Vanhan vuoden viimeinen illallinen – jääpaistia ja spelttihelmiä

Ikävuosien karttuessa uudenvuoden juhlinta on menettänyt merkitystään. Kun nyt vietämme uutta vuotta tyytyväisinä kotikeittiössä ja kokkaamme jääpaistia, vielä kymmenisen vuotta sitten tuli kohkattua kunnolla. Minne mennään, mitä tehdään, milloin lähdetään ja kuinka monta päivää juhlitaan? Välillä uudenvuoden pippalot järjestettiin viikon varoitusajalla kolmensadan kilometrin päässä keskellä metsää ja silti kaikki pääsivät paikalle.

kattaus

Ystävien perheellistyminen on muuttanut kuvioita. Lasten kanssa ei noin vain lähdetä mökille, jossa ei ole mukavuuksia. Tai jos lähdetään, juhlitaan hiljaa ja metelöidään hillitysti. Ei yöllisiä saunamaratoneja ja avantouinteja, eikä äänekkäitä Alias-pelejä. Pulkalla ja liukurilla laskevat lapset, eivät jonossa järjettömästi kaahaavat ja kikattavat aikuiset.

Jos totta puhutaan, harvoin itsekään enää jaksan riekkumista, vaikka lapsia ei olekaan. Baarit ja ravintolat ovat liian täynnä, juhlijat usein holtittomassa humalassa, ja keskiyöllä kaupunki muuttuu raketteja sinkoilevaksi sotatantereeksi. Minusta on kai tullut keski-ikäinen kotihiiri.

keltuainen lautasella

Siksi uudenvuodenaatolle ei ollut mitään suunnitelmia. Ajattelimme tyhjentää pakastimen paistiosastoa kahden kesken, kokkailla jääpaistia, juoda muutaman lasillisen kuplivaa ja käydä katsomassa raketit Mustikkamaan kallioilta.

Kuinka ollakkaan, pari päivää ennen hoohetkeä kävi ilmi, ettemme olleet suunnitelmattomuutemme kanssa yksin. Niinpä kutsuimme pöytään toisen keski-ikäistyvän pariskunnan, joiden tiesimme arvostavan vaivalla väkerrettyä pitkän kaavan illallista. Menukin oli valmiina mielessä: graavisiikaa ja keltuaisconfit, kyytön jääpaistia lisukkeineen, välijuustot ja piparminttu-suklaamoussepalloja.

keltuaiset menossa pakkaseen

Vastoin kaikkia järkisyitä, minulla on tapana kokeilla uusia juttuja keittiössä aina silloin, kun meillä on vieraita. Sillä Sipuli -blogin keltuaisconfit oli helppo nakki (pakasta jokaiselle syöjälle yksi keltuainen jääkaapin muovisessa kananmunakennossa, irrota jäätyneet keltuaiset kennosta ja sulata niitä 30 min rypsiöljyyn upotettuna – tadaa, valmista!), mutta suklaan temperointia olisin voinut ehkä kokeilla jonain toisena päivänä.

Suklaan temperointi näytti Australian MasterChefissä niin helpolta: sulatus, jäähdytys ja silikonimuottiin kaataminen. Jähmetyttyään puolipallot eivät aina irronneet toivotulla tavalla, mutta kuinka yksinkertaiselta, vaikkakin sotkuiselta puuhalta prosessi silti vaikutti.

Sulaessaan suklaan kiderakenne muuttuu ja kun se jähmettyy uudestaan, kiderakenne ei palaa ennalleen. Temperoinnilla tarkoitetaan sulaneen suklaan jäähdyttämistä hallitusti siihen lämpötilaan, jossa oikea kiderakenne saavutetaan. Jäähdyttämisen jälkeen lämpötila nostetaan taas hiukan ylöspäin, mutta ei kuitenkaan alkuperäiseen sulatuslämpötilaan asti. Jos suklaata ei temperoida, siitä tulee jähmetyttyään harmaata ja se sulaa sormiin. Temperoitu suklaa on kiiltävää ja kestää kosketustakin paremmin. Siksi suklaa temperoidaan etenkin silloin, kun siitä tehdään konvehteja tai koristeita leivonnaisiin. Ammattilaiset käyttävät näihin tarkoituksiin tukusta saatavaa laadukasta suklaata, jossa ei ole ylimääräisiä kasvirasvoja tai lisäaineita. Kaupan suklaista kannattaa etsiä sellaista, jossa ei ko. kasvirasvoja ole. Esimerkiksi Pandan tumma suklaa on sellainen.

