Parvekepuutarha vuosimallia 2017 – raparperimehua ja rosmariinia

Kesä 2017 ei ota alkaakseen. Merkittäköön muistiin, että kesäkuun toisena päivänä mittari näyttää seitsemää lämpöastetta. Parvekelasit oli pidettävä visusti kiinni viime yönä, jotta hallanarat yrtit eivät ottaisi osumaa, sillä elohopea laski kahteen plusasteeseen. Siperiaanko meidät on vaivihkaa siirretty?

minttu

Aurinkoisina päivinä voi onneksi simuloida kesää. Jos jättää ikkunat aukaisematta, lämpö kipuaa helposti yli kahdenkymmenen. Silloin ruokakin katetaan parvekkeelle. Kauan sitten kulahtanut, kiikkerä pöytä ja parhaat suvensa nähneet, kokoontaitettavat tuolit muuttuvat terassiravintolan halutuimmaksi istumapaikaksi.

genovalainen

Ympärillä rehottavat yrtit. Thai- ja limebasilika, sekä genovalainen pitäisi latvoa ensi tilassa. Rosmariini ostettiin luomuna kaupan hyllyltä, samoin timjami, sillä taimista eloon jäi vain muutama, nekin appelsiiniversiota. Lähikaupan tillipuska notkuu mukana muina yrtteinä. Clarion Hotelin aulasta meille muuttaneet minttu ja salvia voivat hyvin ja paksusti. Kiitos Ping Helsingin yrttigoodiebagin, kesän(?) 2017 mojitot ja mocktailit on pelastettu!

timjami

Chilien määrä on tänä vuonna maltillinen. Parvekkeelle asettui neljä viime vuoden hedelmistä idätettyä taimea. Kaikki muut jaoin siskoille ja ystäville. Ehkä kirva-armeija jättää meidät tänä vuonna rauhaan. Jospa taintuisivat alkukesän yöpakkasiin, mokomat.

salaatinversot

Salaatitkin on kylvetty isän nikkaroimaan minikokoiseen viljelylaariin. Vihreää näkyy jo muutaman päivän jälkeen, ovat siis kiitollisia kasvattaa. Persilja, entinen arkkiviholliseni, on sekin saanut oman kulmauksensa laarista. Korianteri puuttuu vielä, löytyisiköhän sellainen Hakaniemen torin taimimyyjiltä?

kukkatorilla

kukkatorilla

Sitten ovat kesäkukat. Pinkki pelargonia on parvekeklassikko. Seuralaiseksi etsin joka vuosi jotain uutta, tällä kertaa katse osui tarhatähtisilmään. Yksinkertaiseen valkeaterälehtiseen kaunottareen, joka hätkähdyttää vastavärien, violetin ja keltaisen kontrastilla. Kukkamyyjän mukaan se viihtyy suorassa auringonvalossa, mutta muutaman viikon kokemuksen perusteella tarvitsee kastelua parin päivän välein. Saapa nähdä miten kaunokaisen käy kahden hajamielisen parvekepuutarhurin käsissä.

tarhatähtisilmä

pelargonia

Kaupunkiviljelykatastrofin jälkeen parvekkeelle muutti yrttien seuraksi myös pienen pieni vesankalainen raparperijuurakko. Se sijoitettiin vanhaan sinkkiämpäriin, joka aiemmin toimitti samppanjacoolerin virkaa. Etolasta löytyi korvaava yksilö tuohon tärkeään tehtävään. Sellainen, joka ei vuoda, ainakaan vielä.

mehu ja piirakka

Samassa ämpärissä viilenee myös raparperimehu. Ensimmäiseen mehuerään heitin mukaan muutaman rosmariinin oksan, muuten mentiin tutuksi tulleilla aineksilla. Vahvaa ja iloisen punaista. Maistuu drinkkien pohjana tai ihan sellaisenaan vedellä laimennettuna. Kevään ensimmäinen raparperipiiras sen sijaan ei mennyt jatkoon. Sokerin kanssa ei nähtävästi aina kannata pihtailla. Seurauksena saattaa olla mauton, vaikkakin mehevä piirakka, jota ei tee mieli ottaa lisää. Seuraavalla kerralla sooloilen vähemmän ja seuraan ohjetta enemmän. Mehuun olin kuitenkin tyytyväinen ja sen resepti tulee tässä.

