Joulukalenteri – luukku 7: Kirje joulupukille

Hyvä joulupukki!

luukku3-5

Moneen vuoteen en sinulle ole kirjoittanut, mutta nyt tuntuu siltä, että on aika tarttua kynään. Olen ollut ahkera ja välillä liiankin tunnollinen. Ylitöitä on kertynyt ja stressitasoja on koeteltu. Olen yrittänyt olla paras mahdollinen kumppani ja hyvä ystävä. Ihan joka viikko en ole jaksanut hoitaa ystävyyssuhteitani niin hyvin kuin olisin halunnut, tiuskinutkin olen. Lähimmäisistäni olen kuitenkin pitänyt huolta ja tavannut säännöllisesti myös mummoystävääni.

Maailmaa minusta ei ole pelastamaan, mutta materiaa olen pyrkinyt kuluttamaan maltillisesti. Tänä vuonna olen ostanut vain kaksi mekkoa, toisen käytettynä ja toinenkin oli suomalaista muotoilua. Kenkiä en ole ostanut yksiäkään. Ruokaa hankin vain sen verran kuin tarvetta on. Luomuna ja läheltä, jos mitenkään mahdollista. Muutamaan kirjaan olen haksahtanut, mutta niistä en huonoa omatuntoa kanna.

Toivomuslistani on tänäkin vuonna pitkä, anteeksi. Puolustelen pituutta aineettomilla ja syötävillä lahjoilla, ne ovat parhaita ja niitä odotan eniten. Toivon lepoa, rauhaa ja stressitöntä aikaa – itselleni ja kaikille, jotka vierelläni tätä elämän polkua tallaavat. Lykkyä siihen, mitä kukakin tykönään tavoittelee, onnea ja menestystä, mitattuna muilla kuin maallisilla mittareilla.

Toivon rohkeutta ja sinnikkyyttä tavoitteideni toteuttamiseen. Selkeitä ajatuksia ja kirkkaita suunnitelmia. Uusia, raikkaita tuulia, jotka puhaltavat läpi pääni ja vievät kaiken pysähtyneen mennessään sinne jonnekin, Afrikan aavikoille.

Toivon hitaampaa elämää, aikaa ja olemisen opettelua. Itseni hyväksymistä ja ympärillä olevien ihmisten ymmärrystä. Halauksia, kosketuksia ja suukkoja, lämpimiä ajatuksia ja lempeitä katseita. Voimakkaita olkapäitä, joihin nojata, lyhyitä hetkiä, joista nauttia.

Toivon lunta, valkeaa valoa ja sinisen sävyjä. Hankikantoa, aurinkoa ja tähtitaivaita. Aterioita yhteisessä pöydässä, kuplivaa mieltä ja odottamattomia makuja. Uusia kokemuksia, koskettavia keikkoja, tunteisiin vetoavaa musiikkia ja pysäyttäviä eläviä kuvia.

Tiedän, että luettelemani toiveet ovat minusta itsestäni kiinni. Joskus kuitenkin tarvitaan vähän vauhtia, pientä potkua oikeaan suuntaan, sinne missä kaikki taika tapahtuu. Voin minä muutaman tavarankin toivoa, jos niiden toteuttaminen on helpompaa. Lautasliinat ovat loppu, samoin vihreä tee – ja kaikissa sukkahousuissa on varpaissa tai kantapäässä reikä. Blinipannu uupuu ja kastikekattila, sellainen ihan pieni, joka toimii induktioliedellä. Kesämökki olisi myös kiva. Myös ruokakuvausalustoista haaveilen, mutta ne taidan askarrella itse.

Muuta en keksi, ehkä pärjäät näillä? Hyvää joulua ja tsemppiä loppuvuoden kiireisiin, aavistan miltä sinusta tuntuu. Sinä selviät kyllä, olet aina selvinnyt. Tahtoihminen, joulupukki.