pöytä temperoinnin jälkeen

Temperointi todella oli yksinkertaista ja sotkuista, ja ennen kaikkea nopeaa! Vähän liiankin nopeaa. Suklaa nimittäin suli vesihauteessa muutamassa minuutissa, sitten se jo pitikin jäähdyttää. Ajattelin, että ehdin suklaan sulaessa laskea toiseen kulhoon jääkylmää vettä, tiskata ensimmäistä kertaa käytössä olevan silikonimuotin ja kaivaa alalaatikosta vuoan, jonka päällä valutan ylimääräisen suklaan pois muotista.

Arvaatte varmaan, etten ehtinyt. Hädissäni siinä sitten huutelin miestä apuun, kun suklaa alkoi jäähtyä temperointilämpötilaan. Digimittarin kanssa temperointiin meni ehkä viisi minuuttia. Valutus muottiin olikin sitten oma lukunsa. Suklaa ehti kaiken säädön keskellä jäähtyä liikaa ja sen levittäminen puolipalloihin muottia kääntelemällä oli haastavaa.

suklaat kennossa

Nostin muotin suklaineen parvekkeelle jähmettymään ja kävin suklaamoussen kimppuun. Nigellan piparminttu-suklaamousseohje oli petollisen helppo. Korvasin valkosuklaan tummalla, sillä halusin vähentää makeutta, sitten vatkasin kerman ja valkuaisen. Kerma-valkuaisvaahtoa ja sulanutta suklaata yhdistettäessä onnistuin kuitenkin hyppäämään yhden vaiheen yli. Kun osa kerma-valkuaisvaahdosta olisi pitänyt sekoittaa suoraan suklaaseen ja sen jälkeen kaataa syntynyt seos lopun vaahdon joukkoon, minä reippaana tyttönä kaadoin sulan suklaan suoraan vaahdon joukkoon. Seurauksena oli rakeinen mousse, mutta onneksi maku oli siitä huolimatta oivallinen.

rakeinen suklaamousse

Tällä välin suklaa oli jähmettynyt ja näytti muotissa hyvältä. MasterChefissä temperoidusta suklaasta tehdyt puolipallot irroitettiin hivuttamalla niitä puolipallomuotin pintaa pitkin. Ei onnistunut minulta. Rikoin kaksi puolipalloa tällä tekniikalla, vaikka ne selvästi olivat ainakin laidoiltaan valmiiksi irti. Vein suklaat takaisin parvekkeelle ja päätin yrittää myöhemmin uudelleen.

Vieraat saapuivat muodikkaasti myöhässä, skumppapullo poksautettiin auki ja alkupalat kannettiin pöytään. Keltuaisconfit oli käsittämättömän silkkinen ja pehmeä, mutta muuten olisimme kaivanneet enemmän makua annokseen. Mallasleivän vahva aromi peittosi siian ja keltuaisen, joten ensi kerralla lisäämme komboon jotain tasapainottavaa. Sopisikohan avokado?

keltuaisconfit

Pääruokana oli jääpaistia eli jäisenä uuniin työnnettyä ja 80 asteessa hitaasti 62-asteiseksi kypsytettyä kyytön paahtopaistia, joka oli lillunut katajanmarjalla, pippureilla, laakerinlehdillä, rosmariinilla, sokerilla, suolalla ja etikalla maustetussa (nopeasti kiehautetussa ja sitten jäähdytetyssä) kylmässä liemessä melkein vajaan vuorokauden ajan. Resepti sovellettiin Pata Porisee -blogin ohjeesta.

Jääpaistia mausteliemessä:

2 litraa vettä
1 dl karkeaa suolaa
2 rkl sokeria
1 rkl väkiviinaetikkaa
4 laakerinlehteä
8 katajanmarjaa
yhteensä 2 ruokalusikallista rosee-, musta- ja valkopippuria
nippu tuoretta rosmariinia

jääpaistia, spelttilisäke ja punakaali

Mies löysi HS:n kuukausiliitteen ruokakirjasta sopivan lisukkeen, johon käytimme kauran sijasta spelttihelmiä. Tätä spelttilisuketta teemme varmasti toistekin, kermaisuudestaan huolimatta se tuntui raikkaalta paistin seurassa ja valmistustapa oli simppeli: keitetään speltit, paahdetaan sipulit ja sekoitetaan kaikki ainekset. Tarjoillaan lämpimänä. Bonuksena mies oli marinoinut vihanneslaatikosta löytämänsä punakaalinjämät öljyssä, etikassa, suolassa ja sokerissa. Nam!

