Kysyin männäviikolla, mitä haluaisitte blogista lukea. Ylivoimaisesti eniten kaipailitte tavallisia, satokauden mukaisia reseptejä ja kasvisruokaa. Vaikka olemmekin molemmat sekasyöjä, suositaan tässä taloudessa yhä enemmän kasviksia. Siksi vegeohjeita piisaa jatkossakin, sen lupaan, ensimmäisenä kestosuosikkiresepteistä jaettakoon tämä helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto.
Yritän muuten myös muistaa erikseen vinkata, miten ruuasta saa vegaanisen tai gluteenittoman, sillä tiedän, että näitä ruokavalioita noudattavia on siellä ruudun toisella puolella enemmän kuin muutama.
Matkakertomusten ja ruokatarinoiden ystävät, olkaa huoleti, teitäkin on tarkoitus muistaa. Ruokamaailman ilmiöt pääsevät niin ikään käsittelyyni, kuten myös kiinnostavat (keitto)kirjat. Aion avata sanaisen arkkuni ja kertoa rehellisen mielipiteeni rennoista ravintoloista, kivoista kahviloista ja kutkuttavista kuppiloista, kuten tähänkin asti olen tehnyt. Persoonaanikaan en piilottele ja saatanpa sepitellä silloin tällöin juttuja myös jokapäiväisestä elämästäni, kun sitä kerran kovasti toivotte.
Tämän postauksen sankari on kuitenkin punajuuri. Helppo ja halpa, mutta mielettömän monipuolinen raaka-aine. Punajuuri loistaa niin suolaisten kuin makeidenkin ruokien supertähtenä ja taipuu piirakkaan, pastaan, soppaan, salaattiin ja säilykkeeksi. Se rakastaa fetaa, auraa ja vuohenjuustoa. Punajuuren voi paahtaa, keittää, paistaa, raastaa, pikkelöidä, soseuttaa, kuivata tai syödä sellaisenaan. Se sopii jopa sherryyn, suklaakakkuun ja kinuskikastikkeeseen.
Helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto on kulkenut reseptikansioni välissä ainakin kymmenen vuotta. Ohje on repäisty joskus Hesarista, ajan saatossa se on rypistynyt ja punajuurimehun täplittämä. On siis aika kirjata resepti blogiin ja päästää paperinpala vaivoistaan. Jos hyvin käy, se kiertää keräysastian kautta jonkin uuden ja trendikkään ruokapalstan tai keittokirjan painopaperiksi. Reseptistä riittää neljälle pääruuaksi ja jopa kahdeksalle alkukeitoksi.
Helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto
500 g punajuuria
1 iso punasipuli
loraus oliivi- tai rypsiöljyä
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 dl luomukermaa
200 g pehmeää vuohenjuustoa
mustapippuria ja suolaa
pinnalle basilikaa tai rucolaa
Vegaanisen annoksesta saat, kun korvaat kerman kaurakermalla ja vuohenjuuston vegaanisella tuorejuustolla.
Suojaa itsesi essulla ja keittiöhanskoilla ja aloita. Kuori punajuuret, pilko ne pienemmiksi palasiksi ja jätä odottamaan. Pese leikkuulauta ja punajuuriroiskeet pinnoilta saman tien, ettei punajuurimehu ehdi imeytyä ikuisiksi tahroiksi. Silppua punasipuli ja kuullota sitä hetki öljyssä. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio, kiehauta. Lisää sitten punajuuret ja anna porista kannen alla, kunnes juurikaspalat ovat kypsiä.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi, lisää vuohenjuusto ja anna sen sulaa. Kaada joukkoon kerma. Jos soppa tuntuu liian paksulta, lisää vettä tai kermaa. Kuumenna keitto uudelleen, tarkista suola, mausta mustapippurilla, kauho lautasille ja koristele suikaloiduilla yrteillä.
Punajuurien ja muiden kotimaisten juureksien sesonki kestää elokuusta lokakuuhun, mutta oikein varastoituna ne säilyvät jopa huhtikuulle saakka. Juurikkaita saa siis kaupoista koko pitkän talven ajan. Niitä kannattaa popsia pimeimpään aikaan, sillä mehevä punajuuri on oikea terveyspommi. Se nimittäin sisältää runsaasti kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, rautaa ja sinkkiä sekä A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja.
