Olen metsästänyt käytettyä vohvelirautaa reilun vuoden. Keväällä 2018 ravasin yhtenään kierrätyskeskuksessa katselemassa kodinkonehyllyjä – tuloksetta. Uutta en halunnut ostaa, sillä tavaraa on muutenkin tämä maailma pullollaan.

Viime kesänä kävin viikoittain mökkipaikkakunnan kirpputorilla kyselemässä – turhaan. Kyselin sieltä ja täältä, ja jätin ilmoituksia Facebookin kirppisryhmiin, mutta näytti siltä, että kukaan ei halua luopua rapsakoita vohveleita paistavasta raudastaan.

Niinpä muutama viikko sitten luovutin, marssin kirkonkylän sekatavarakauppaan ja ostin 17 euron vohveliraudan. Siitä lähtien pannu on käynyt kuumana. Vähällä oli ettei pinnakin palanut, rauta on nimittäin hidas ja muutenkin aika onneton.

Viimeistään, kun näin anopin isomman ja kaikin puolin paremman koneen, iski katumus. Olisi pitänyt uskoa ikiaikaista ohjenuoraa, ja ostaa se 60 euron vempele, jota lähikaupungissa katsastelin, mutta hylkäsin liian kalliina. Halvalla kun harvoin saa hyvää.

Kyllä tälläkin paistelee, mutta aikaa se vaatii. Ensimmäisistä pinaattivohveleista ei tullut rapsakoita, mutta seuraava suolainen satsi onnistui jo paremmin. Täytteeksi silputtiin savustettuja ahvenia, sitruunalla, mintulla ja kurkulla maustettua jugurttia ja ruohosipulia. Päällimmäiseksi ripoteltiin vielä Hanna G kokkaa -keittokirjan ohjeella pyöräytetystä anjovispastasta ylijäänyttä rapeaa leivänmurua.

Sitten vuoroon tulivat suloiset suklaavohvelit. Mallia taikinaan otettiin Brunssikirjasta, mutta mökkiolosuhteet ja jääkaapin sisältö pakottivat kuitenkin improvisoimaan. Niinpä maitorahka muuttui pakastimessa kärsineeksi rasvattomaksi jugurtiksi, siideri kivennäisvedeksi ja vehnäjauhoista osa korvattiin rukiilla. Jos suklaata olisi ollut, olisin ehdottomasti sulattanut sitäkin taikinaan.

Sade alkoi ropista niskaan juuri, kun lopettelin annosten kuvaamista. Hetkeä myöhemmin tirkisti aurinko tummien pilvien takaa vain peittyäkseen muutaman minuutin kuluttua ukkospilvien taakse. Vettä tuli iltapäivän aikana yli 7 milliä ja hyvä niin, luonto oli kaivannut virkistystä jo pitkään. Kaivovesikin oli ollut päiväkaudet ehtymään päin ja pumppu yskinyt välillä tyhjää.

Tästä satsista riittää neljän hengen seurueelle muutama herkku kullekin. Jos siis syöt kaksin, eikä sokerinhimo ole kovin suuri, pärjäät puolikkaallakin taikinalla. Vaihtele jauhojen laatua ja nestettä mielesi mukaan. Minä tykkään käyttää letuissa ja vohveleissa happamia maitotuotteita, ne tuovat taikinaan särmää.

Seurakseen suloiset suklaavohvelit saivat mökkimetsän runsaan vattusadon ansiosta vaapukkahilloa ja parasta ennen -päivämääränsä jo menettänyttä mascarponea kermalla notkistettuna ja vaniljasokerilla maustettuna.

Suloiset suklaavohvelit

2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl ruskeaa ruokosokeria
1/2 dl vahvaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 isoa kananmunaa
2,5 dl rasvatonta jugurttia
1,5 dl kivennäisvettä
50 g voita sulatettuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää sen jälkeen ensin munat ja sitten nesteet. Pyöräytä tasaiseksi ja annan tekeytyä parikymmentä minuuttia. Jos taikina tuntuu ennen paistamista kovin paksulta, lisää siihen vähän lisää nestettä. Se saa olla huomattavasti jämäkämpää kuin lettutaikina, joten liian ohkaiseksikaan sitä ei kannata laimentaa.

Paista kärsivällisyydellä rapeiksi vohveleiksi. Vatkaa seuraksi vähän kermaa ja mascarponea ja mausta vaniljasokerilla. Survo lempimarjojasi sokerin kanssa tai lusikoi purkista valmista hilloa vohvelien päälle. Syö suloiset suklaavohvelit pienempinä palasina tai kääri koko hoito rullalle ja haukkaa hartaudella. Nam!