ajattelin tänään

Jäähyväiset kesäparatiisille

/ piapas / 3 kommenttia

Siinä se nyt oli. Viesti, jonka olin aavistanut tulevan, vaikka kuinka koetin olla ajattelematta asiaa. Mökin vuokrasopimus päättyisi vuoden 2019 loppuun. Edessä olivat jäähyväiset kesäparatiisille.

Olisin halunnut viivytellä ja jättää kysymättä, ennen kuin on pakko. Mies kuitenkin halusi tietää. Ymmärrän sen kyllä, sillä kampetta oli kertynyt mökin kaappeihin sellaiset määrät, että niiden roudaamiseen tarvittiin enemmän kuin neljä kättä ja moottoripyörä. Oli katsottava kalenteriin, suunniteltava aikataulu ja lainattava auto.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Pala nousi kurkkuun ja purskahdin itkuun. Tunteiden voimakkuus yllätti itsenikin ja vasta siinä hetkessä tajusin, kuinka tärkeä punaisesta tuvasta ja mielen rauhoittavasta mökkimaisemasta oli meille molemmille tullut. Ajatus siitä, että en ehkä enää koskaan pääsisi istumaan tällä lasiverannalla, uittamaan varpaitani tältä laiturilta, saunomaan näillä lauteilla ja uimaan kirkasvetisessä järvessä, oli lohduton.

Ikävä tulee paitsi mökkimaisemaa myös rauhaa ja levollisuutta, kurkien kailotusta, joutsenten laulua, kuikan kaihoisaa huutoa ja isokoskeloiden sukellusnäytöksiä. Ei enää uskomattomia auringonlaskuja, romanttisia souturetkiä, rasvatyyntä järvenpintaa, pihapiirin mustikkamättäitä, hiekkapohjassa vaeltavia simpukoita eikä rannassa nukkuvia haukia. Ei riippumatossa loikoilua, takkatuleen tuijottelua, saunan lämmittämistä ja kesäkeittiön tuoksuja. Ainakaan tässä eteläsavolaisessa osoitteessa.

jäähyväiset mökkiparatiisille

jäähyväiset mökkiparatiisille

Nyyhkytykselle ei meinannut millään tulla loppua. Kipusin kainaloon ja yritin hengittää syvään. Illalla saunan lauteilla mies käytti kovia kirosanoja, minä seisoin kylpytakissani laiturilla, seurasin kurkiauran lentoa ja annoin viileän tuulen riepotella tukkaa ja helmojani. Olo oli haikea.

Siksi mökkikesää jatkettiin tänä vuonna lokakuulle asti. Viimeisenä viikonloppuna jätimme jäähyväiset kesäparatiisille. Pakkasimme ja puunasimme, tyhjensimme kaappeja ja täytimme auton takakonttia. Kyytiin kannettiin kaiken muun mökkikamppeen lisäksi pulsaattoripesukone, iso laatikollinen kirpputorilta kerättyjä astioita, kolme kangaskassillista lukemattomia kirjoja, repullinen reseptejä, laukullinen lakanoita ja mieletön määrä mökkivaatteita. Kenkiäkin oli kertynyt nurkkiin vino pino.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Monivuotiset yrtit kaivettiin ylös ja Jyväskylästä saatu perinneraparperi siirrettiin ämpäriin. Laituri nostettiin talviteloille ja tuhkatkin tyhjennettiin pesästä. Viimeisenä pimeänä yönä onnistuin kadottamaan toisen korvakoruni huussipolulle. Jääköön se muistoksi mökkimaisemaan, merkiksi minusta ja meidän täydellisistä mökkikesistämme.

