Viimeinen vuosi oli sellaista haipakkaa, että meidän huushollissa ruokavastuu kaatui pääasiassa miehen harteille. Onneksi hartiat ovat leveät ja innostusta ruuanlaittoonkin löytyy riittämiin. Ja jos totta puhutaan, hän on taatusti nauttinut keittiön kuninkuudesta, sillä minä en ole ollut vieressä neuvomassa ja päsmäröimässä päälle.
Keittokirjatkin ovat nousseet uuteen arvoon. Niitä selataan (lue: mies selaa) tämän tästä ja kokeiluun päätyy kaikenlaista simppelistä kasvisruuasta molekyylikeittiön ihmeisiin. Lokakuussa, kun pressikappaleena saatu Hanna G kokkaa kolahti postiluukusta, en ehtinyt itse edes kirjaa avata, kun se oli jo luettu hiirenkorville. Ensimmäisen toteutetun reseptin pääosaa näytteli kirjassa vuolaasti kehuttu, pintapaistettu lohi. Se sulostutti erästä marraskuista iltaa ja teki meihin molempiin lähtömättömän vaikutuksen.
Tohottimella kevyesti käristettyä lohta on sittemmin syöty kaksi kertaa kotona ja kerran vieraissa. Joulupöytäänkin sen oli aikomus uida, mutta koska tunturijoulun ostokset tehtiin kolme päivää ennen pyhiä, oli osittain raa’aksi jätettävän kalan valmistus unohdettava. Pudasjärven tai Taivalkosken marketeista kun ei sushi-kelpoista kalaa taida löytyä normiarkenakaan.
Viime viikonloppuna, kun teki mieli jotain superhyvää, molemmat ehdottivat samaa ratkaisua. Entä jos haetaan Tukkutorin kalasta sopiva pala tuoretta lohta ja tohotetaan? Suuret mielet ajattelevat kaltaistensa lailla, niinhän sitä sanotaan.
Mies lähti matkaan, minä jäin kaivelemaan kaappeja ja tarkistamaan onko meillä kaikki muu tarvittava. Pikkelöity inkivääri eli sushiravintoloissakin käytetty gari oli finito, mutta äkkiäkös pikapikkeli hellalla kiehahtaisi. Normaalisti annan garin tekeytyä useamman päivän, mutta tällä kertaa puoli purkkia syötiin heti tuoreeltaan. Inkiväärin kipaisin kulmakaupasta, muita aineksia kaapeissa jo olikin.
Kalakaupasta palasi mies, joka kantoi kassissaan melkein puolen kilon lohipalaa, iiihan vähän enemmän kuin tarkoitus oli. Kun kuiva-ainekaapissa tönötti avattu sushiriisipaketti päätimme samalla vaivalla pyöräyttää pari nigiriä. Siispä riisi kiehumaan, mirini-soijasoosi sekaisin ja wasabimajoneesi tekeille.
Resepti vaatii muutaman teknisen vempeleen. Nestekaasupoltin eli tuttavallisemmin tohotin täytyy olla, ja sauvasekoittimestakin on suuri apu. Ensin mainittuja saa edullisesti esim. Clas Olsonilta. Sauvasekoitin sen sijaan taitaa olla jo joka kodin peruskalustoa. Ilmankin toki pärjää, kunhan vispaa niin maan vimmatusti. Wasabitahnaakin saa nykyään jopa lähi-Alepasta ainakin pääkaupunkiseudulla, mirinin vuoksi saattaa joutua piipahtamaan isommassa ruokakaupassa. Mustat seesaminsiemenet ovat lähinnä koristeita, mutta suosittelen silti ostamaan kotiin purkillisen. Niitä voi jatkossa ripotella mihin tahansa aasialaiseen ruokaan tai vaikka aamiaiskulhon koristeeksi. Siemenet tekevät hyvää, sillä niissä on terveellisiä öljyjä.
Alkuperäisessä reseptissä kalaa on mitoitettu alkupalaksi 25 grammaa per ruokailija, mutta koska pintapaistettu lohi on vaan niin järkyttävän hyvää, suosittelen tuplaamaan määrän, kuten minäkin olen tehnyt. Minun versiostani riittää neljälle pieneksi suupalaksi, kahdelle kevyeksi lounaaksi tai ihanaksi iltapalaksi.
