Istuessani jälleen kerran mökkimatkalla moottoripyörän tarakalla haaveilen muikuista. Rapeista, muurikassa paistetuista, pienistä muikuista. Kaarramme toiveikkaina Mikkelin Graanin kauppakeskuksen pihaan, riisumme kypärät, hanskat ja huput ja lompsottelemme ajokengissä markettiin. Kalatiski tuottaa kuitenkin pettymyksen. Vaikka omapa on vikamme, olemmehan auttamattomasti myöhässä. Muikut eivät kauaa tiskissä odottele, iltaseitsemältä ne ovat uineet vikkelämpien asiakkaiden ostoskärryihin.

Kalamyyjä ehdottaa silakoita, mutta eiväthän ne ole ollenkaan sama asia. Sinnikäs mies alkaa kysellä, miten olimme ajatelleet muikut valmistaa. Kun kerromme mökin kesäkeittiöstä hän ehdottaa, että kokkaisimme halstrattua siikaa. Kauaa ei tarvitse miettiä, sillä halstraamista emme ole vielä tänä kesänä ehtineetkään kokeilla. Myyty!

Ennen kuin päästään halstraushommiin, on agendalla muutamia puhdetöitä. Naapurissa asusteleva multamoguli on tuonut meille viikon aikana pari kuutiota multaa. Miehen rakentamat viljelylaatikot saavat ensin muovivuorauksen ja sitten syliinsä multalastin. Tomaatit, chilit, kesäkurpitsa, avomaakurkku, korianteri, minttu, salvia, rosmariini ja salaattifenkoli saavat uuden kodin laatikoiden uumenista. Eniten käytetyt yrtit, kuten persilja, tilli, basilika ja ruohosipuli istutetaan lähemmäksi keittiötä, kivillä reunustettuun matalampaan penkkiin, joka on sopivasti seisomakorkeudella. Samaan syssyyn kylvetään pari riviä salaattia ja rucolaa, ja toivotaan, että ne itävät itsekseen parin seuraavan viikon aikana, kun emme mökille pääse.

Hikeä pukkaa jo, vaikka päivä on pilvinen ja asteita mittarissa vain vähän päälle kymmenen. Mies testailee raivaussahaa ja trimmeriä, joka mökin perusvarusteita. Hyvin näyttää toimivan – eiköhän noilla vehkeillä saada tontti uuteen uskoon vielä tämän kesän aikana. Vieläkään ei päästä siikaherkkujen ääreen, sillä ensin pitää pestä terassi. Tai oikeammin osa siitä. Laudat ovat vuosien saatossa pikeentyneet pinnaltaan niin paksusti, että yksi pesukerta ja viiden litran biopesuaine eivät riitä mihinkään. Seuraavalla kerralla on ostettava suosiolla vähintään kaksi kanisteria.

Saunan uuniin tehdään tulet. On pakko pestä hiki iholta pois, muuten itikoilta ei saa mitään rauhaa. Muutama halko vielä klapeiksi, myrskytuulen riuhtoma aurinkotuoli käyttökuntoon ja muutamien muiden ruuvien kiristelyä, sitten päästään saunaan. Ja sen jälkeen viimein halstraamaan. Onneksi pikalounaaksi syötyjen lihalörtsyjen energia pitää mökkiläiset pystyssä vielä hetkisen.

Halstrattua siikaa, uusia perunoita ja voi-sipulikastiketta

Sopiva määrä pieniä siikoja
Tuoretta tai kuivattua timjamia
Sitruunaa viipaleina
Merisuolaa
Pippuria myllystä
Voita

Laita grilliin tulet ja tarkista, että halsteri on käyttökuntoinen. Meillä siitä puuttui saranat, mutta eipä hätiä mitiä, insinööri keksii kyllä keinon. Työkaluvajasta löytyi rautalankaa, jolla halsterinpuolikkaat sidottiin löyhästi yhteen. Jos haluat nauttia halstrattua siikaa uusien perunoiden kera, etenkin vanhanmallisen hellan nupit kannattaa vääntää kaakkoon perunoiden keittämistä varten jo tässä vaiheessa. Voi-sipulikastikettakin on hyvä alkaa keitellä, ennen kuin siioille tulee liian kuumat oltavat.

Huuhtele ja kuivaa peratut siiat. Rouhi niiden sisään suolaa ja pippuria, lisää jokaiseen oksa timjamia, sitruunasiivu ja muutama nokare voita. Lado siiat halsteriin ja purista kalat tukevasti sen sisään. Jälkiviisaana suosittelen halsterin öljyämistä ja sitruunaviipaleiden asettamista kalan ja halsterin väliin, jotta siika ei tartu nahastaan kiinni metalliin. Halstraa molemmin puolin, kunnes kalat ovat saaneet pintaansa kullanruskeaa väriä. Irroita kalat halsterista ja nauti.

Me kupsahdamme aterian ja parin viinilasillisen jälkeen reporankoina petiin. Seuraava päivä valaisee jo peilityynen järvenpinnan.