Spelttilisuke jääpaistille:

2 dl spelttihelmiä
1/3 kurkku kuutioina
puolikas sipuli silputtuna ja pannulla paahdettuna
1 rkl dijon-sinappia
1 dl kermaa
1 rkl hienonnettua persiljaa
suolaa
valkopippuria

Koitti jälkiruoan aika. Viinin voimalla uskalsin vieraiden läsnäollessa ottaa uusintaerän temperoidun suklaan kanssa. Käytin hiukan rajumpia otteita ja se kannatti. Pullautin puolipallot muoteistaan painamalla muotin pohjasta ja tuloksena oli viisi lähes virheetöntä kupolia!

suklaiset puolipallot

Täytin puolipallot suklaamoussella ja asetin ne vastakkain lautaselle. Alunperin oli tarkoitus liimata kupolit yhteen, mutta sen jätin suosiolla väliin, onpahan haasteita seuraavallekin kerralle. Suklaan pinta kiilsi ja heijasti valoa, kuten pitikin. Muutoin jälkiruoan ulkonäkö jäi vähän vaillinaiseksi, mutta eipä se tuntunut ketään haittaavan.

jälkiruoka lautasella

Ilta päättyi Kansalaistorin uuden vuoden riehaan, jonne vaelsimme yhdessä koko muun Helsingin kanssa. Ennen vuoden vaihtumista tosin karkasimme Kaisaniemeen, laina-asunnon parvekkeelle, josta oli suora näkymä Töölönlahdelle. Poksautimme vielä yhden skumppapullon ja ihailimme ilotulitusta paraatipaikalta. Kannattaisi varmaan toistekin jättää suunnittelematta.

uuden vuoden kattaus

ps. Suklaan temperoinnista voitte lukea lisää Kinuskikissan nettisivuilta, jossa tekniikkaa on käsitelty perinpohjin.

Tapahtui vuonna 2016

Vuosi on vaihtunut paukkeella ja rytinällä. Vaikka vuoteen on mahtunut paljon muutakin kuin pelkkiä hyviä hetkiä, keskitytään nyt kohokohtiin, joista haluan vuoden 2016 muistaa. On palkintojen jaon aika.

Vuoden matkakohde: Pyhätunturi

Reissupäiviä kertyi 35. Jos mökkiviikot lasketaan, päivien määrä tuplaantuu. Kerkesin kahdesti Pyhälle, vietin viikon valkoisilla hangilla Andorrassa, nautin keväisestä Berliinistä, pussailin Pariisissa ja matkustin kuorokisoihin Jurmalaan. Mökkeilin Porvoossa, Pieksämäellä, Asikkalassa, Sulkavalla, Kustavissa ja Soinissa. Vaikka muu maailma näytti pelkkiä hyviä puoliaan, vuoden parhaan matkakohteen pystin nappaa hissikapulan mitalla Lapin helmi – Pyhätunturi. Valkoiset hanget, pakkanen, kaamos, aurinko, takkatuli ja hiljaisuus, enempää ei tarvita.

pyhätunturi

Vuoden päähänpisto: Kesäkuntoon-verkkovalmennus

Ennakkoluuloni romuttuivat kevään korvilla, kun ostin hetken mielijohteesta 8 viikon nettitreeni-jakson Motivireeltä. Ohjelma osoittautui erittäin toimivaksi, senttejä lähti ja kunto koheni, juuri niinkuin luvattiin. Myös ruokavalio muuttui pysyvästi ja eikä parisuhdekiloja ole todellakaan ollut ikävä.

WP_20160409_13_36_03_Pro

Vuoden heittäytyminen: Sapattivapaa

Sinnikkään säästämisen jälkeen uskalsin hypätä huhtikuussa reiluksi neljäksi kuukaudeksi hektisen oravanpyörän ulkopuolelle. Uudesta näkökulmasta katsottuna asenne elämään ja työn tekemiseen muuttui merkittävästi. Päivärytmi hidastui. Agendalla oli vain mielekästä tekemistä – kirjoittamista, kokkailua, lukemista ja aikaa ajatella. Oman tekemisen tapa kirkastui, eikä paluuta vanhaan enää ollut. Elämä on lyhyt ja todistetusti muutakin kuin työtä. Sapattivapaan seurauksena hain myös webmaster-koulutukseen, jonka vuoksi vietän tulevan vuoden osittaisella opintovapaalla.

