Yhteistyössä: Vallisaari

Olen seurannut sääennusteita pitkin viikkoa. Näyttää siltä, että meteorologeilla on ollut edessään mahdoton tehtävä, sillä ennuste on saattanut muuttua yhden päivän aikana neljäkin kertaa. Ensin luvataan aurinkoa, sitten pilvistyvää, myöhemmin sadekuuroja ja lopuksi kovaa tuulta. Oikeassa olivat, jokainen vuorollaan. Yksi vuorokausi Vallisaaressa kattoi kaikki ennusteet.

Pyöräillessäni Kauppatorille tuuli tuntuu yltyvän. Olisi ehkä kannattanut pukeutua lämpimämmin. Ohut kesämekko ja farkkutakki eivät varsinaisesti ole vesilläliikkujan varusteita, pitäisihän purjehtijoiden tyttären se tietää. Repussa on kyllä untuvatakki ja pitkät housut, mutta enhän minä niitä ole malttanut päälleni vetää. Hyvä, että mekossani pysyn, niin innoissani tulevasta illasta ja yöstä olen!

Vallisaaressa voi nimittäin nykyään yöpyä! Kesäkuun alussa Kuninkaansaareen avattiin pieni, katseilta piilossa oleva Tentsile EcoCamp -alue. Ai mikä Tentsile? No kolmikulmainen teltta, joka kelluu ilmassa kolmen puun väliin viritettynä. Telttailualue ei siis kuluta Vallisaaren arvokasta ja suojeltua luontoa. Kallioiden kupeeseen johtaa kapea kinttupolku ja puiden ympärille on kääritty suojat, joihin kiinnitysliinat kiristetään. Teltoissa on maastokuvioiset sadesuojat, vain oranssit kiinnitysliinat erottuvat luonnon helmasta. Vallisaaren Satamakahvilasta saa mukaansa varustekassin, jossa on huopia, makuupussit, ensiapulaukku ja erikseen pyydettäessä myös pyyhkeet.

Tarkoitus on testata paitsi Tentsilessä yöpymistä, myös saaren muita palveluita. Niinpä astelemme Aava Linesin yhteysveneestä suoraan Satamakahvilan vieressä sijaitsevan Epic Foodsin konttiravintolan tiskille ja tilaamme ruokaisat nuudelisalaattiannokset juomineen. Mies kantaa ruuat terassille, minä livahdan sillä aikaa vaihtamaan lämpimämpää ylle. Satamakahvilan vieressä toimii Epic Foodsin lisäksi Myrsky-baari, joten janoon ei Vallisaaressa ainakaan kuole.

Minä olen Vallisaaressa kolmatta kertaa, mutta mies on ensikertalainen. Päätämme etsiytyä ensi majoituspaikoille ja sitten vasta lähteä ihmettelemään vuosikymmeniä villinä rehottaneen saaren ja luonnon valtaamia rakennuksia Kuninkaansaaren- ja Aleksanterinkierrokselle.

Retuutamme painavaa varustekassia pitkin telttailualueelle johtavaa metsäpolkua. Pehmeä sammal tekee nilkkojeni löysille nivelsiteille tepposet, niinpä kellahdan keskelle mättäitä, ja möyrin maassa sadatellen kaikkia tuntemiani kirosanoja. Kokemuksesta tiedän, että piinallinen kipu kestää vain hetken, joten parissa minuutissa nilkutan jo kohti edessä kohoavia kallioita. Saavuttuamme kohteeseen, purskahdamme molemmat nauruun. Maisema on mitä mainioin, mutta sen keskellä taivaanrannassa töröttää Kalasataman uuden kauppakeskuksen, Redin, rakennustyömaa ja Majakka, ensimmäinen alueen tornitaloista. Ihan kuin kotiin tulisi, toteamme.

Olimme kantaneet repuissamme pienet lämmittävät lasilliset sisäistä villapaitaa. Ponkaisemme kolmion mallisen Tentsilen keskellä sijaitsevasta oviaukosta (vai pitäisikö sanoa lattialuukusta) sisälle telttaan, levittelemme paksut viltit alimmaisiksi ja puramme makuupussit niiden päälle. Teltta on tilava, sinne mahtuisi hyvin kolmaskin yöpyjä. Sadesuoja saa lähteä maisemien tieltä siksi aikaa, kun skoolaamme jännittävälle illalle ja yölle kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä kotia. Sitten lähdemme kameran kanssa liikkeelle.

