Yhteistyössä: Santiago de Alfama

Jos mieheltäni kysyy, on hotelli vain nukkumista varten. Siksi sen varustelulla, pohjaratkaisulla, huonekoolla, saippuavalikoimalla, näköalalla tai aamiaisen laadulla ei juurikaan ole merkitystä. Riittää, että sijainti on keskeinen ja huoneessa on peti, johon päivän päätteeksi pötkähtää.

Minä olen toista mieltä. Kun olen lomalla, haluan, että ympärilläni on kauniita asioita. Se mitä ikkunasta näkyy, on äärimmäisen tärkeää. Olen valon lapsi, joten luonnonvalo on välttämättömyys. Pimeässä saan istua päiväkausia kotimaan kaamoksessakin. Omasta parvekkeesta iloitsen erityisesti, siksi kirjaankin sen toiveeksi jokaiseen hotellivaraukseen, näkyi hotellin kuvissa parvekkeita tai ei.

Sen lisäksi tahdon, että kaikki toimii, kuten on luvattu, ja että saan rahalle vastinetta. Vuodevaatteet ovat korkeatasoisia, tyyny tarpeeksi muhkea, sänky riittävän jämäkkä, hiustenkuivaajassa riittää puhtia, hanasta tulee kuumaa ja kylmää vettä ja huoneessa on hiljaista. Aamiaiselle on omat kriteerinsä. Ei mitään muoviin pakattua, vaan tuoretta ja paikallista. En kaipaa kovaksi keitettyjä munia tai lämpöhauteessa lötköinä lilluvia pekonisiivuja. Haluan hedelmiä, jugurttia ja tuoretta leipää. Vastapuristettu mehu on luksusta, samoin rapea croissant appelsiinimarmeladilla.

Kaikkien ylläolevien syiden seurauksena Lissabonin pikavisiittiä suunnitellessa hotelliksi valikoitui Santiago de Alfama, 1400-luvun palatsiin remontoitu viiden tähden ja 19 huoneen boutique-hotelli Alfaman kapeiden kujien keskellä. Se täyttää heittämällä kaikki asettamani kriteerit. Sijaintikin on loistava, raitiovaunut 12 ja 28 tuovat lähes ulko-ovelle, ja lähin metroasema Rossio on sekin vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kelpaisi siis siipallenikin.

Tein hotellivarauksen vasta noin viikkoa ennen matkaa, joten huoneita merinäköalalla ei enää ollut vapaana (jos tarkkoja ollaan, ei ikkunoista häämötä meri, vaan Tajo-joki). Tällä kertaa oli siis tyytyminen sisäpihan näkymiin, mutta onneksi samasta kerroksesta oli käynti terassille, jonka kaiteen takana meri kimalteli auringossa. Huonevaraukseni oli korotettu King Superior -luokkaan, ja sänky oli niin valtava, että minun oli peruutettava tiukasti vastakkaiseen nurkkaan saadakseni yösijani kokonaan kuviin.

Kun astuin kylpyhoneeseen, hypin hetken tasajalkaa ja taputin käsiäni. Wc-istuin, bidé ja käsienpesualtaat on erotettu lasiseinällä kylpyaosastosta, jolla on kokoa kuutisen neliötä. Siltä seisomalta päätin muuttaa iltasuunnitelmiani. Illallisen jälkeen jättäisin läppärin latautumaan ja pujahtaisin kuumaan kylpyveteen. Kirjoittaa ehtii myöhemminkin. Pienet shampoo- ja saippuapullot sekä kasvopyyhkeet oli aseteltu niin kauniisti, että räpsin niistä kymmenkunta kuvaa.

Santiago de Alfama on muutenkin fiini. Huoneen varustukseen kuuluu kahvikone, vedenkeitin ja valikoima Kusmin teepusseja (jotka unohdin kähveltää mukaani). Käyttöä minulla oli vain vesilasille ja kahvikupille, joka sai toimia kännykän kaiutinkoppana, kun soitin spotifysta sopivaa kylpemismusiikkia. (Kun vedestä nyt tuli puhe, muistattehan aina juoda hanavettä, silloin kun se mahdollista on! Lissabonissa hanavesi on puhdasta ja maistuu hyvälle. Ota siis mukaan oma juomapullo ja jätä muoviroskat kauppaan.)

Illallisella testaan hotellin oman Audrey’s-ravintolan ruokalistaa. Henkilökunta on osin intialaista, joten listalla on paikallisen ruokaperinteen lisäksi muutama curry. Kyselen suosituksia, sillä vajaassa viikossa en oikein vieläkään ole päässyt sinuiksi portugalilaisen ruuan kanssa. Alkuun tilaan lopulta pica-paun, nautaa ja pikkelöityjä kasviksia valkosipulisessa voikastikkeessa. Annos on etikkainen, mutta hyvä. Hymähtelen itsekseni, sillä tiedän, että mieheni pitäisi etikan tuomasta twististä todella paljon. Liha on hieman ylikypsää, mutta tässä tapauksessa maku ratkaisee.

Audrey’s on sisustukseltaan varsin viehättävä. Pöydissä palavat kynttilät, seiniä peittää siniharmaa tapetti, saliin on ripoteltu kukkasia ja viherkasveja ja siellä täällä roikkuu mustavalkoisia valokuvia. Muutamassa niistä poseeraa nuori nainen, tuulen tuivertamat hiukset kasvoillaan. Hän on Audrey, omistajien tytär. Ravintolaa ei siis ollutkaan nimetty kuuluisan näyttelijän mukaan, kuten automaattisesti oletin.