Toivottaa,

Pia

Joulukalenteri – luukku 1: Vain 24 yötä jouluun

Onkohan aika kullannut muistot, vai miksi minusta tuntuu, että kultaisella 80-luvulla joulukalenterit olivat parempia kaikella tapaa? Oli pehmotarrakalenteria, jossa seikkailivat sinihipiäiset smurffit. Suklaakalentereita, joiden suklaa oli oikeasti hyvää ja joiden viimeinen luukku oli kolme kertaa muita suurempi ja suklaapala suuren joulutähden muotoinen. Ja sitten niitä, joissa luukun takana oli paperikalvo, joka tökittiin sormilla rikki. Paperin takaa paljastui pienenpieniä muovisia figuureita. Läpikuultavan keltaisia ja kirkkaanpunaisia. Turhakkeitahan ne olivat, ja varmasti vaarallisiakin suuhun joutuessaan, mutta niin ihania, kuin pikkuruisia jalokiviä! Muistatteko?

SPR:n joulukalenteri

Kyllä ennen oli kunnollista! Nykyisten suklaakalenterien suklaa maistuu pahalta, kaikki palat ovat samanmuotoisia ja niiden kuvitukset rumia ja halpoja. Vain kalliilla saa hyvää ja silloinkin maksaa brändin logoilla kuvitetusta kalenterista, joka ei nyt varsinaisesti ainakaan minun joulumieltäni nostata.

Toisaalta luukuista saattaa 2010-luvulla tipahtaa kosmetiikkaa, legoukkoja, Tähtien sota -hahmoja tai pieniä karkkipusseja. Myös alkoholia on piilotettu luukkujen taa. Somekanavia selatessani on käynyt mielessä, olenko kovinkin huono tyttöystävä, kun en ole hankkinut miehelleni joulukalenteria, joka kätkee sisäänsä 24 erilaista käsityöläisolutta.

joulukalenterit vierekkäin

Perinteitä kunnioittava ostaa partiolaisten joulukalenterin ja tukee samalla lasten ja nuorten partiotoimintaa. Partiokalenterin kuvitukset on toteutettu ainoalla oikealla tavalla: kun luukun avaa, kalenterin kansikuva jatkaa elämäänsä myös alta paljastuvassa kuvassa. Partiolaisten kalenteriin voi luottaa kuin seinään. Itsenäisyyspäivänä piirros esittää siniristilippua ja 13. päivä luukusta kurkistaa lucianeito.

Kymmenen vuoden ajan olen tukenut suomalaista urheilua ja harrastustoimintaa ostamalla Veikkauksen joulukalenteriarvan. Raaputan kärsivällisesti vain yhden luukun päivässä. Joka vuosi aaton lähestyessä jännitän, ilmestyykö viimeisen raaputuspinnan alta puuttuva pukki vai ei. Ei se ilmesty. Koskaan.

teekalenterin ensimmäinen luukku

Tänä vuonna Veikkauksen joulukalenterin vieressä nököttää partiolaisten kalenterin sijaan SPR:n vastaava. Olen muutenkin laajentanut repertuaariani ja ostin ensimmäistä kertaa teejoulukalenterin! Kalenteri koostuu 24 pienestä paketista, joissa jokaisessa on yksi pussi teetä, makuja on 12 erilaista. Ensimmäinen kupillinen pannaan hautumaan heti, kun tämä teksti on valmis. Luvassa on vihreää teetä maustettuna neilikalla, kanelilla, muskotilla, pippurilla, kardemummalla ja granaattiomenalla – luomuna tietenkin. Eiköhän pistetä siis postaus pakettiin.

ps. Snäpin puolellakin availlaan luukkuja viimeistään viikonloppuna. Pankaahan seuraten, tunnus on tuttu piapas.

