettu: voileipiä, kahvia, kananmunia, jogurttia, mysliä, ananasta ja banaania. Istumme pöydän ääressä pitkään, luemme lehteä, kirjaa ja nettihesaria. Kolmas kuppia kahvia. Lähetän pankkitädille tiedustelun tapaamisesta. Miia soittaa, puhumme yhteisistä suunnitelmista. Tutkailen lauantain matkustusvaihtoehtoja, Onnibus, Matkahuolto, VR?

13:45 Aurinko kurkistaa pilven takaa. Ryntään ulos kameran kanssa, mutta myöhästyn. Taivas on kuitenkin selkenemään päin. Poimin pihalta muutaman mustikan ja puolukan. Palaan sisälle, täytän japanilaisia ristikoita. Emäntä lukee, isäntä selaa somea.

puoliksi pilvessä

16:15 Lounas: pinaattilettuja savulohitäytteellä. Ulkona on lämmin, veneretki houkuttelee, mutta soutuveneen sähkömoottorin akku on tyhjä. Retki siirtyy parilla tunnilla etiäpäin.

keula kohti Hankakoskea

17:55 Vene työnnetään vesille, vaikka akku on vasta puolillaan. Onneksi on airot. Liikkuminen on lähes äänetöntä, kuin purjeveneessä lipuisi. Iso-Punsa on suojärvi ja rantojen maisemat ovat suoraan lappilaisilta hillasoilta. Kitukasvuisia mäntyjä, pieniä vaivaiskoivuja ja tuoksuvia suopursuja. Järveen laskeva Hankakoski on kuin toisesta maailmasta. Vaikutun. Puolet paluumatkasta suoritetaan miesvoimin. Mökeille on ilmaantunut elämää, saunojen savupiiput tupruttavat, koirat juoksentelevat pihoissa ja lapset ilakoivat rantavedessä. Työviikko on päättynyt.

suojärvi

soutuvene suolla

19:17 Hikinen soutaja lähtee saunan lämmitykseen. Valmistelen tuorehernekeittoa illallista varten. Emäntä tiskaa. Nautimme myöhästyneet satamaryypyt rommia.

satamaryypyt

19:48 Star Warsin käyrätorvistemmat kaikuvat mökin parvelta.

20:15 Lämpimän saunan tuoksuun en kyllästy koskaan. Jäähyllä ihailemme laskevan auringon värjäämäää pastellitaivasta. Kylmä siideri maistuu taivaalliselta. Nousen ja kiipeän takaisin lauteille. Saunan portaille jää sydämenmuotoinen jälki.

pastellinvärinen taivas

21:30 Laulujoutsen huutaa järvellä. Emme saa näköhavaintoa, mutta joutsenen laulusta inspiroituneena etsimme spotifysta vastikään menehtyneen säveltäjän Einojuhani Rautavaaran Cantus arcticus -teoksen tallenteen – konsertto linnuille ja orkesterille. En ole kuullut sitä koskaan aiemmin, liikutun ja melkein itken.

22:05 Illallinen on valmis. Tällä mökillä on työnjako on selvä: minä kokkaan, isäntäpari syö ja tiskaa. Alkukeitto on lusikoitu ja pollo limonellotkin katoavat tyytyväisiin suihin. Muikeista ilmeistä ja onnellisista huokauksista ei voi erehtyä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Emäntä kaataa laseihin lisää skumppaa.

ananakset pannulla

23:10 Rommikinuskia* en ole kokeillut aiemmin, mutta kermasta, sokerista, voista ja rommista ei voi tulla mitään pahaa. Ei niin, tuli aivan järisyttävän hyvää! Niin hyvää, että jälkiruokakulhot nuollaan ja kattila kaavitaan viimeiseen pisaraan.

00:50 Korkkaamme mökkipelin. Parin viinilasillisen jälkeen säännöt ovat hepreaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aikaa Rion olympialaisten avajaisten alkuun on vajaa tunti. Sammakot pomppivat ja katkovat siltoja takanaan. Kaadamme laseihin pienet yömyssyt. Minun sammakkoni selviytyvät voittajina maaliin.

hyvää yötä

01:45 Niki Juusela ja lakoninen naistoimittaja toivottavat meidät tervetulleiksi Rio de Janeiroon. Mökkitelkkari on postimerkin kokoinen, eivätkä jumppanumerot pääse oikeuksiinsa. Silmät ristissä istumme lattialla teeveen edessä ja tuijotamme maiden marssia stadionille. Bahrainin kohdalla luovutamme, huomenna tulee uusinta. Aamu alkaa jo valjeta ja uskallan yksin iltatoimilleni.