Erityisen paljon pienessä punaisessa ihmeessä on folaattia, jota elimistö tarvitsee punasolujen tuotantoon, solujen jakautumiseen ja aineenvaihduntaan. Kaiken kukkuraksi punajuuressa on energiaa vain 30 kilokaloria sadassa grammassa. Ja tämä kaikki alle kahden euron kilohintaan – hinta-laatusuhde ei voisi paremmin kohdallaan olla!
ps. Tarkempia ravintokoostumustiedot voit tarkistaa vaikkapa Finelistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä elintarvikkeiden kansallisesta koostumustietopankista.
Punajuuressa juurikin v*tuttaa kädet ja leikkuulauta. Minulla kanssa aina kertakäyttöhanskat kädessä ja leivinpari laudalla. Hieman lautaa isompi arkki, jotta viiltohaavojen kohdalta voi arkkia siirtää sivummalle.
Sisäinen viherpiipertäjäni (en suostu käyttää mm. talouspaperia koska ekologisuus ja tiskirätti) pystyy tämän törsäyksen antamaan anteeksi. Säästän sitten toisaalta. (Esim. talouspaperin muovikääreet ja kuljetuspäästöt)
Sama! Hyvä vinkki tuo leivinpaperi, minä olen tähän mennessä käyttänyt tuorekelmua, mutta paperi toimii todennäköisesti paremmin. Jos keittää punajuuret kuorineen, niiden kuoriminen kylmässä vesikulhossa on helppoa, mutta kyllä ne kädet siinäkin sottautuu. Ja joka kerta on punaisia pisaroita ympäri keittiötä, vaikka kuinka yrittää varovainen olla. Viheliäistä tosiaan!
Olen useampaan otteeseen todennut, että pitäisi tehdä enemmän punajuuresta. Meidän välimme eivät vain vielä ole täysin lämpimät. Vuohenjuusto on kyllä hyvä portti punajuureen, ja testasin vähän aikaa sitten punajuuri-vuohenjuustopastaa ja tykkäsin 🙂
Ymmärrän täysin. Minulla on samanlainen tilanne oliivien ja varsisellerin kanssa. Aina välillä teen tuttavuutta, mutta vielä ollaan kaukana ylimmästä ystävyydestä. 🙂
Punajuuresta tehty keitto, niin kaunis! Punajuuri ja vuohenjuusto on kombo, jota rakastan. Walesin tikru ei tykkää vuohenjuustosta, mutta nykyään ei harmita enää yhtään. Jää minulle enemmän 😀 Punajuurta tulee käytettyä ahkerasti, maku ja väri…. me like.
Kummallisia nämä miehet. Mun mies ei tykkää punajuuresta, joten sopan syöminen jäi tälläkin kertaa täysin mun vastuulle. En valita.. 😀
Oi miten punajuuren punaista, oi miten samettista.Tämä ja muut kotimaisten juuresten kasviskeitot ovat kyllä mahtavimpia juttuja. Käsittämättömän herkullista, silti yksinkertaisia toteuttaa!
Sinäpä sen sanoit! Suomalaisen keittiön todellisia kuningattaria ovat mehevässä mullassa kasvaneet juurikkaat!
Aina yhtä pettämättömän herkullinen resepti!
Hyväksi havaittu ja aina toimiva!
Mä rakastan punajuurta, sen kaikissa muodoissaan. Mies taas ei lämpene tuolla punajuuren värjäävyydelle. Meillä onkin tänä syksynä syöty paljon myös raitajuurta ja keltajuurta. Kannattaa kokeilla, jos se väri nimenomaan tökkii, mutta tykkää mausta.
Värissä on oma hankaluutensa, mutta toistaiseksi olen pystynyt elämään muutamien punaisten roiskepilkkujen kanssa. Raidalliset ja keltaiset serkkunsa ovat nekin kokeilemisen arvoisia ja varsin kuvauksellisia!
Paluuviite: KASVISSOSEKEITTO x 44+1