Sain kollegoiltani läksiäislahjaksi lahjakortin Hotelli Kämpin kylpyläosastolle. Lahja oli arvokas ja ajatus kaunis, sillä yrittäjä tunnetusti tekee pitkää päivää, eikä ehdi pitää huolta itsestään. Pidän mielikuvasta, jossa makoilen rennosti span lepotuoleilla, siemailen kuohuviiniä ja annan tasapainottavan naamion vaikuttaa kasvoillani. Todellisuudessa spa ei tule ensimmäisenä mieleeni, kun haluan hemmotella itsenäni. En oikein osaa rentoutua tai nauttia, kun vieras ihminen näpelöi naamaani, sivelee vartaloani tai asettelee selkäni päälle kuumia kiviä. Tuoksuistakin saan helposti päänsäryn.
Kortin voimassaoloajan umpeutuessa seuraavan kuukauden kuluessa päätin koputtaa kepillä jäätä, soittaa Kämpiin ja kysyä, voisiko lahjakorttiin kirjatun summan käyttää hotellin muihin palveluihin. Sain vastauksen, että sellaisenaan kortti ei kävisi, mutta jos pääsen käymään paikan päällä, voisi kortin käyttötarkoituksen määritellä uudelleen. Hurraa!
Siitä se ajatus sitten taas kerran lähti. Kun hääpäivä oli lyöty lukkoon, kortillekin tuli käyttöä. Ensin suunnittelimme viettävämme hääyön Kämpissä, mutta koska hinnat tuolla varoitusajalla liitelivät pilvissä, päädyimme varaamaan pöydän Brasserie Kämpin puolelta iltapäiväteen aikaan. Afternoon tea olisi meille molemmille uusi kokemus, sillä olimme ensimmäistä kertaa asialla. Klassinen iltapäivätee skonsseineen ja samppanjalasillisineen kustantaa 52 euroa herkkusuuta kohti, niinpä lahjakortin arvo riittäisi paremmin kuin hyvin.
Vaikka hääpäivän järjestelyt olivat minimaaliset, tuli meille silti kiire. Jännitimme taksissa Suomen EU-puheenjohtajuuden aiheuttamia ruuhkia ja kurvasimme käräjäoikeuden pihaan vain muutamaa minuuttia ennen varattua vihkimisaikaa. Viraston käytävät kumisivat tyhjyyttään ja itse toimitus pääsi alkamaan vasta 25 minuutin odottelun jälkeen. Nauratti, sillä emme olleet osanneet varautua viivästykseen viralliselta taholta.
Onneksi Kämpissä ymmärrettiin, vaikka kilistelyjen ja kuvaussessioiden jälkeen saavuimmekin iltapäiväteelle melkein puoli tuntia myöhässä. Istuimme valkoisin liinoin ja hopeisin astioin katettuun ikkunapöytään ja huokaisimme. Vihdoinkin kahden!
Tunnelma Kämpin ravintolasalissa on viipyilevän arvokas ja rauhallinen. Muissa ikkunapöydissä teetarjottimien edessä istuu harmaapäisiä ystävyksiä, nuorempia kaveriporukoita ja perheitä, joiden jälkikasvun eteen kannetaan ranskanperunoita hopealautasella. Valaistus on sopivan hämyisä ja sisustus henkii historiaa. Saamme istua kaikessa rauhassa ja tuijottaa toisiamme silmiin kenenkään häiritsemättä. Mies näyttää puvussaan komealta. On levollinen ja onnellinen olo.
Kämpin iltapäiväteellä menuvaihtoehtoja on kaksi: Classic ja Grand, joista jälkimmäinen sisältää kaviaaria ja tryffeliä sekä ylimääräisen jälkiruoan. Me valitsemme klassikon samppanjalla. Ruinartin juhlajuomaa sipistellessämme silmäilemme teelistaa. Valikoima on kahden sivun pituinen, ja meille kerrotaan, että voimme maistella useampaakin laatua, mutta nyt ensi alkuun pitäisi valita yksi. Minä päädyn Imperial Earl Greyhin, mies ottaa Golden Assamia.
Suolaiset ja makeat suupalat kannetaan pöytään kolmikerroksisella tarjottimella. Lisäksi eteemme ilmestyy pienessä korissa skonsseja sekä erilaisia hilloja ja kermavaahtoa. Ensin käymme suolaisten kimppuun – Toast Skagen ja hanhenmaksatuulihatut häviävät suihimme alta aikayksikön. Aamiaisesta on jo liian pitkä aika. Seuraavaksi vuoron saavat parsaquiche, kurkkuvoileipä ja kananmuna-vesikrassisandwich. Sitten siirrymme liinan alla odottaviin lämpimiin skonsseihin.
Minä räpsin muutaman kuvan, sillä pumpulipilvissä leijuvana pelkään unohtavani, mitä söimme ja miltä pöydässä näytti. Suurimman osan ajasta kamera ja kännykkä pysyvät kuitenkin piilossa. Tilaamme toiset kupit teetä, minä tällä kertaa appelsiinilla maustettua rooibosta ja mies japanilaista vihreää teetä. Hääkakkua sijaistavat raparperileivos, macaron ja sitruunalla ryyditetty unikonsiemenkakku sulavat suuhun. Suklaisessa tikkukaramellissa maistuu kahvi.
Poistumme Esplanadille tyytyväisinä. Brasserie Kämpin Afternoon tea oli juuri niin yksinkertaisen juhlava, kuin toivoimmekin. Pientä luksusta ja hemmottelua erityisen päivän keskellä. Jatkamme matkaa jalan Kauppatorille, johon rantautuu sattumalta samana iltapäivänä Atlantin-ylitykseltä palaava, äitini kipparoima Ocean Ladies -purjevene. Mikä juhlallisuuksien ja uusien kokemusten päivä!