Ovea lukitessa ei tuntunut oikeastaan miltään. Haikeus oli haudattu toiveikkuuden alle.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Saattaa olla, että pääsemme vielä piipahtamaan tutuksi tulleissa maisemissa, mutta koko kesää meillä ei ole mahdollisuus siellä enää viettää. Omistaja haluaa ensi vuonna viettää enemmän aikaa omilla tiluksillaan. Ymmärrän hyvin, sillä jos minulla olisi täydellinen pakopaikka, olisin siellä aina. Siksi hakuvahdit on nyt asetettu, ja sormet selailevat myyntipalstoja harva se päivä.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Rantasauna, etelään tai lounaaseen katsova lasiveranta, kirkas vesi ja alle kolmen tunnin ajomatka Helsingistä. Sähköjä emme välttämättä tarvitse, mutta oma kaivo olisi hyvä olla. Aitta vieraille tai ainakin mahdollisuus rakentaa sellainen. Bussipysäkki korkeintaan kymmenen kilometrin päässä. Siinä kai ne tärkeimmät. Ehkäpä ensi kesänä meillä onkin ikioma kesäparatiisi?

Kaksi viikkoa kädetönnä

/ piapas / 2 kommenttia

Kaaduin pyörällä. Lähellä kotia, hitaassa vauhdissa ja kevyesti kyljelleni kellahtaen. Ahtaassa välissä rengas kiilautui kantin ja hidastustöyssyn väliin ja jäi siihen. Minä rojahdin oikean käteni päälle asfalttiin. En pudonnut korkealta, enkä lyönyt päätäni, mutta käteen sattui niin, että itkin.

Ruska

Mies ajoi onneksi takanani ja oli sekunneissa tarkistamassa miten kävi. Myös ohikulkija pysähtyi ja kysyi tarvitsemmeko apua. Kävelin omin jaloin kotiin, otin särkylääkettä ja painuin pehkuihin toivoen, että kipu hellittäisi aamuun mennessä.

Aamulla oli pakko ottaa käyttöön ensiapulaukun kantoside. Lukiossa opitut ensiaputaidot olivat niin hataralla pohjalla että oli turvauduttava YouTuben apuun. Käsivarsi ei taipunut kunnolla koukkuun eikä ojentunut suoraksi. Pienikin liike sattui ja kyynerpää oli turvoksissa. Sormia sentään pystyi liikuttelemaan.

Soitin päivystyspuhelimeen ja sain käskyn hakeutua Haartmanin pientraumapolille. Hannan kanssa sovittua brunssia ei kuitenkaan voinut jättää väliin, joten haimme siskolta auton lainaan ja köröttelimme Loviisan kulmille herkuttelemaan. Sen jälkeen olikin pakko alistua kohtaloonsa ja istua päivystyksen penkeille jonottamaan. Kahdessa tunnissa kyynerpää kuvattiin ja diagnosoitiin: ei murtumaa, vain tärähdys. Käsi paketoitiin mitellaan ja minut lähetettiin kotiin.

Ruska

Luojan kiitos, kyynerpää ei murtunut! Leikkaus olisi tarkoittanut työkseen kirjoittavalle, oikeakätiselle yrittäjälle köyhiä aikoja. Toki lääkäri kysyi nytkin tarvitsenko sairaslomaa. Sanoin olevani yrittäjä ja hän totesi: ei sitten mitään.

Takana on hankalat kaksi viikkoa. Meneillään olevia työprojekteja oli useita, ja vasemman käden viisisormijärjestelmällä oli tuskallisen hidas kirjoittaa. Kokeilin koneeni puheentunnistussovellusta vain huomatakseni, että ajattelen sormillani, ja että kirjakielen lausuminen mahdollisimman selkeästi ja kovaan ääneen on ärsyttävää. Somekanavien päivittäminen jäi, sillä yhdellä peukalolla näpyttely repi viimeisetkin hermonriekaleet. Kuvaamisesta nyt puhumattakaan. Oli pakko ilmoittaa asiakkaille homman todellinen laita.

