Maailma on sekaisin. Ilmastokriisi voimistuu, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä. Ilmaston kuumenemisen aiheuttamat äärisäät tekevät tuhoaan ympäri maapallon, kuumuus kuivattaa joet, vesivarannot ehtyvät ja ruoan tuottaminen vaikeutuu kaikkialla. Vaikka meillä on käsissämme kaikki tarvittavat työkalut ja tuhansien tutkijoiden huolta herättävät tulokset, lentäminen, lihansyönti ja ylikulutus jatkuvat kuin ennenkin. Ilmastotavoitteisiin ehdotetaan vuosien taukoa, jotta talous pysyisi tasapainossa ja energiakriisistä selvittäisiin, vaikka ratkaisu on suoraan edessämme. On vain uskallettava avata silmät ja kohdata todellisuus.
Epämiellyttävä totuus on, että maailma on kriisissä kulutustottumustemme vuoksi. Siksi ajatukseni kiertävät kulutuksen radikaalin vähentämisen ja osittaisen omavaraisuuden ympärillä. Kun katson ympärilleni, avaan vaatekaapin, silmäilen kirjahyllyä ja keittiöön haalimiani astioita huomaan, etten oikeasti tarvitse enää mitään. Kippoja ja kuppeja on ylenmäärin, elektroniikkaa löytyy joka lähtöön ja kirjahyllyt notkuvat lukemattomia tarinoita. Vaatteita minulla on vuosikymmeniksi eteenpäin, samoin kenkiä, jos hoidan niitä hyvin. Vaatekappaleet voi aina parsia tai korjauttaa ompelijalla, ja kengät saavat uuden elämän suutarilla. Jos jokin korvaamaton vaate hajoaa käsiin, valitsen tilalle kestävästi ja eettisesti valmistetun, enkä vilkaisekaan pikamuotia myyviin verkkokauppoihin. Vaihtelua ja erityisiä tilaisuuksia ajatellen maksan vaatelainaamon jäsenyyttä jo seitsemättä vuotta.
Mediat yrittävät yllyttää mainoksillaan minut tahtomaan tarpeettomiakin tavaroita, mutta onneksi minusta on tullut viime vuosina niille aika lailla immuuni. Kaupunkikodissa on jo kaikki tarvittava, samoin mökillä, enkä juuri nyt keksi, mitä tavaraa kahden aikuisen pieni perheemme tarvitsisi lisää. Kirjani lainaan kirjastosta ja melkein kaiken muun tavaran voi ostaa käytettynä, mikäli totean jonkin kapineen välttämättömäksi. En tarvitse uutta kännykkää, televisiota tai pelikonetta, en halua uusia vaatekaappiani joka kevät, kesä ja syksy, enkä kaipaa yhtään enempää kamaa kotiini. Mökillä olen huomannut, että shampoo, saippua ja yksi kosteusvoide riittävät pitämään minut puhtaana ja ihoni kunnossa. Jos joskus kaipaan muuta kosmetiikkaa, purkkeja ja purnukoita on niitäkin jo riittämiin.
Ensimmäiset askeleet kohti omavaraista mökkeilyä
Tavarataivaasta voimme irrottautua, mutta ruokaa tarvitsemme elääksemme joka päivä. Ideaalitilanteessa kasvattaisimme vihannekset, juurekset ja yrtit itse. Osa hedelmistäkin menestyy pihapuutarhassa mainiosti. Järvestä saa kalaa, luonnosta sieniä, marjoja ja villivihanneksia. Kauppareissuilta en silti välttyisi. Jauhoja, mausteita tai kasvimaitoja en pystyisi tuottamaan itse, enkä kaikkea kasviproteiinia. Teetä voin hauduttaa piparmintusta tai vaikka mustikanlehdistä, mutta puolison kahvi on edelleen kaupasta peräisin. Kokonaisvaltainen omavaraisuus on harvalle mahdollista, mutta jotain voimme silti asian eteen tehdä. Kotivaraviljely onnistuu vaikka omalla parvekkeella tai taloyhtiön pihapiirissä.
Mökkipihamme perällä on pieni puutarha, joka koostuu kasvihuoneesta, muutamasta viljelylaatikosta ja parista marjapensaasta. Tätä menoa saan kuitenkin heittää hyvästit omavaraisuushaaveilleni, en nimittäin todellakaan ole mikään multasormi. Tänä kesänä molemmat kesäkurpitsat kuolivat pystyyn keskellä parhainta kasvukautta, ennen kuin olivat ehtineet tuottaa yhtäkään syötävää hedelmää. Karviaissadon ahmi parempiin suihin karviaiskoisa ja pinaatit ehtivät kukkia ennen sadonkorjuuta. Jäimme jälleen ilman juurikkaita, edes retiisit eivät suostu kasvattamaan mukulaa meidän hoidossamme. Kurkuntaimet kuivahtivat kaupunkikodin ikkunalaudalle, sama kohtalo oli myös perhosbaarin kesäkukilla. Tomaatit kasvavat kyllä, mutta ne kukkivat jostain syystä niin myöhään, ettei kasvihuoneessa vieläkään ole yhden yhtä kypsää tomaattia. Chilitkään eivät elokuun viimeisenä päivänä edes punastele.
