Joulukalenteri – luukku 1: Vain 24 yötä jouluun

Onkohan aika kullannut muistot, vai miksi minusta tuntuu, että kultaisella 80-luvulla joulukalenterit olivat parempia kaikella tapaa? Oli pehmotarrakalenteria, jossa seikkailivat sinihipiäiset smurffit. Suklaakalentereita, joiden suklaa oli oikeasti hyvää ja joiden viimeinen luukku oli kolme kertaa muita suurempi ja suklaapala suuren joulutähden muotoinen. Ja sitten niitä, joissa luukun takana oli paperikalvo, joka tökittiin sormilla rikki. Paperin takaa paljastui pienenpieniä muovisia figuureita. Läpikuultavan keltaisia ja kirkkaanpunaisia. Turhakkeitahan ne olivat, ja varmasti vaarallisiakin suuhun joutuessaan, mutta niin ihania, kuin pikkuruisia jalokiviä! Muistatteko?

SPR:n joulukalenteri

Kyllä ennen oli kunnollista! Nykyisten suklaakalenterien suklaa maistuu pahalta, kaikki palat ovat samanmuotoisia ja niiden kuvitukset rumia ja halpoja. Vain kalliilla saa hyvää ja silloinkin maksaa brändin logoilla kuvitetusta kalenterista, joka ei nyt varsinaisesti ainakaan minun joulumieltäni nostata.

Toisaalta luukuista saattaa 2010-luvulla tipahtaa kosmetiikkaa, legoukkoja, Tähtien sota -hahmoja tai pieniä karkkipusseja. Myös alkoholia on piilotettu luukkujen taa. Somekanavia selatessani on käynyt mielessä, olenko kovinkin huono tyttöystävä, kun en ole hankkinut miehelleni joulukalenteria, joka kätkee sisäänsä 24 erilaista käsityöläisolutta.

joulukalenterit vierekkäin

Perinteitä kunnioittava ostaa partiolaisten joulukalenterin ja tukee samalla lasten ja nuorten partiotoimintaa. Partiokalenterin kuvitukset on toteutettu ainoalla oikealla tavalla: kun luukun avaa, kalenterin kansikuva jatkaa elämäänsä myös alta paljastuvassa kuvassa. Partiolaisten kalenteriin voi luottaa kuin seinään. Itsenäisyyspäivänä piirros esittää siniristilippua ja 13. päivä luukusta kurkistaa lucianeito.

Kymmenen vuoden ajan olen tukenut suomalaista urheilua ja harrastustoimintaa ostamalla Veikkauksen joulukalenteriarvan. Raaputan kärsivällisesti vain yhden luukun päivässä. Joka vuosi aaton lähestyessä jännitän, ilmestyykö viimeisen raaputuspinnan alta puuttuva pukki vai ei. Ei se ilmesty. Koskaan.

teekalenterin ensimmäinen luukku

Tänä vuonna Veikkauksen joulukalenterin vieressä nököttää partiolaisten kalenterin sijaan SPR:n vastaava. Olen muutenkin laajentanut repertuaariani ja ostin ensimmäistä kertaa teejoulukalenterin! Kalenteri koostuu 24 pienestä paketista, joissa jokaisessa on yksi pussi teetä, makuja on 12 erilaista. Ensimmäinen kupillinen pannaan hautumaan heti, kun tämä teksti on valmis. Luvassa on vihreää teetä maustettuna neilikalla, kanelilla, muskotilla, pippurilla, kardemummalla ja granaattiomenalla – luomuna tietenkin. Eiköhän pistetä siis postaus pakettiin.

ps. Snäpin puolellakin availlaan luukkuja viimeistään viikonloppuna. Pankaahan seuraten, tunnus on tuttu piapas.

6 kommenttia artikkeliin ”Joulukalenteri – luukku 1: Vain 24 yötä jouluun

  1. Vitsit mä muistan nuo kalenterit, joista tuli niitä tosi pieniä figuureita. Olin ihan unohtanut ne, mutta kirjoituksesi sai muistamaan. Olen 40-vuotias – ollaanko saman ikäisiä?

    • Moi Maria, olen vuosimallia 1976, joten mahdollisesti..? Ne figuurikalenterit oli kyllä vinkeitä, vaikka näin jälkikäteen ajatellessa niissä ei ollut mitään järkeä. ?

  2. Siis tavarakalenteri oli parasta mitä maa päällään kantaa!!! Me ollaan jo monta vuotta manguttu niiden perään siskoni kanssa. Vielä kun yle esittäisi Eevan luokan jouluna…

    • Ainiin, tavarakalenteriksihan niitä sanottiinkin! ? Mutta tuo Eevan luokka, sen olin täysin unohtanut, näyttäisi löytyvän ylen elävästä arkistosta, sinne siis katsomaan!

  3. Hei en olekaan ainut kenen mielestä paperikalenteri on oikeanlainen vain silloin, jos luukkuja avaamalla kuva muuttuu ja täydentyy, kuten juuri tuossa partiolaisten kalenterissa! Ja juuri se tietynlainen ennalta-arvattavuus noitten joidenkin päivien kohalla on parasta (turvallista kenties?) Sain yhtenä jouluna postitse kortin kokoisen paperikalenterin, jossa oli ihana vanhahtava kuva ja pettymys oli sydäntä riipaiseva, kuin jokaisen luukun alta paljastuikin suurennuslasilla tiirattavan kokoinen irrallinen joulukuva, eikä jatkumoa kalenterin kuvalle…

    • En usko että ollaan kaksistaan kuvakalenteripettymysten kanssa! ? Onneksi partiolaisten kalenteriin voi aina luottaa.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.