Ruska

Yrittäjän elämä ei todellakaan ollut ainoa, joka kärsi kolauksen. Toisen käden toimettomana roikkuminen teki tavallisesta arjesta yllättävän rajoittunutta. Rintsikoiden pukeminen (tai riisuminen) ei onnistunut, farkkuja ei saanut yhdellä kädellä jalkaan, silmillä roikkuvia hiuksia ei saanut kiinni ja niiden peseminen oli hidasta yhdellä kädellä. Joustavat vaatteet sain päältäni yhdelläkin kädellä, mutta takin napittamiseen jouduin pyytämään usein ulkopuolisten apua.

Leivän leikkaamisesta oli turha haaveilla, samoin vichypullon ja muiden purkkien avaamisesta. Jopa margariinirasian kansi pysyy tiukasti kiinni. Ruuanlaitto rajoittui valmiiden annosten lämmittämiseen, ja syödä pystyi vain vasemmalla kädellä, joten ravintolassakin piti pyytää seuralaista pilkkomaan kaikki suupalaa isompi. Hampaiden pesusta ei meinannut tulla mitään, kun koordinaatio oli hakusessa. Yöt oli pakko nukkua selällään, että käden sai tuettua hyvään asentoon. Matkakorttiinkin piti ostaa kautta, vaikka tähän aikaan vuodesta vielä pyöräilen yleensä joka paikkaan.

Yllättävää kyllä, on yksikätisyydestä ollut myös iloa! Ystävät, kollegat ja puolitutut ovat osoittaneet ylitsevuotavaa empaattisuutta ja tarjonneet apuaan joka välissä. En muista koska viimeksi minulta olisi kyselty näin monta kertaa viikossa, miten voin. Avautuneita kengännauhojani on solmittu keskellä katua, ovia pidetty auki, tavaroita kannettu ja ruokaa pilkottu pyytämättäkin. Jutun juurta on syntynyt verkostoitumistilaisuuksissakin kuin itsestään. Kiitos kaikille asianosaisille, piristitte matalaa mieltäni monin verroin!

Ruska

Nyt kädellä voi jo nostaa kevyitä esineitä. Kahdella kädellä kirjoittaminenkin onnistuu, kun asettautuu oikeaan kulmaan läppäriin nähden. Käsin kirjoittamista kokeilin eilen, mutta kauppalistasta tuli rivi harakanvarpaita, joista en itsekään saa selvää. Tämän tekstin kirjoitin kuitenkin kännykällä, pelkkien peukaloiden urakoimana. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa, ehkä kädestä vielä kelpo peli saadaan jumpattua.

Lauantaiksi aion ihmeparantua, sillä silloin vietämme ystävien kanssa hääjuhlaa, kun kesällä solmittu avioliittomme saa kirkollisen siunauksen. Aion sujahtaa eilen vintageliikkeestä löytyneeseen mekkoon ja jättää kantositeen kotiin. Vaikka sitten särkylääkkeiden voimin!

Mitä googlen hakuhistoria kertoo minusta – 10 viimeisintä hakusanaa

/ piapas / Jätä kommentti

Mikä minua kiinnostaa? Jos Googlen hakuhistoriaa on uskominen, ovat sipsit, mökkeily, autot, olut ja hotellit kiinnostuksen kohteiden kärkikymmenikössä. Riippuen tulkinnasta kaksi tai kolme viidestä on oikein. Selitetäänpä siis pikkuisen, tässä tulevat ne kymmenen hakusanaa, jotka syötin Googlen kaikkitietävään koneeseen viime maanantain aikana. Samalla sohaistaan kaksi kärpästä yhdellä satunnaisella iskulla, sillä rivien välistä voi hyvinkin löytää vinkkejä siitä, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Vamos!

happy hamlet

Brick-taikina

Istun minulle plaseeratussa paikassa helsinkiläisessä ravintolassa ja maistelen heidän uusittua menuaan. Annokset ovat jälleen kerran jaettavia, mutta tällä kertaa asia ei ärsytä, onhan kaikkea lautasella kaksi. Alkupalojen parhaan tittelin saavat vuohenjuustolla täytetyt brick-taikinapötköt, jotka tarjoillaan granaattiomenan siementen kanssa. Rapea kuori ja silkinpehmeä sisus, huutavat suussani hallelujaa. On pakko googlettaa, mitä tämä brick-taikina on ja mitä se sisältää. Haluan tehdä näitä myös kotikeittiössä.

