Pari viikkoa sitten taisin mainita, että keittokirjahaaste siirtyy nextille levelille Hans Välimäen jälkiruokakirjan P.S. Parasta sokerista myötä. Avasin kirjan innoissani, olinhan joskus ajatellut, että kokkaan koko opuksen läpi. Pitäähän haasteita olla. Ruokakuvat ovat toinen toistaan houkuttelevampia, mutta ainekset ja tarvikkeet hiukkasen haastavampia. Glukoosia, pektiiniä ja lakritsinjuurta. Silipat-mattoja ja monenlaisia muotteja. Vähemmästäkin lannistuu kokeneempikin kokkaaja.
Suurin osa raaka-aineista on silti ihan tavallisia. Jälkiruuat koostuvat lähinnä erilaisista sokereista, voista, munista, jauhoista, suklaasta ja vaniljasta. Bonuksena muutama hedelmä, jotka tasapainottavat makeutta ja suklaan tuhtia olemusta.
Vaikka ainesosat ovat periaatteessa yksinkertaisia ja helppojakin, kirjan annosten valmistaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Monessa jälkiruuassa on neljä tai viisi erilaista komponenttia, joista osa pitää valmistella jo edellisenä päivänä. Kiireisen kokkaajaan arkeen kirja ei istu, ei sitten millään.
Harkitsin neljää eri reseptiä. Mustaherukkafinancierien ohje oli yksinkertainen, mutta tarvittavat muotit uupuivat. Suklaa-hunajaganacheen ja karamellipopcorneihin ostin jo aineksetkin, mutta sitten vahingossa söimme reseptin vaatiman tumman suklaan. Hups. Veriappelsiinihyytelö ja Tahiti-vaniljasydän hyytyivät vaniljan laatuun, mikä ihmeen tahiti-vanilja, en ole koskaan kuullutkaan? Lopulta testiannokseksi valikoitui Mummola-luvussa esitelty Skånen omenat.
Voita, sokeria, omenaa ja maustelimppua. Voiko yksinkertaisempaa ollakaan. Ainesosat valmistuivat nopeasti, mutta annoksen kokoaminen, se meni metsään. Omenakuutioiden olisi pitänyt olla pienempiä ja kypsempiä. Kerroksittain lisättävän omenahillon olisi ilmeisesti kuulunut olla karkeampaa ja jäätelönkin itse tehtyä. Niin, ja eihän meillä varsinaisesti edes ollut maustelimppua. Minun ja Hansin annosten kuvat ovat kuin yö ja päivä, mutta ei anneta sen haitata, sillä maku vei kuitenkin kielen mennessään. Omenaa ja maustelimppua, ei taida olla aivan turha mies tuo Välimäen Hans.
Keittokirjahaasteen reseptit olen luvannut jakaa teille aina, riippumatta siitä onnistuvatko ne vai eivät. Sitä paitsi tärkeintähän on maku, ei esillepano. Tässä tulevat Skånen omenat. Olen skaalannut alkuperäistä reseptiä pikkuisen pienemmäksi, tästä määrästä syö 2–3 sokerihiirtä.
Skånen omenat eli omenaa ja maustelimppua
75 g voita
1 rkl sokeria
1 rkl fariinisokeria (tai muscovadoa)
1 iso omena
100 g maustelimppua
1 tl kanelia
1–2 dl omenahilloa
vaniljajäätelöä
Pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja raasta tai rouhi maustelimppu murusiksi. Jos maustelimppua ei ole, kelpaa tavallinen ruisleipäkin, kunhan heität pannulle mausteeksi myös kuminaa, tähtianista ja tilkan siirappia. Sulata voi pannulla ja heitä sekaan omenakuutiot ja limppumuru. Mausta kanelilla ja kääntele, kunnes omenat kypsyvät ja karamellisoituvat.
Ota uuninkestävä astia ja kokoa paistettu massa ja omenahillo kerroksittain siihen. Paista 175-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia. Jäähdytä hetki ja nosta ympyränmuotoisella muotilla palat lautasille. Annostele päälle pallo vaniljajäätelöä ja nautiskele. Nuole lautanen, jos tuntuu siltä.
Vaikka ohjeet lannistivat alkuinnostuksen, Parasta sokerista jää vielä keittokirjahyllyyni. Aion kokata sen kannesta kanteen. Aikuisten oikeasti. Sitten joskus, kun aikaa on.