Rosmariinilla maustettu raparperimehu

n. 500 g raparperia
n. litra vettä
sopivasti (tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
(1/2 vaniljatanko)
3 oksaa rosmariinia
1/2 sitruunan mehu (ja kuori)

Paloittele raparperin varret kuorimatta kattilaan. Viipaloi inkivääri ja sujauta sekaan puolikas vaniljatanko, jos tykkäät vaniljaisesta mausta. Heitä mukaan muutama oksa tuoretta rosmariinia sekä sitruunan puristettu mehu. Sitruunan kuorenkin voi raastaa mukaan, jos siltä tuntuu. Anna kuplia, kunnes raparperipalat hajoavat, siivilöi mehu ja lisää sokeri. Perinteisesti resepteissä käsketään lisäämään sokeria puolet mehun painosta, mutta minun makuuni riitti reilu desi. Desinfioi lasipullot kiehuvalla vedellä, kaada mehu pulloihin ja jäähdytä.

mehu ja piirakka

Lado jäähtyneet pullot jääkaappiin odottamaan biitsikelejä. Nauti sellaisenaan, laimenna kivennäisvedellä tai käytä mocktailin pohjana. Jos biitsikelejä ei ala näkyä, tuo biitsi parvekkeelle. Odota aurinkoista päivää, sulje parvekelasit ja hae rannasta hiekkaa. Kaada pari kiloa pesuvatiin ja iske varpaat rantahiekkaan.

Perunamaahaaveita ja raparperimehua

Juuri nyt en osaa kuvitella muuttavani tästä kaupungista mihinkään. Rakastan Helsinkiä ja sen ihmisiä. Ehdoton en silti ole, jos riittävä syy (lue: mies) kävelee vastaan, voin kaikista ennakkoluuloistani huolimatta perustaa kodin vaikka Mäntsälään. Sinkkuna elellessä kaiken pitää kuitenkin olla lähellä, sillä autottomana höperöityisin hetkessä kaukana kaupungin humusta.

Punaista tupaa tai rivarinpäätyä en siis kaipaa, mutta se perunamaa! Sen korvikkeeksi olen perustanut parvekepuutarhan ja kaupunkiviljelmän. Joka kevät selailen Hyötykasviyhdistyksen luetteloita ja pähkäilen, mitä tänä vuonna kylvän ja istutan, vaikka maata onkin käytössä hädin tuskin kaksi neliötä. Kynnen aluset mullassa juttelen yrttien taimille ja chilivauvoille. Miten siistiä onkaan katsella vihreiden silmujen puskevan multapeiton läpi, seurata kasvamista, korjata viimein satoa, silputa pastakastikkeeseen itse kasvatettua basilikaa ja repiä mojitoon mintunlehtiä. Tai hakea takapihan Teurastamon säkkiviljelmiltä kesän ensimmäiset raparperinvarret. Leipoa piirakka tai keittää pari litraa mehua.

WP_20150531_20_47_20_Pro

Inkiväärinen raparperimehu (reilu litra)

Puolisen kiloa raparperia
vettä
(tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
vaniljatanko
(lime)basilikaa
sitruunan mehua

Leikkaa raparperin varret palasiksi ja heitä kattilaan. Älä kuori, muuten tuloksena on vihreää mehua. Inkivääriä voi laittaa sen verran kun tykkää, minä laitoin reilusti, koska tykkään. Sujauta sekaan vaniljatanko. Tähän loppui lehdestä spotatun ohjeen noudattaminen ja alkoi säätäminen. Parvekepuutarhan limebasilikat piti latvoa, joten päätin heittää nekin mukaan. Sitruunaa lisään ihan joka paikkaan, miksei siis tähänkin. Keittele, kunnes raparperipalat hajoavat, sitten siivilöi mehu. Perinteisesti sokeria lisätään puolet mehun painosta, mutta happamana tyyppinä vähensin määrää roimasti, reilu desi riitti makuuni mainiosti. Kaada puhtaisiin pulloihin ja jäähdytä. On parasta kuumilla keleillä jäiden kanssa nautittuna, mutta jos hellettä jää odottelemaan, saattaa mehu kasvaa jo heinää. Ei nimittäin kovin kesältä näytä. Vielä.

WP_20150604_09_00_21_Pro

Nam!