Pintapaistettu lohi ja wasabimajoneesi
200 g mahdollisimman tuoretta lohta (kerro kalakauppiaalle, että käytät kalan raakana)
3 rkl miriniä
3 rkl soijaa
1 kananmuna
2 dl öljyä
3 rkl wasabitahnaa tuubista
2 tl sitruunamehua
pikkuisen suolaa
lisäksi:
mustia seesaminsiemeniä
garia eli sushi-inkivääriä
Tee ensin majoneesi. Mittaa ainekset kapeaan astiaan, ja surauta pikamajoneesi sauvasekoittimella nostamalla terää hitaasti pohjalta kohti pintaa. Majoneesia tulee satsista suurempi määrä kuin mitä annoksiin tarvitaan, mutta koska kananmunaa ei voi puolittaa, ei reseptillekään niin voi tehdä. Majoneesi säilyy onneksi jääkaapissa useammankin viikon, kun sen purkittaa tai lusikoi pursotinpussiin.
Sekoita mirini ja soija keskenään, seuraavaksi voitkin leikata lohen. Ota mahdollisimman terävä veitsi ja leikkaa sillä lohifile noin puolen sentin viipaleiksi. Parhaiten toimii fileointiveitsi, mutta muukin hyvin teroitettu veitsi käy. Jos et sellaista omista, voit aina pyytää kalatiskiltä filettä valmiiksi viipaloituna. Tee tämä kuitenkin vain, jos tiedät valmistavasi lohen lähituntien aikana. Kokonainen file säilyy paremmin kuin viipaleet, mutta kyllä sekin kannattaa käyttää vuorokauden sisään.
Viipaleet voi asetella isolle vadille, joka nostetaan keskelle pöytää tai valmiiksi annoksiksi kunkin ruokavieraan lautaselle. Tohota viipaleet pinnalta kypsiksi, pieni palaneen käry ei haittaa, melkeinpä päinvastoin. Annostele viipaleiden vierelle wasabimajoneesia ja ripottele kaiken päälle seesaminsiemeniä. Lusikoi vielä lopuksi vadille tai lautasille soijan ja mirinin sekoitusta. Lisää halutessasi aimo annos garia. Haarukoi tai puikkoloi(?) suuhusi, sulje silmät ja nauti.
Tällaisten keittokirjan väliin piilotettujen helmien löytäminen kannustaa palaamaan taannoisen keittokirjahaasteen pariin. Jospa yrittäjän vapaus toisi tänä keväänä tullessaan aikaa myös tuon projektin jatkamiseen. Jääkääpä kuulolle!
Kelpais mullekin! 😉
Toive huomioitu! <3
Tuo pintapaistettu lohi on aivan jumalkaista, olen tehnyt sitä itsekin monesti juuri sushin muodossa sekä myös sellaisenaan.
Tosin tuon tarpeeksi tuoreen kalan saatavuus on ollut Helsingissäkin välillä kiven takana. Yksi varma paikka oli aikanaan Hakaniemen hallissa toiminut ranskalainen kalakauppias, jota en tosin enää ole uudessa hallissa nähnyt. Nykyisin suuntaisin Tukkutorin kalaan.
Jotenkin sen makumaailma iski kuin salama kirkkaalta taivaalta meihin molempiin. Pari sekuntia sitten itse tohotettu lohi pesee kuusnolla ravintolassa syödyn annoksen!
Tukkutorin kala on meidän kantapaikka. Tosin väittivät kyllä Redin K-Supermarketissa, että myös heidän lohensa on supertuoretta, sillä käyttävät sitä käsityönä valmistamiinsa susheihin. Ainakin sillä kertaa väite piti aistinvaraisestikin paikkaansa.
Oi nam! Ihana ohje. Pitää kokeilla tehä itekin.
Ohje on helppo ja lopputulos mielettömän maukas. Olisipa kiva myöhemmin kuulla, mitä tykkäsit!