Mitä jääkaapistasi löytyy aina? – ja muita tärkeitä kysymyksiä ruuasta

Ruoka. Voisin puhua pälpättää aiheesta päivät pääksytysten, jos vaan joku erehtyy kuuntelemaan tai muuten osoittaa kiinnostuksen merkkejä. Tai no, saatan pitää monologia myös itsekseni, kun suunnittelen seuraavan päivän lounasta, viikonlopun menua tai mökkiviikonloppua. Kokkaan, maistelen, syön, nautin ja hakeudun seuraan, joka jakaa intohimoni. Parempaa harrastusta on vaikea kuvitella.

Välillä on ruokaihmisenkin hyvä palata perusasioiden äärelle. Jätetään siis ruokareissut ja ravintolat hetkeksi taka-alalle ja keskitytään siihen mikä elämässä on tärkeintä. Kysymykset on alunperin kirjaillut blogiinsa Ida, minä kopioin ne Saaralta. 

pinaattiletut

❧ Millainen on suosikkiaamupalasi?

Arkiaamuina syön rahkaa ja raejuustoa, joiden sekaan sotken reilun desin anoppiehdokkaan keräämiä ja pakastamia marjoja, manteleita, pähkinöitä, pellavansiemenrouhetta, makukauraa ja joskus mysliä. Lomalla ja viikonloppuisin haaveilen tuoreesta croissantista ja appelsiinimarmeladista, tuorepuristetusta mehusta ja isosta kupista vihreää teetä. Jos naapurustossa olisi leipomo, jossa myytäisiin sunnuntaisin rapeita voisarvia, tulisi minusta nopeasti kantis.

❧ Arkinen bravuuri?

Simppeli lounaspasta, johon tulee sipulia, valkosipulia, chiliä, tuoretta tomaattia ja mozzarellaa. Jos on vähän enemmän aikaa, saatan pyöräyttää chorizopastan tai pollo limonellon.

❧ Suolaiset vai makeat herkut?

Suolaiset, ehdottomasti, mutta jälkiruokaa en silti koskaan jätä väliin. Satunnaisen makeanhimon tyydyttää yksi pala tummaa suklaata. Samanlainen suolaisen ystävä on siippanikin.

täydellinen khao soi curry

❧ Mitä syöt, kun keittiön kaapeista ei löydy mitään järkeviä raaka-aineita?

Makaronia ja voita. Jos hedelmäkulhossa on sitruuna ja maustekaapissa kuivattua chiliä, heitän sekaan myös niitä. Ja valkosipulia.

❧ Paras lohturuoka?

Itse leivottu ohrarieska. Kun maailma potkii päähän, peilistä katsoo ruma naama ja silmät ovat itkusta turvoksissa, leivän leipominen auttaa. Kotiin leviävällä tuoreen leivän tuoksulla on ihmeellinen vaikutus. Ehkä minusta kuitenkin on johonkin, osaanhan ainakin leipoa leipää!

❧ Lempiruoka lapsena?

Olin outo lapsi, sillä lempiruokani ei todellakaan ollut makaronilaatikko tai lihapullat. Minä halusin kananmunakastiketta tai munuaislaatikkoa. Myös jauhemaksapihvit olivat top kolmosessa. Edelleen rakastan sisäelinruokia. Olen nähtävästi myös outo aikuinen.

hillapiirakka

❧ Mitä jääkaapistasi löytyy aina?

Rahkaa, kananmunia, parsakaalia, porkkanoita ja leipäjuurta. Tämä kuulostaa siltä, että elän superterveellistä elämää, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Hyvin usein jääkaapissa on myös voita, kermaa, juustoja ja olutta. Viimeksi mainitut ovat tosin miehen, samoin kuin ylähyllyllä komeilevat kymmenen erilaista sinappipurkkia.

❧ Entä kuivakaapistasi?

Pastaa, tomaattimurskaa, kuivattua chiliä ja ruisjauhoja. Siellä on kyllä paljon muutakin, sillä metrisiä hyllyjä kaapissa on neljä ja ne ovat kaikki tupaten täynnä. Mies haalii erilaisia etikoita ja säilöttyä kimchiä, niille tarvitaan kohta erillinen kaappi.

❧ Entä pakastimesta?