Jos nyt oikein ymmärisn brick-taikina on pohjoisafrikkalainen erikoisuus, joka valmistetaan vehnästä, vedestä, öljystä ja suolasta nopeasti pannulla paistaen. Voi olla hankala toteuttaa kotioloissa, mutta aion yrittää. Sivistäkää viisaammat, jos olen väärässä!

Nallesipsit

Samaisessa pöydässä puheeksi tulevat nallesipsit. Siis mitkä? Samaa minäkin kysyin. Kuulemma Lidl on palauttanut valikoimiinsa joskus aiemmin sieltä poistuneet nallen pään muotoiset raksut, jotka muistuttavat maultaan kickers-sipsejä ja ilmeisesti myös linssisipsejä. Google kertoo, että jopa Hesari oli tehnyt jutun siitä, kuinka tuote aiheutti ryntäyksen kauppoihin ja kuinka sipsejä on kuulemma jopa diilailtu sosiaalisen median ryhmissä.

Siis mitä ihmettä? En ole kuullutkaan koko nallesipseistä saatika että olisin rynnännyt jonottamaan niitä. Onko nallesipsi uusi ämpäri? Joku muukin hittituotetta on googlaillut, sillä kun hakukenttään kirjoitti nalle, ensimmäisenä tarjottiin sipsejä. Tai sitten Google vain kuuntelee herkällä korvalla. Joka tapauksessa, en tykkää sipseistä, joten tuskinpa nämä nallukatkaan minua onnistuisivat käännyttämään. Jätän ne kauppaan suuremmille sipsihirmuille hamstrattaviksi.

Samsung s9

Happy Hamletin ruokavalokuvausworkshopissa kollegat onnistuivat ottamaan kännyköillään sellaisia otoksia, että kateeksi kävi. Laskeuduttuani maan pinnalle maalaisranskalaisesta taivaasta, aloin haaveilla puhelimesta, jossa on oikeasti hyvä kamera. Kyselin tutusta viestintätoimistosta testilaitetta, ja he ehdottivat Samsungin viime vuoden mallia, sillä uusimmat kännykkämallit olivat jo tehokkaasti kierrossa. Googletin kännykän ja näytin vihreää valoa. Tänään noudan laitteen testiin, saapa nähdä millaisia kuvia sillä aikaan saan!

happy hamlet

Stockmann exclusive

Postiluukusta kolahti paksu kirje, joka sisälsi hopeisen Stockmannin luottokortin. Huuli pyöreänä ihmettelin, mistä on kyse, sillä edellinen peruskorttini ei todellakaan ole mennyt vielä vanhaksi. Hakukone kertoi, että exclusive-tasolle siirretään automaattisesti, jos ostot ylittävät vuoden sisään tietyn summan. Luulin, että muoviläpyskää pitäisi vinguttaa rajasumman edestä Stockmannilla, joten en todellakaan odottanut päivitettyä korttia. Kävi ilmi, että kaikki luottokorttiostot lasketaan, eikä ostopaikalla ole väliä. Tätä menoa nousen korkeimmalle tasolle vielä tämän vuoden aikana.