Liikkuminen Vallisaaressa illalla, viimeisen lautan irrottua laiturista, on maaginen kokemus. Muutama purjevene kelluu vierasvenelaiturissa, mutta muuten missään ei näy ristin sielua. Ei edes sitä päätöntä miestä, joka kuulemma kummittelee saaressa. Kierrämme ensin hobittien asuinsijojen ohitse Kuninkaansaaren epäviralliselle uimarannalle. Vesi on lämpimämpää kuin mökkirannassa, mutta nyt ei ole aikaa uida. Vilkaisu kelloon saa meidät kiirehtimään kohti auringonlaskua. Panemme töppöstä toisen eteen, ja ehdimme parahiksi Aleksanterinpatterille. Aurinko on juuri jättämässä jäähyväisiä ja vajoamassa Suomenlinnan vallien taakse.

Tuuliselta ampumapatteristolta jatkamme kohti piknik-aluetta, sillä olihan reppuun pakattu kunnon retkieväät: valkoviiniä ja Satamakahvilan vihoviimeiset pullat. Auringon kulta värjää Suomenlinnan kirkon hohtavaksi, viini on sopivan viileää ja pullat makeita. Ympäristö on lähes täydellinen – vain rutikuivan ruskeiksi kuivan alkukesän kuivattamat kymmenet koivut surettavat.

Kuninkaansaareen johdattavalle kannakselle ehdittyämme aurinko on jo painunut mailleen, mutta värjää vielä horisontinkin takaa taivaan käsittämättömän kauniiksi. Joutsen lipuu läpi tyynen merenlahden kuin suomalaiskansallisessa elokuvassa konsanaan. Jälleen kerran sydän meinaa pakahtua. Miten ällistyttävän luonnon keskellä elämmekään, suurkaupungissa, mutta lähellä merta, metsiä ja koskematonta maastoa. Pukeudumme merinovillaisiin vaatteisiin, sujahdamme makuupussin lakanoiden väliin ja toivotamme toisillemme hyvää yötä.

Yöllä sataa. Linnut aloittavat aamunsa aikaisin. Kello näyttää kolmea, kun pyörin edelleen makuupussissani etsien hyvää asentoa. Teltan pohja hytkyy ja sänkyseura havahtuu. Haikarat rääkyvät, niilläkin on pesä saaressa. En jaksa kurottaa korvatulppia tai etsiä varustekassista ylimääräistä vilttiä, vaikka vähän paleltaa. Kylmä ei hohkaa maasta, mutta se saavuttaa ilmasta käsin. Yö on levoton, mutta syytän siitä lähinnä pääni sisällä pyöriviä keloja ja kuormittavia työpäiviä, en niinkään teltan anatomiaa. Aamun tunnit tuhisen kuitenkin sikeästi kuin pieni lapsi.

Herättyäni harmittaa, että meillä on pienoinen kiire juhannuksen viettoon. Maisema, joka teltalta avautuu, korvaa yölliset lintujen konsertot, supikoiran rapinat, makuupussien suhinan ja korvamatona soivan Olavi Uusivirran. Haudassa ehtii nukkua, ja sateisena juhannuksena, ajattelen, ja kömmin rantakallioille aamupesulle.

Satamakahvilan avatessa ovensa puoli yhdeltätoista istumme jo terassilla. Olemme ehtineet käydä moikkaamassa Jäätelökahvila Pajan omistajaa ja nauttimaan aamun ensimmäiseksi ateriaksi legendaariset lonkerosorbetit vastajauhetun kahvin kera. Second breakfast eli päivän toinen aamiainen pitää sisällään Satamakahvilan lohi- ja jauhelihapiiraan, tuoremehua, smoothieta ja kahvia sekä teetä.

Aava Linesin yhteysaluksen salongissa kanssamatkaajat ylipuhuvat meidät skoolaamaan erinomaiselle vuorokaudelle laivan baarikaapin valikoimasta löytyvällä kuplajuomalla. Olo on pöllämystynyt, tuntuu siltä, kun olisimme olleet reissussa useamman päivän. Oiva startti juhannukselle, josta ei sittenkään tullut niin sateinen!

Tentsile-majoituksen, lauttamatkat, ateriat, jäätelöt ja aamiaisen tarjosivat Vallisaari ja sen yrittäjät. Kiitos!

Ps. Lauttojen ajankohtaiset aikataulut, ravintoloiden aukioloajat ja yöpymishinnat kannattaa tarkistaa suoraan osoitteesta https://vallisaari.fi!

Lue myös: Vallisaareen!