Pääruuaksi valitsen tiikerirapuja ja limerisottoa. Muistini mukaan tiikeriravut uiskentelevat lautaselleni ensimmäistä kertaa. Ne näyttävät niin hyviltä, että viereisen pöydän jenkkipariskunnalle iskee annoskateus. Risotto on oikeaoppinen ja ravut erinomaisia, mutta annos niin runsas, etten millään kykene haarukoimaan kaikkea suuhuni. Jälkiruualle on onneksi tälläkin reissulla oma vatsa. Jälkkärilistan vilkaisemisen sijaan pyydän tarjoilijaa yllättämään minut. Hetkeä myöhemmin hän kantaa pöytään kulhoon lusikoidun juustokakun ja pikarillisen portviiniä.

Tässä vaiheessa olen ehtinyt tehdä sinunkaupat viereisen pöydän kanssa. Heidät on ohjattu ravintolaan toisesta hotellista, eivätkä he edes tienneet syövänsä hotellin ravintolassa. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että ravintolasuositus oli taatusti parempi kuin kollegojeni saama. He nimittäin illastivat myös Alfamassa, paikallisoppaan suosittelemassa paikassa, jonka tarjoilija oli töykeä ja humalassa, ja jonka ruokakin oli ala-arvoista). Vanhempi rouva kertoo miettineensä bloggaamisen aloittamista. Kannustan parhaani mukaan ja annan pienen aloittelijan oppitunnin ruokakuvaamisesta. Illan lopuksi vaihdamme käyntikortteja.

Pienessä hiprakassa hipsin huoneeseeni ja valutan veden kylpyammeeseen. Lämpö leviää jäseniini. Tunne on enemmän kuin tervetullut, sillä koko alkuviikko on vietetty viileässä airbnb-huoneistossa, villasukat jalassa, villaröijyyn kietoutuneena. Ydinkylmyys oli ehtinyt hiipiä luihin saakka.

Santiago de Alfaman aamiainen on ruhtinaallinen ja se tarjoillaan pöytiin. Vaihtoehtoja piisaa granolasta, puurosta, hedelmistä erilaisiin leipiin ja lämpimiin munaruokiin. Kaikki on tuoretta ja vastavalmistettua. Eggs benedict graavilohella on ihana, samoin granola ja superrapea croissant. Tarjolla on myös tuorepuristettuja mehuja. Makean appelsiinimehun rinnalla tarjoillaan mm. vesimeloni-minttumehua ja erikoiskahvitkin kuuluvat hintaan.

Vielä en ole törmännyt täydelliseen hotellihuoneeseen, vaikka lähellä onkin käyty. Pikkuvikoja on aina, ja se kuuluu asiaan. Tällä kertaa miinusta tulee suihkun erikoisesta lattiakaivosta, joka jätti lattian märäksi ja liukkaaksi sekä pistorasioista, joista osa ei toiminut. Minibaarin sisältö jäi testaamatta, mutta jollekin toiselle lämmin jääkaappi olisi saattanut tuottaa isonkin pettymyksen. Näköalaa ei ole, mutta jaan plussapisteitä sisäpihan vehreästä viherseinästä, joka rönsyillessään on varsin virkistävä näky.

Palvelu sekä vastaanotossa että ravintolassa on ilahduttavan sydämellistä ja aitoa. Ja vaikka toistan itseäni, kehun vielä kerran sijaintia, sillä se jos mikä on täydellinen. Santiago de Alfama on piilossa suurimmilta turistivirroilta, mutta kuitenkin kaiken keskellä. Kivenheiton päässä ovat sekä Miradouro de Santa Luzian näköalatasanne että Sé de Lisboa eli Lissabonin katedraali. Lähellä on myös Lissabonin korkeimman kukkulan päällä komeileva linnoitus. Huoneiden hinta vaihtelee näkymien, koon ja varustelun mukaan. Halvimmillaan pääset Alfaman sydämeen reilulla sadalla eurolla. Hinta-laatusuhde on erinomainen.

Santiago de Alfama sijaitsee entisellä punaisten lyhtyjen alueella. Alfama on myös ainoa Lissabonin kaupunginosa, joka säilyi muuttumattomana 1750-luvun suurissa maanjäristyksissä. Paikallisopas tietää kertoa, kuinka harmaapäiset mummot edelleen istuvat ikkunoidensa äärellä ja vaihtavat kuulumisia kapeilla kujilla. Minä en onnistu näkemään yhtäkään, mutta työkaverit lähettävät yömyöhään kuvan, jossa he nauttivat Ginja-likööriä paikallisen mamman kotona. Uskottava se on – Lissabonilaiset mummot jaksavat valvoa kauemmin kuin minä.

Santiago de Alfamaan löydät helposti (ja esteettömästi) nousemalla Rossion metroasemalta ylös Praça da Figueira -aukiolle ja suuntaamalla aukion etelälaitaa pitkin itään. Käänny sitten oikealle Rua de Madalenalle ja kävele ylämäkeä, kunnes ensimmäinen isompi tie Largo Chao do Loureiro lähtee vasemalle. Älä siis turhaan lähde kapuamaan rappusia pienille kujille, sillä Largo Chao do Loureiron päässä on ilmainen hissi. Ovi näyttää johtavan supermarkettiin, mutta saman käytävän päässä on hissi, jolla pääsee nousemaan 7. kerrokseen ja suoraan hotellille johdattavalle Largo dos Loios -kujalle. Jos nälkä yllättää, piipahda matkan varrella olevassa Pastelariassa.

Yöpymisen illallisineen tarjosivat Santiago de Alfama ja Audrey’s, obrigada!