Jossain olemme sentään onnistuneet. Porkkanarivistöstä on rouskuteltu jo muutama oranssi herkkupala, yrtit kukoistavat ruukkupuutarhassa ja raparperipuska on kasvanut kokoa niin, että siitä vihdoinkin leivottiin useampi piirakka kesän aikana. Kesäkuun lopulla multiin heitettyjä vahingossa itäneitä perunoita emme vielä ole raaskineet nostaa ylös, sillä niin kauan kuin ne ovat vielä penkissä, toivo omasta sadosta elää. Kyssäkaalit jäävät pieniksi, mutta se ei tässä kasvimaan konkurssissa juurikaan haittaa – aion nimittäin nauttia pienimmistäkin onnistumisista, joita mökkipuutarha tarjoaa.
Kuluttamisen vähentäminen on helppoa
Ylikulutus ei tietenkään koske vain tavaroita, ruokaa ja vaatteita. Se liittyy mitä suurimmissa määrin myös energiaan ja maailman vesivarantoihin. Kasvisruokaan siirtyminen auttaa vähentämään vedenkulutusta globaalisti, mutta on paljon muutakin mitä voimme tehdä.
Ajokilometrien ja -nopeuden vähentäminen, huonelämpötilan laskeminen, lämpimän veden lotraamisen, suihkukertojen ja niiden keston minimoiminen, vettä säästävään suihkun suuttimeen vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen ja viimeistenkin hehkulamppujen vaihtaminen energiaa säästäviin valonlähteisiin ovat kaikki helposti toteutettavia tekoja. Kun kodinkone ei enää ole korjattavissa, voi aina miettiä tarvitaanko uutta ja jos tarvitaan, tilalle kannattaa valita mahdollisimman energiatehokas vaihtoehto. Pörssisähkön hintaa seuraamalla on helppo ajoittaa pakolliset sähkösyöpöt toiminnot oikeaan aikaan vuorokaudesta. Vaikka oma sähkösopimus ei pörssisähköön perustuisikaan, sähkön säästäminen vaikuttaa meidän kaikkien lompakkoihin ja maapallon tulevaisuuteen pidemmällä tähtäimellä.
Mitä vähemmän käytämme sähköä, sitä helpompi on irtautua fossiilisista energianlähteistä. Autosta luopuminen saattaa kirpaista, mutta varsinkin jos koti on kaupungissa, sitä kannattaa vakavasti harkita. Sähköauto on ilmaston kannalta parempi kuin polttomoottorimenopeli, mutta mielessä kannattaa pitää myös se, että tällä hetkellä yhden ainokaisen sähköauton akun valmistamiseen tarvittavan nikkelin louhiminen (joka on siis vain yksi akkuun tarvittavista mineraaleista) aiheuttaa jopa 50 tonnia ympäristölle vaarallista jätettä. Tuskaa lisää sekin tieto, että esimerkiksi yhteen Teslan akkuun tarvittavalla mineraalimäärällä valmistettaisiin 178 sähköpyörän akkua. Yhtälö on lyhyelläkin matematiikalla mahdoton. Kaikkien nykyisten polttomoottoriautojen sähköistämiseen eivät maapallon mineraalit mitenkään riitä, joten luovu autosta ja vaihda pyörään, jos vain voit.
Miten mökkiläinen vähentää kulutusta?
On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vähällä punaisessa tuvassa tulee toimeen. Kannan keväällä tuvan lipastonlaatikkoon kassillisen kesävaatteita, joista syksyllä huomaan käyttäneeni vain murto-osaa. Kuljen samoissa rennoissa housuissa ja itse neulomassani villapaidassa lähes joka päivä. Lämpiminä päivinä saatan sujahtaa mekkoon tai koikkalehtaa pihapiirissä ilman rihmankiertämää. Ruokalasku on samaa tasoa tai mahdollisesti hieman suurempi kuin kaupungissakin, mutta se johtuu siitä, että haluamme suosia paikallista suoramyyntiä ja maksaa hiukan enemmän paikallisille tuottajille.
Sähköttömällä ja vedettömällä mökillä on helpompi säästää energiaa kuin isolla ja talviasuttavalla kesähuvilalla. Tosin jos lämmitys perustuu puiden polttamiseen, ei sekään pienhiukkaspäästöineen ongelmatonta ole. Jos ajatellaan ilmaston kuumenemista kiihdyttäviä päästöjä, on liikkuminen mökille se suurin päästöjen lähde. Jos mökille siirrytään julkisten kulkuneuvojen sijaan omalla autolla, olisi hyvä, jos siellä pystyisi viettämään pidempiä aikoja kerrallaan. Muutaman päivän takia edestakaisin suhaaminen laihduttaa myös lompakkoa.
Mökkipuutarhan perustaminen ja osittaisen omavaraisuuden on sekin suositeltavaa. Orgaaniset jätteet kuten kuivakäymälän sisältö sekä ruoantähteet ja muut biojätteet kannattaa kompostoida. Mökkeillessä luonto on lähellä joka päivä, ja ainakin meidät se on saanut ajattelemaan maapallon hyvinvointia entistäkin enemmän. Haluan tulevinakin vuosina uida sinilevättömässä järvessä, seurata oravien, jänisten ja lintujen elämää pihapiirissä ja peseytyä puhtaassa sadevedessä. Ajatus paremmasta tulevaisuudesta motivoi ja saa toimimaan vastuullisemmin, planeettamme ja meidän kaikkien hyväksi. Vähemmän on enemmän, joka päivä.
Kiitos jälleen viisaista sanoistasi. Kiitos vastuullisuudesta ja vastuullisuuden ilosanoman jakamisesta.
Terveisin Nimimerkki Omavarainen mökkeily tavoitteena täälläkin