Varaslähtö jouluun – glögillä maustettu smoothie

Mikä ihmeen varaslähtö, saattaa joku itseksensä tuumia, jouluhan on jo täällä? Se kimaltelee kauppojen näyteikkunoissa, tonttuilee lehtien sivuilla, kilisee kulkusena tv:n mainoskatkolla ja soi loppumattomalla luupilla kauppakeskuksissa. Joulu loistaa tähtinä kerrostalojen ikkunoissa ja valaisee lumettomia pihoja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Varaslähtö siinä mielessä, että elämme edelleen marraskuuta. Jouluun on vielä melkein kolme ja puoli viikkoa – 24 päivää. Silti siskoni kertoi eilen, että heillä on jo kaikki paikallaan. Jouluverhot on ripustettu, piparit on leivottu, on siivottu ja puunattu. Vain kuusi puuttuu.

Katson kotona ympärilleni ja huokaan. Siskoni onnistuu kahden lapsen kanssa siinä missä me kaksi aikuista emme pääse lähellekään. Flunssaa pukkaa, keittiö on sekaisin, lattialla ja sohvatyynyjen välissä on käytettyjä paperinenäliinoja rutussa, matkatavarat odottavat purkamistaan keskellä huushollia ja pyykkivuori sen kuin kasvaa. Joulukortit on sentään ostettu ja ikkunassa palaa paperitähti. Tosin siinä se on roikkunut kolme vuotta putkeen.

Jouluihmisenä nautin näpertämisestä, iltojen pimenemisestä, kynttilöiden hohteesta ja musiikista, joka johdattaa kohti aattoiltaa. Kertaakaan en ole vielä avannut jouluradiota, kynttilätkin taitavat olla loppu. Lahjat ovat vasta ideointiasteella, eikä joulunpyhien kulkemisia ole millään tavalla suunniteltu.

Kahdesta asiasta en kuitenkaan ole kiireestä huolimatta tinkinyt. Ensimmäiset joulutortut paistettiin jo kolme viikkoa sitten ja glögikattila on käytössä niin usein, ettei sitä kannata edes nostaa liedeltä pois. Kun glögiä lämmitellään viikon välein, ei sitä tule juotua montaa kupillista kerrallaan, sillä kiintiö on nopeasti täynnä.

Yleensä olen nostanut yli jääneen juoman jääkaappiin, jonne se sitten unohtuu, kun seuraava glögitölkki tai -pullo avataan. Viime kerralla kattilan pohjalle kuitenkin jäi niin minimaalinen määrä, että ensimmäinen reaktio oli kaataa se lavuaarista alas. Sitten keksin holauttaa jämänesteen smoothien joukkoon ja hups, glögismoothie oli syntynyt!

Glögismoothie (n. 8 dl)

1 banaani
1 päärynä
1 avokado
1,5 dl puolukoita tai karpaloita
pala tuoretta inkivääriä
1,5 dl maustamatonta jugurttia
1,5 dl vettä
1 dl vahvaa (mustikka)glögiä (laimeammalla voit korvata myös osan vedestä)
kauraleseitä

Surauta kaikki sekaisin, tarkista nesteen määrä ja kaada lasiin. Säilyy jääkaapissa parikin päivää, mutta avokadon tummuessa värimaailma ei seuraavana päivänä ole enää kovin kaunis. Juoma katosi kurkusta alas niin nopeasti, ettei kuvatodisteitakaan ehditty tallentamaan. Siksi saatte nautiskella mustikkaglögin maustekuvista.

mustikkaglögin mausteet

Ps. Joulukuu kurkistelee jo tonttupipo kallellaan seitsemän tunnin matkan päässä. Niinpä aamulla on aika avata kalenterin ensimmäinen luukku. Jouluisia makumuistoja, tonttuiluvinkkejä, leivontaniksejä, syötäviä lahjoja, riisipuuroa, manteleita, pipareita ja tunnelmapaloja. Kaiken tämän ja paljon muuta tarjoaa Lyhyenä hetkenä – joulukalenteri!