Marjoja ja jäätelöä. Tosin myös valmiiksi siivutettua, miehen leipomaa leipää sekä jättikatkarapuja. Niitä nautitaan melkein joka perjantai saunan jälkeen oliiviöljyn, valkosipulin, sitruunan, chilin ja inkiväärin kera.

gluteeniton pizzapohja

❧ Mausteet, joita käytät eniten?

Suola ja mustapippuri ovat niin tylsä vastaus, että vastaan chili ja valkosipuli, molemmat kuivattuna. Jos sinäkin tykkäät valkosipulista, suosittelen testaamaan juvalaisia luomuvalkosipuleita – kokonaisina tai kuivattuna rouheena. Täydellinen mauste!

❧ Lemppariruokakauppa?

Lähi-Alepa, jossa on yllättävän hyvä tuotevalikoima. Viime viikolla sain tosin Heinon pikatukkuun tukkukortin, joten saapa nähdä syrjäyttääkö lähitukku lähikaupan. Epäilen vahvasti, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Syksyllä naapuriin avautuu kauppakeskus, jossa edustettuna ovat molemmat suomalaiset kauppaketjut lippulaivamyymälöillään, joten viimeistään silloin lempikaupasta käydään verinen kisa.

❧ Mitä ostat kaupasta viikoittain?

Vihanneksia ja hedelmiä. On mahtavaa, että satokausituotteet on kaupoissa merkitty informatiivisin kyltein. Ei tarvitse tehdä muuta kuin kävellä hevi-osastolle ja kerätä koriin sitä, mikä juuri silloin on parhaimmillaan.

❧ Mitä himoitset darrassa?

Siitäkin huolimatta, että nykyään yritän vältellä krapulaa kaikin keinoin, tämä on helppo: keitettyjä perunoita ja makkarakastiketta. Soosiin upotetaan perinteinen HK:n blöö, kastike mössätään haarukalla perunan kanssa ja kylkeen lyödään kunnon kasa puolukkasurvosta. Nirvana lautasella.

suomalaiset mansikat

❧ Mitä syöt kovimmassa kiireessä?

Laukussani on lähes aina keitetty kananmuna. Se on kompaktein ja paras pikaeväs, jonka tiedän.

❧ Uusin ruokainnostus omassa keittiössä?

Viime aikoina keittiöön on ilmestynyt uusia härpäkkeitä. Mandoliini, sirkulaattori ja vakumointikone on toivotettu tervetulleiksi perheeseen. Hapanjuuri pöhisee jääkaapissa ja leipää leivotaan joka viikko. Kaukoidän keittiökin kiinnostaa – ehkäpä siksi, etten ole koskaan päässyt maistamaan sitä autenttisessa ympäristössä. Tukkutorin kalan myymälästä mukaan on tarttunut erikoisia otuksia, kuten merianturaa, mustekalaa ja savustettua sampea. Myös kasvisruoka on tullut jäädäkseen.

❧ Kiinnostavin ruokatrendi?

Kiinnostavimmasta en tiedä, mutta paras ruokatrendi on rentous. Ruuanlaitto ei ole niin vakava asia. Hyvää saa helposti ja halvalla, eikä kaikkien todellakaan tarvitse olla gurmeekokkeja. Unohda säännöt, sillä kokkaamisessa saa käyttää mielikuvitusta. Yhdistele mielesi mukaan, äläkä välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Jos tykkäät ananaksesta pizzassa, lykkää sitä täytteeksi runsaalla kädellä, jos rakastat kaurapuuroa, lusikoi sitä suuhusi niin paljon kuin sielu sietää. Kaikkea voi syödä, myös kermaa, voita ja sokeria, kun syö kohtuudella. Ruokamaailmassa myös rohkeus kannattaa. Saatat nimittäin kävellä onnesi ohi, jos annat periksi ennakkoluuloille.

airbnb fuengirola aamiainen

❧ Mitä ruokaa tekee mieli just nyt?

Pullaa ja munkkeja. (Voiko niitä kutsua ruuaksi? Sovitaan, että voi). Himoitsen kotitekoisia korvapuusteja aika ajoin, mutta harvoin teen elettäkään niitä leipoakseni. Sokeroitujen munkkirinkilöidenkin on oltava tuoreita, juuri öljykattilasta nostettuja ja paperipussissa sokerisiksi ravisteltuja. Onneksi kohta on vappu!