Mökki vuosivuokralle

Rakas vuosivuokramökkimme on ollut kovassa käytössä nyt kaksi kokonaista kesää. Pari viikkoa sitten saimme suruviestin, kun omistajat sanoivat aikovansa ensi kesänä käyttää mökkiä enemmän omaan lomailuunsa. Pienien itkujen jälkeen ryhdyimme etsimään uutta kohdetta. Selasimme tositarkoituksella myös myytäviä mökkejä, mutta ainakaan vielä ei mitään tarttunut haaviin. Maanantaina palasin ajatuksen pariin, mutta tuuri ei ollut yhtään sen parempi. Voi siis olla, että ensi vuonna vietämme ainakin osan kesästä kaupungissa, jos uutta vuosivuokramökkiä ei löydy, eikä omistaja yllätä ja tee täyskäännöstä. Sormet ristiin, että joku ratkaisu mökkitilanteeseen löytyy, sillä paluuta normikaupunkikesään ei enää ole.

happy hamlet

Turun kaupungin työkeskus

Kesällä ehdin pariin otteeseen Turkuun ja niistä toisena satuin silmäilemään Turun kaupungin työkeskuksen tuottamia tekstiilejä. Ihastuin kalakuosiseen esiliinaan ja patakintaisiin, mutta en tietenkään ostanut niitä siltä seisomalta. Jälkeenpäin alkoi harmittaa, ja siksi palasin aiheen pariin. Vielä ei selvinnyt, miten kalakintaat saadaan Turusta Helsinkiin, mutta jatkamme keskustelua, kun työpajavastaava palaa lomiltaan.

Autonvuokraus Kemijärvi

Matkustamme siskoni kanssa parin päivän päästä yöjunalla Sallatunturiin patikoimaan ja ihailemaan ruskaa. Kuten aikaisempinakin vuosina, meidän oli tarkoitus hypätä Kemijärveltä lähtevään yhteysbussiin, mutta selattuani Salla-aiheisia somekuvia päädyinkin googlettamaan, olisiko Kemijärvellä autovuokraamoa. Kumipyörällä myös kauempana olevien kohteiden saavuttaminen olisi helpompaa, eikä tarvitsisi kauppareissullakaan olla kummitädin kyytien varassa. Vuokraamo löytyi, mutta neuvotelut ovat vielä kesken. Autoja kuulemma on vähänlaisesti, joten varmuutta oman ajopelin vuokraamiseen täytyy vielä hetki odotella.

Sähköauto sallatunturi

Edellä mainitun syyn vuoksi selvittelin myös sähköauton vuokraamista Sallatunturista. Auto on, mutta sitä vuokrataan vain kahdeksi tunniksi kerrallaan. Kauppareissun sillä hoitaa, mutta muuten siitä ei kamalasti hyötyä ole. Pakko silti nostaa hiihtokeskusyrittäjälle hattua, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa!

Tampere hotellit

Sisko suunnittelee viettävänsä uutta vuotta kahdestaan poikaystävänsä kanssa ja kyseli minulta vinkkejä kivoista hotelleista parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ajattelin heti Tamperetta, mutta en muistanut mikä oli sen kotoisan pikkuhotellin nimi, josta itsekin haaveilen. Selvisihän se, heti ensimmäisillä hakusanoilla: Lillan. Hotellin sivuja selailtuani päätin, että haluan sinne seuraavan vuoden aikana. Tampere, täältä tullaan!

Brewdog raspberry blitz

Piti päättää, minne mennä ystävän kanssa yksille ja päädyin googlettamaan erään baarin juomalistaa. Bongasin Brewdogin alkoholittoman hapanoluen ja kiinnostuin. Googlasin lisätietoja ja lisäsin tölkin seuraavalle ostoslistalleni. Yhdet otettiin lopulta lähikorttelissa, mitäpä sitä kauemmaksi turhaan lähtisikään.

happy hamlet

Että tämmöistä tällä kertaa, nyt olet varmasti ainakin vaaksan verran viisaampi. Mitä sinä hait viimeksi googlella ja mitä se kertoo sinusta? Alkuperäisestä postausideasta kiitos MouMoun Iinalle!