WP_20160420_15_01_43_Pro

Vuoden motivoija: PING Helsinki

Keväällä pääsin bloggaajana peruutuspaikalta mukaan järjestyksessään toiseen sisällöntuottajille ja bisneksentekijöille suunnattuun PING Helsinki -tapahtumaan. Vaikuttajamarkkinoinnin ytimessä olin jokseenkin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä en tuntenut ennalta ketään ja blogini oli hädin tuskin vuoden ikäinen. Osallistuin workshopeihin ja uskaltauduin istumaan vieraisiin pöytiin. Usko omiin ideoihin vahvistui, motivaatio kasvoi ja aloittelevan bloggaajan itsetunto otti isoja askeleita ylöspäin. Kesän ja syksyn aikana lukijamäärät tuplaantuivat ja blogin päivitystahti vakiintui lähes ammattimaiselle tasolle. Loppusyksystä hain ja pääsin PING Helsinki Ambassadors -jengiin julistamaan vaikuttajamarkkinoinnin ilosanomaa yhdessä palkittujen blogien, kuten Hannan Soppa ja Kaukokaipuu, tekijöiden kanssa. Aikamoista.

WP_20160515_19_52_56_Pro

Vuoden hurahdus: Mökkeily ja mökkiruoka

Sapattivapaa mahdollisti pitkän mökkikesän. Sen aikana sain vahvistuksen tunteilleni: olen ihka aito mökkeilijä. Nautin yksinkertaisuudesta, kokkaamisesta alkeellisissa olosuhteissa, aamiaisesta auringossa, luonnonrauhasta, saunomisesta, järvistä ja merestä, laiturilla loikoilusta ja hiljaisesta olemisesta. Hyttysistä en edelleenkään välitä, ampiaisetkin voisivat keskittyä ydinosaamiseensa ja lopettaa ihmisten kiusaamisen. Öttiäisistä huolimatta mökkielämä on ihmisen parasta aikaa.

laiturikattaus

Vuoden parisuhdeteko: Yhteinen asunto

Mies muutti luokseni joulukuussa 2015. Keittokirjojen määrä tuplaantui ja levyille piti hankkia uusi hylly. Arjen törmäyskurssilla olemme oppineet sietämään toistemme tapoja ja joustamaan omista rutiineistamme. Kynnyskysymyksistä on keskusteltu avoimesti ja mahdollisista kompastuskivistä hiottu vähemmän teräviä. Tunteet ovat syventyneet ja tahto rakastaa on vahva. Siksi päätös oli helppo, halusimme oikeasti yhteisen kodin. Niinpä mies osti puolet asunnostani marraskuussa 2016.

hammasharjat lasissa

Vuoden ruokakokemus: Aan Tafel with Maannos

Jos ei oman keittiön tuotoksia lasketa, vuoden kohokohta ruokapuolella oli ehdottomasti Kalasatamassa loppuvuodesta majaillut pop up -ravintola Aan Tafel with Maannos. 14 käsittämättömällä pieteetillä tehtyä, supermaukasta ja visuaalisesti kunnianhimoista annosta ja niitä täydentävät juomat olivat sellainen nappisuoritus, että tarpeeksi suuria ylisanoja on vaikea löytää. Palvelu oli rentoa, mutta asiantuntevaa, interiööri persoonallinen ja maisemat vaikuttavat. Vain valaistusolosuhteet olivat hieman haasteelliset, mutta se tuskin häiritsi muita kuin yhtä ruokabloggaajaa. Täydet viisi loistavaa tähteä, toivottavasti nuoret ruokataiteilijat tuovat osaamistaan esille lähitulevaisuudessakin muodossa tai toisessa!

ravintolasali

menu

punajuuriannos

Kunniakirjat jaetaan seuraaville teoille:

Kamarikuoro Auditen riveihin liittyminen. Korkeatasoiseen konservatorion kuoroon pyrkiminen vaati uskallusta, sillä harjoitussalin viereisillä tuoleilla istuu musiikin ammattilaisia, säveltäjiä, kanttoreita ja musiikinopettajia. Onnekseni olen pysynyt vauhdissa mukana ja sopeutunut porukkaan hyvin. Odotan innolla kevään levytyssessioita ja syksyn kuoromatkaa Maltalle.