Lauantai 6.8.2016

10:30 Kello soi. Väsyttää. Liian monta lasia viiniä, liian myöhäiset olympilaisten avajaiset. Kahvinkeitin ruplattaa. Kotimatkalle pitäisi lähteä jo kahden tunnin kuluttua. Pakkaaminen on aina yhtä ärsyttävää puuhaa. Sää on puolipilvinen.

taivas

11:15 Syömme aamiaista. Googletamme kuka sytytti olympiatulen ja millainen oli öljytty mies, joka varasti yleisön huomion. Suomen urheilijoiden edustusvaatteet ihmetyttävät meitä. Vastarannan mökkilaiturilla liikkuu jotain valkoista. Tarkemmin katsottuna laiturilla seisoo hääpari täydessä tällingissä. Oi kesähäät!

12:20 Laukut odottavat jo eteisessä lähtöä. Kirjoitan vieraskirjaan ja toivon pääseväni tänne pian uudestaan. Laitan ripsiväriä ensimmäistä kertaa viikkoon.

kesävarpaat laiturilla

12.31 Ajamme kohti Karstulaa. Mökkitie on pitkä ja kulkee useiden soiden ohi. Kunpa olisi enemmän aikaa, jäisin poimimaan hilloja ja etsimään mäntymetsistä sieniä. Ison tien varressa on opasteita hääpaikalle, ovatkohan R ja I se mökkilaiturin hääpari?

13:07 Nostan automaatilta rahaa bussimatkaa varten. Talous on tiukilla, kun sapattivapaa lähenee loppuaan. Tämän kuun olen kuitenkin virallisesti kesälomalla ja viikon kuluttua normaali palkkapussi tipahtaa tilille. Onneksi.

13:20 Bussi Jyväskylään tekee lähtöä. Halaan ystäviäni ja kiitän lämpimästi. Tällä mökillä ja näiden ihmisten seurassa saan olla juuri sellainen kuin olen. Hapsottavissa hiuksissani ja lököhousuissani. Etsin varjoiselta puolelta tyhjän penkin ja suljen silmäni. Mietin mielessäni miten tästä kirjoittaisin. Keksin matkapäiväkirjaidean ja torkahdan hetkeksi.

14:50 Jyväskylän matkakeskuksella syön pekonihampurilaisen. Ostan evääksi mustikkajogurttia ja granolaa. Täytän vesipullon. Olen ostanut perjantaina netistä lipun Matkahuollon Jyväskylä–Helsinki-pikavuorolle. Matka kestää puoli tuntia pidempään, mutta on halvempi kuin Onnibussin vastaava.

jugurttieväät

15:10 Astun bussiin ja yllätyn iloisesti. Meitä on bussissa neljä. Matkan hintaan sisältyy Wi-Fi, USB-latausmahdollisuus, päivän sanomalehdet ja todella leveät istuimet. Tämähän on luksusta! Otan läppärin eteeni ja alan kirjoittaa.

19:06 Ohitamme Viikin. Puolen tunnin päästä olen kotona.

——–

*Rommikinuskikastike ja paistettu ananas (3 annosta)

kinuski:
1,5 dl kuohukermaa
1 dl valkoista sokeria
0,5 dl muscovadosokeria
25 g voita
1 rkl tummaa rommia

paistettu ananas:
n. 1/3 tuore ananas
nokare voita
vähän sokeria

Pilko ananas sopiviksi suupaloiksi. Aloita sitten kinuskin keittely. Kaada kattilaan kerma ja sokerit ja anna kiehua, kunnes kinuski sakenee (n. 15 minuuttia). Varo, ettei homma karahda kiville eli ota pohjaan. Sekoittele siis useasti. Kinuskin tekeytyessä laita pannulle nokare voita ja lado ananaspalat päälle. Ripottele niille vähän sokeria. Seuraile paistumista ja käännä, kun palaset ovat saaneet väriä. Ota kinuskikattila liedeltä ja lisää voita ja rommia. Sekoita tasaiseksi. Nosta ananaspalat jälkkärikulhoihin ja kaada perään kaikki pannulla oleva neste. Lusikoi päälle kinuskia. Vie kielen, vuorenvarmasti.

paistetut ananakset