Kesä 2017 ei ota alkaakseen. Merkittäköön muistiin, että kesäkuun toisena päivänä mittari näyttää seitsemää lämpöastetta. Parvekelasit oli pidettävä visusti kiinni viime yönä, jotta hallanarat yrtit eivät ottaisi osumaa, sillä elohopea laski kahteen plusasteeseen. Siperiaanko meidät on vaivihkaa siirretty?

Aurinkoisina päivinä voi onneksi simuloida kesää. Jos jättää ikkunat aukaisematta, lämpö kipuaa helposti yli kahdenkymmenen. Silloin ruokakin katetaan parvekkeelle. Kauan sitten kulahtanut, kiikkerä pöytä ja parhaat suvensa nähneet, kokoontaitettavat tuolit muuttuvat terassiravintolan halutuimmaksi istumapaikaksi.

Ympärillä rehottavat yrtit. Thai- ja limebasilika, sekä genovalainen pitäisi latvoa ensi tilassa. Rosmariini ostettiin luomuna kaupan hyllyltä, samoin timjami, sillä taimista eloon jäi vain muutama, nekin appelsiiniversiota. Lähikaupan tillipuska notkuu mukana muina yrtteinä. Clarion Hotelin aulasta meille muuttaneet minttu ja salvia voivat hyvin ja paksusti. Kiitos Ping Helsingin yrttigoodiebagin, kesän(?) 2017 mojitot ja mocktailit on pelastettu!

Chilien määrä on tänä vuonna maltillinen. Parvekkeelle asettui neljä viime vuoden hedelmistä idätettyä taimea. Kaikki muut jaoin siskoille ja ystäville. Ehkä kirva-armeija jättää meidät tänä vuonna rauhaan. Jospa taintuisivat alkukesän yöpakkasiin, mokomat.

Salaatitkin on kylvetty isän nikkaroimaan minikokoiseen viljelylaariin. Vihreää näkyy jo muutaman päivän jälkeen, ovat siis kiitollisia kasvattaa. Persilja, entinen arkkiviholliseni, on sekin saanut oman kulmauksensa laarista. Korianteri puuttuu vielä, löytyisiköhän sellainen Hakaniemen torin taimimyyjiltä?

Sitten ovat kesäkukat. Pinkki pelargonia on parvekeklassikko. Seuralaiseksi etsin joka vuosi jotain uutta, tällä kertaa katse osui tarhatähtisilmään. Yksinkertaiseen valkeaterälehtiseen kaunottareen, joka hätkähdyttää vastavärien, violetin ja keltaisen kontrastilla. Kukkamyyjän mukaan se viihtyy suorassa auringonvalossa, mutta muutaman viikon kokemuksen perusteella tarvitsee kastelua parin päivän välein. Saapa nähdä miten kaunokaisen käy kahden hajamielisen parvekepuutarhurin käsissä.

Kaupunkiviljelykatastrofin jälkeen parvekkeelle muutti yrttien seuraksi myös pienen pieni vesankalainen raparperijuurakko. Se sijoitettiin vanhaan sinkkiämpäriin, joka aiemmin toimitti samppanjacoolerin virkaa. Etolasta löytyi korvaava yksilö tuohon tärkeään tehtävään. Sellainen, joka ei vuoda, ainakaan vielä.

Samassa ämpärissä viilenee myös raparperimehu. Ensimmäiseen mehuerään heitin mukaan muutaman rosmariinin oksan, muuten mentiin tutuksi tulleilla aineksilla. Vahvaa ja iloisen punaista. Maistuu drinkkien pohjana tai ihan sellaisenaan vedellä laimennettuna. Kevään ensimmäinen raparperipiiras sen sijaan ei mennyt jatkoon. Sokerin kanssa ei nähtävästi aina kannata pihtailla. Seurauksena saattaa olla mauton, vaikkakin mehevä piirakka, jota ei tee mieli ottaa lisää. Seuraavalla kerralla sooloilen vähemmän ja seuraan ohjetta enemmän. Mehuun olin kuitenkin tyytyväinen ja sen resepti tulee tässä.

Rosmariinilla maustettu raparperimehu

n. 500 g raparperia
n. litra vettä
sopivasti (tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
(1/2 vaniljatanko)
3 oksaa rosmariinia
1/2 sitruunan mehu (ja kuori)

Paloittele raparperin varret kuorimatta kattilaan. Viipaloi inkivääri ja sujauta sekaan puolikas vaniljatanko, jos tykkäät vaniljaisesta mausta. Heitä mukaan muutama oksa tuoretta rosmariinia sekä sitruunan puristettu mehu. Sitruunan kuorenkin voi raastaa mukaan, jos siltä tuntuu. Anna kuplia, kunnes raparperipalat hajoavat, siivilöi mehu ja lisää sokeri. Perinteisesti resepteissä käsketään lisäämään sokeria puolet mehun painosta, mutta minun makuuni riitti reilu desi. Desinfioi lasipullot kiehuvalla vedellä, kaada mehu pulloihin ja jäähdytä.

Lado jäähtyneet pullot jääkaappiin odottamaan biitsikelejä. Nauti sellaisenaan, laimenna kivennäisvedellä tai käytä mocktailin pohjana. Jos biitsikelejä ei ala näkyä, tuo biitsi parvekkeelle. Odota aurinkoista päivää, sulje parvekelasit ja hae rannasta hiekkaa. Kaada pari kiloa pesuvatiin ja iske varpaat rantahiekkaan.