Talkootyö Flow Festivaaleilla. Naapurissa järjestettävä Flow Festival ei rakentuisi ilman satoja vapaaehtoisia käsipareja. Hauikset kasvoivat aitoja kantaessa, asfaltti taipui ruohomattoja naulattessa ja tekemisen meininki oli kova. Festarista nauttiminen nousi kokonaan uudelle tasolle, kun tiesi millaista työtä ja vaivaa jokaisen yksityiskohdan suunnittelu ja rakentaminen oli vaatinut.

Tieto näkyväksi -kirjan valmistuminen. Joulukuussa viisivuotisen kirjaprojektin lopputuotos näki viimeinkin päivänvalon. Allekirjoittanut kustannustoimittaja oli julkkareissa yhtä hymyä ja aidosti ylpeä tekijätiimin puolesta. Jos tiedon visualisointi ja informaation muotoilu kiinnostaa, kannattaa kirja ehdottomasti tsekata. Samanlaista tietopakettia tiivistettynä yksien kansien väliin ette saa mistään muualta!

kattaus

Vuosi 2016 oli monessa mielessä ihan okei. Sen aikana ei itselleni tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa, se oli siis tavallinen vuosi toisten tavallisten joukossa. Lähipiiriin se kuitenkin toi ilon hetkien lisäksi myös murhetta ja suuria pettymyksiä. Siksi en jää ikävöimään, vaan toivotan ilolla tervetulleeksi vuoden 2017. Olkoon se ystävien, yhdessä syömisen, yllätysten ja uusien kokemusten vuosi!

Mikä on parasta joulussa?

Tuoreen joulugallupin mukaan parasta joulussa on perhe ja yhdessä oleminen, syöminen, saunominen ja lahjat. Kukaan ei mainitse perusteellista putsaamista ja puunaamista, joulustressiä tai yletöntä rahanmenoa, joten ne voimme jättää huomiotta myös ensi vuonna.

kuusenkoristeet

Isä, 69 ja äiti, 71: Ruokahetket kinkun ääressä ja joulusauna. Kaikkein parasta kuitenkin on se, kun te olette tulleet kaikki tänne, lapset ja lapsenlapset. Se on parasta joulussa.

Siskontyttö, 5: Kun on saanut olla kaikkien kanssa. Jouluaattona parasta oli jakaa lahjoja ja avata niitä itse. Herkkujen syöminen ja iso kylpy [porealtaassa].

Sisko, 38: Ruoka ja yhdessä oleminen, se on oikeestaan siinä. Palapelin tekeminen ja rauhallinen joulusauna lasten kylpiessä.

Lankomies, 39: Erityisesti kalapöytä, sitä oikein odottaa joka vuosi, ja rauhassa saunominen.

Sisko, 35: Kiireetön oleminen ja ruoka. Ei tarvitse miettiä kuka hakee lapsen tarhasta, pako arjesta. On mukavaa, kun pojalla on leikkikavereita.

Sisko, 33: Kun lapset leikkivät rauhassa uusilla leluilla ja aikuiset saavat rauhassa tehdä palapeliä.

Siskonpoika, 3: Piparit!

silakat

kattaus

takka

jouluportti

lyhty ja kuusi

Minä, 40: Syöminen pitkään ja hartaasti. Äitin tekemä lanttulaatikko ja yhdessä valmisteltu kalapöytä, erityisesti graavisiika. Lasten vilpitön ilo, pienten kanssa touhuaminen. Kävelylenkki pikkupakkasessa, pitkät yöunet. Ajatuksella mietityt ja kauniisti paketoidut lahjat. Kynttilöillä kauniisti valaistu koti. Näistä kaikista nautin, mutta oleminen yhdessä, se on kaikkein parasta. Ja se kun mies uskaltautui pianon ääreen ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.

piano

ps. Joulukalenterin kirjoittaminen otti voimille. Vaikka aiheita riitti, tekstiä syntyi ja tarinoita jäi ensi vuodelle takataskuun runsain määrin, oli jokapäiväinen blogin päivittäminen kuvineen kaikkineen normityöpäivän jälkeen melkoista pinnistelyä. Nostan hattua bloggaajille, jotka julkaisevat postauksia päivittäin oikean työnne ohella, aika sissejä olette!