Olisipa hauska kuulla, mitä juuri sinä vastaisit näihin kysymyksiin! Kommenttilootassa on tänäänkin tilaa, vink vink.

Kinastelua keittiössä – kippoja, kuppeja ja likaisia laseja

Istun sohvalla ja kirjoitan. Edessäni olevalla pienellä pöydällä on kulho, josta juuri äsken söin lounaaksi kokkaamaani pastaa. Työpaperipinon päällä on teen värjäämä painauma, ja pöydän kulmalla aamuinen rahkakippo. Lattialla lojuu villasukkapari ja muutama sohvatyyny. Purkamista odottava matkalaukku makaa huoneen nurkassa. Pöly tanssii villisti kevätauringossa.

Kotitoimistopäivä on pitkä, ja se jatkuu vielä sittenkin, kun siippa on saapunut kotiin. Hän katsoo minua merkitsevästi, mutta ei sano mitään. Tiskipöydällä on likainen paistinpannu ja altaassa likoaa eilinen eväsrasia. Leivänpala on kuivunut leikkuulaudalle, sopivasti parhaat päivänsä nähneen sitruunanpuolikkaan viereen.

tulppaanit

Mitä kotitöihin ja siisteyteen tulee, en ole ihmisistä järjestelmällisin. Välttelen siivoamista, ja kun lopulta saan itseäni niskasta kiinni, raivattavaa on niin paljon, että ajatuskin uuvuttaa. Ennen ystävien kyläilyä ryhdyn marttyyriksi ja väen vängällä riehun ja roiskin menemään. Kirosanat halkovat ilmaa, eikä kenelläkään ole kivaa. Ovikellon soidessa tungen imuria siivouskaappiin, enkä todennäköisesti ole edes ehtinyt vaihtaa vaatteita.

Kinastelemme aiheesta tasaisin väliajoin, viimeksi sanaharkkaa syntyi eilen. Vaikka siisteyskäsityksemme on suurin piirtein samalla sivulla, aina löytyy jotain, mistä urputtaa. Miestä ärsyttävät pöydillä lainehtivat likaiset astiat, minua asunnon vallanneet fillarivarusteet, eteisen epäjärjestys ja kenkiin kompastuminen. Pyykkivuoret kasaantuvat niin korkeiksi, että ne leviävät lattialle, eikä kumpaakaan kiinnosta vessan peseminen.

Kuljen likanen astia kädessäni ja ajattelen panevani sen saman tien tiskikoneeseen, mutta siltikään en sitä tee. Aina tulee muka jotain muuta, on kiire tapaamiseen, jumppaan tai töihin. Mieli harhautuu mielenkiintoisemman tekemisen pariin, astiat unohtuvat pöydän laidalle, tiskialtaaseen, yöpöydälle tai joskus jopa kylppäriin pyykinpesukoneen päälle. Ruokaihmiselle tapa on erityisen kiusallinen.

Olen kokeillut vaikka mitä, mutta en saa kaavoihin kangistunutta päätäni kääntymään. Marttojen neuvosta olen yrittänyt järjestellä paikkoja päivittäin 15 minuutin ajan. Olen merkinnyt kalenteriin siivouspäivän kerran kuussa vain siirtääkseni sitä aina viikolla eteenpäin. Olen karsinut turhaa tavaraa, jotta kamppeet mahtuisivat piiloon kaappien ovien taakse. Olen teettänyt makuuhuoneeseen vaaterekin, mutta mekot, housut ja paidat kerääntyvät silti sängynpäätyyn epämääräisiksi kasoiksi. Siivouspalvelujakin olen miettinyt, mutta sekin vaatisi tavaroiden paikalleen panemista, sitä tuskin kukaan puolestamme tekee. Auttaisikohan hypnoosi?

tulppaanit

Muistan kotona asuessani vannoneeni, että sitten kun muutan ikiomaan asuntoon, imuroin joka päivä. Nyt naureskelen silloisen teini-ikäisen innokkaalle idealismille. Inhoan siivoamista, mutta nautin suunnattomasti siististä kodista, jonne tekee mieli ostaa värikkäinä loistavia leikkokukkia. Tehokkaimmaksi tavaksi olen todennut illallisvieraiden kutsumisen. Silloin sotkut on pakko siivota tai edes siirtää silmiltä piiloon. Onneksi meillä on suuri vaatehuone.

Viisaat neuvot ovat tarpeen. Tai ei välttämättä niin viisaat vaan sellaiset, joista uskoisitte olevan tällaisten itsepäisten pänkkien huushollissa apua. Sana on vapaa ja kommenttiloota auki. Antakaa tulla!

Sallatunturi – sydämeni valittu

Kaunisharjun kohdalla syke kiihtyy, enää pari kilometriä ja ollaan perillä. Tunne on säilötty syvälle ja talletettu tiukasti muistilokeroihin, erityiseen osoitteeseen, josta se syöksyy vatsanpohjaan sadasosasekunneissa. Aivot lähettävät käskyjään kehon joka kolkkaan: jalka vispaa levottomasti, posket punehtuvat ja hymy leviää kasvoille. En malta pysyä paikoillani. Tänne on ollut ikävä.

sallatunturi

Sallatunturiin saapuminen tuntuu edelleen samalta kuin 35 vuotta sitten. Vaikka välimatka on kasvanut viisinkertaiseksi ja visiitit harventuneet kymmenistä viikonlopuista yhteen tai kahteen talviviikkoon, kaikki on ennallaan. Hermoja hellivä hiljaisuus, rikkumaton rauha, tykkylumeen verhoutuneet puut ja tunturi, vuosituhansia vanha. Minä istun takapenkillä ja katson ikkunasta, kun laiskanletkeät porot jolkottavat harjua pitkin kulkevalla tiellä. Ratissa istuu isä, ja auton torvi soi.

sallatunturi sauvat

sallatunturi

Seuraavaksi ohitamme poropuiston. Kymmeniä vuosia vanhat ja harmaantuneet kelohirsihuvilat maastoutuvat suurten mäntyjen katveeseen. Piipuista nousee savua, jossain lämpiää päiväsauna. Katoilla on vielä yli puoli metriä lunta, mutta juuri nyt se sulaa silmissä. Aurinko on tuonut tunturiin T-paitakelit.

sallatunturi riippumatto

Tunnen nämä tienoot. Olen sirotellut sydämeni palasia pitkin pitäjää. Harmaaseen honkamökkiin, joka seisoo tunturin kupeessa. Rinteisiin, joissa olen opetellut laskemaan. Entisen mummilan rappusille, jossa istuimme serkkujen kanssa rinta rinnan. Vanhan pihasaunan kammariin, jonka lattialla matot olivat talvisin jäässä. Lammen laitamille, jo kadonneen nuotiopaikan ympäristöön. Loputtomille lakkasoille, Kuukkasen K-kauppaan, jota ei enää ole, ja ladulle, joka johdattaa Ruuhitunturin huipulle.

tunturilammen laavu salla

tunturilammen laavu salla

tunturilammen laavu salla

Tänään olen hiihtänyt Tunturilammen kautta Kaunisharjun laavulle ja takaisin. Istunut nuotion ääressä ja seurannut kuukkelien kujertelua. Tuijottanut tuleen ja paistanut makkaraa isän läheisestä pajukosta veistämällä tikulla. Kuunnellut käpytikan rumpusooloa pystyyn kuolleen kuusen latvassa ja hikoillut selkäni märäksi kevätauringon paahteessa.

tunturilammen laavu salla

tunturilammen laavu salla

tunturilammen laavu salla

Tämä on minun paikkani. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua toivon samoilevani samoja metsiä. Kertovani vastaantulijoille isästäni, joka tapasi äitini tunturissa. Tarinoivani kummitädistäni, joka leipoi kylän komeimmat tortut. Ja mummista ja ukista, jotka joutuivat muuttamaan rajan tälle puolelle, kun Venäjä otti haltuunsa vanhan Sallan kyläkeskuksen.

tunturilammen laavu salla

kaunisharjun laavu salla

sukset

tunturilammen laavu salla

Huomenna palaan kuitenkin Helsinkiin, kivikaupunkiin, joka on kotini. Kun pohjoinen jää taakse, hakeutuu haikeus rintakehäni tietämille ja asettuu asumaan. Kaupungin kesä karistaa sen tiehensä, mutta syksy kutsuu kaipauksen takaisin. Huokaisen syvään ja pakkaan lentolaukkuun kampanisujen lisäksi kaksi kursulaista ohrarieskaa. Sillä jokaisessa murusessa maistuu tunturi.